Onko normaalia

itse olen haaveillut vitosesta siitä asti kun nelonen oli kuukauden ikäinen... Nyt tuolla ikää pian 8kk ja kuukautiset edelleen poissa. Alkaa jo tuskastua, kun ei pääse yrityksen alkuun.

ja kun uusi vauva syntyi edellinen ei osannut vielä kävellä ja oli takertuvainen minuun. Toinen nukkui vaunuissa parvekkeen toisessa päässä ja toinen toisessa. Isompi nukkui vaunukoppa alhaalla, ettei putoaisi jos nousisi.



Olen aina ommelut vauvoille makuupusit ulkonukkumiseen putoamisen estämiseksi, ei ole pudonnut ketään seuraavistakaan lapsista.



Molemmilla oli tutit, joivat tuttipullosta, sillä

äidinmaito ei kauaa riittänyt, samoin molemmilla vaipat. Molempia jouduin kantamaan kolmannesta kerroksesta alas ja sama ylös. Miehestä ei ollut apua ja erosinkin pian jääden kahden pienen lapsen kanssa, vaikka olin alkanut odottaa kolmatta ja synnyttäisin eronneena..



Toimeentuloksi perustin yksityisen puistotätitoiminnan johon otin omat lapset tosi nuorella iällä. (ilen kirjoitin puistoaiheessa, jossa mm. käsiteltiin ulkopuolisten lasten oloa puistoaikana jne) Mutta selvisin, kaksosten vaunuilla työnsin kaksi ensimmäistä lastani puistoon työpaikalleni kahdesti päivässä. Eipä päässyt kiloja kertymään liikaa kuten nyt lasten jo vartuttua ja työn vaihduttua helpommaksi.



Kolmas lapsi syntyi niin, että vanhin oli 4v1kk, sitten sisarus 3v. Kolmaskin lapseni oli mukana puistotyössäni. Yli 10 asteen pakkaseen ei menty eikä sateella. Ihanat pikkuveljeni tulivat iltapäivällä koulunsa jälkeen monesti puistoon hakemaan lapset, ja talvella siitä oli suuri apu. Olin 13v ja 11v kun veljeni syntyivät ja pystyivät auttamaan meitä vanhempieni asuessa lähellä.



Kuten huomaat, on pärjätty, lapset ovat suuri voimavara, kun toisaalta on öisin herättävä, lapset sairastavat jne. Ehkä näin kuinka äitini selvisi useamman lapsen kanssa isän kyllä osallistuessa kaikkeen. Veljeni ovat vanhempieni "iltatähtiä" ja ollessani jo iso huomasin kuinka veljeni kasvaessaan saivat äidinkin jaksamaan paremmin, elämä helpottui lasten kasvun myötä.



Varmaan selviämiseen on auttanut päätös selvitä yksinkin ja ammatti lasten parissa.



Oikein mukavia ja kauniita haaveita tulevasta vauvasta!

Pahimmillaan täysimetyksen aikana, vähän helpotti kun siirryttiin osittaisimetykseenm, meni ohi kun lopetin imetyksen.



Tai melkein meni ohi, ei nyt sentään ihan. Mutta kyllä oli iso vaikutus silti.

asiallisista vastauksista!Ihmettelen tätä siksi,että ennen tätä minulla ei ole ollut näin kovaa vauvakuumetta.Raskausaika ajattelin,että tämä oli viimeinen,mutta oikeestaan heti synnytyksen jälkeen on herännyt ajatus kolmannesta.Varmaan tosiaan osittain hormooneista johtuvaa!No nyt jäitä hattuun,ainakin hetkeksi ;)