Kokemuksia 12 vuotta täyttäneen lapsen lapsioikeudellisista prosesseista kenelläkään?

Oikeudessa vain täysi-ikäisten mielipiteille annetaan painoarvoa. Alaikäisillä ei ole oikeudessa mitään sananvaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeudessa vain täysi-ikäisten mielipiteille annetaan painoarvoa. Alaikäisillä ei ole oikeudessa mitään sananvaltaa.

Ja täysi-ikäisenkin pitää olla hyvä manipuloimaan. Jos on rehellinen, vilpitön ja herkkä, häviää takuulla.

Kaikki yhteydenpito kirjallisena ja tallennettuna todisteiksi. Hankalampi väittää ettei ole viestejään kirjoitellut, tai toinen osapuoli olisi kirjoitellut jotain, mitä ei ole kirjoittanut. Muuten on vain sana sanaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yhteydenpito kirjallisena ja tallennettuna todisteiksi. Hankalampi väittää ettei ole viestejään kirjoitellut, tai toinen osapuoli olisi kirjoitellut jotain, mitä ei ole kirjoittanut. Muuten on vain sana sanaa vastaan.

Toistaiseksi on niin, että toisella osapuolella on vain taito esittää valheelliset väitteet uskottavasti ilman yritystäkään esittää mitään näyttöä niiden tueksi. Meillä on todisteita, mutta oikeudessa ei lueta tarkasti edes esitetoja. Tuntuu, että kaikki on vahvasti mielikuvaperusteista ja se voittanee, joka parhaiten osaa esittää. 

Lapsi kärsii, mutta ei sillä tunnu mitään merkitystä olevan. Apua ja tukea ei ole lastensuojelustakaan saatavilla, koska heidän mielestään oikeus hoitaa. Kukaan ei tunnu käsittävän, miten suuri kuormitus oikeusprosessi on lapselle. Ei se saisi olla syy sille, että tukitoimijat voivat vetäytyä sivuun. Pitäisi myös huolellisesti selvittää miksi oikeudenkäynti on laitettu vireille. Löytyykö oikeasti faktaa väitteiden tueksi ja jos ei löydy, pitäisi löytyä osaamista tuomarilta tunnistaa kiusaamistarkoituksessa tehdyt hakemukset.

Lapselta kysytään mielipide haluaako tavata tai ei. Ei siinä sen ihmeellisempää ole. t: sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yhteydenpito kirjallisena ja tallennettuna todisteiksi. Hankalampi väittää ettei ole viestejään kirjoitellut, tai toinen osapuoli olisi kirjoitellut jotain, mitä ei ole kirjoittanut. Muuten on vain sana sanaa vastaan.

Toistaiseksi on niin, että toisella osapuolella on vain taito esittää valheelliset väitteet uskottavasti ilman yritystäkään esittää mitään näyttöä niiden tueksi. Meillä on todisteita, mutta oikeudessa ei lueta tarkasti edes esitetoja. Tuntuu, että kaikki on vahvasti mielikuvaperusteista ja se voittanee, joka parhaiten osaa esittää. 

Lapsi kärsii, mutta ei sillä tunnu mitään merkitystä olevan. Apua ja tukea ei ole lastensuojelustakaan saatavilla, koska heidän mielestään oikeus hoitaa. Kukaan ei tunnu käsittävän, miten suuri kuormitus oikeusprosessi on lapselle. Ei se saisi olla syy sille, että tukitoimijat voivat vetäytyä sivuun. Pitäisi myös huolellisesti selvittää miksi oikeudenkäynti on laitettu vireille. Löytyykö oikeasti faktaa väitteiden tueksi ja jos ei löydy, pitäisi löytyä osaamista tuomarilta tunnistaa kiusaamistarkoituksessa tehdyt hakemukset.

Edelleen se toimivalta Suomen lain mukaan huoltoriidoissa on ainoastaan käräjäoikeudella. t: sossu

Voimia sulle ❤️ Samassa veneessä keikutaan. Musta tuntuu siltä, että mitä enemmän selvitän tuota vieraannuttamisasiaa, niin sitä selvemmin se tuntuu väkivaltaa käyttävien entisten puolisoiden vallankäytön välineeltä. Varmaan joskus voi ollakin, että onkin se toinen osapuoli sairas, mutta yhtään tällaista tapausta ei ole tullut vastaan. Mutta monta monta juuri sellaista, kuin sinä ja minä.

Nämä oikeusprosessit ovat myös yksi vainoamisen muoto.

Vierailija kirjoitti:

Nämä oikeusprosessit ovat myös yksi vainoamisen muoto.

Nimenomaan. Mutta sitäkään ei tunnisteta. Kuinkakohan usein on niin, että oikeusprosessin aloittaja saa kaiken oikeustoimintaan liittyvän täysin ilmaiseksi? Tiedetään kyllä, että oikeusprosessit kuormittavat ketä tahansa oli syy ja asiakokonaisuus mikä tahansa. Huoltokiusaajavainoajat saavat kuormitettua sekä henkisesti että taloudellisesti toista osapuolta syvästi ja pitkään. Samaan aikaan tuskin kukaan kartoittaa heidän kykyään vanhemmuuteen, heidän elämänsä peruselementtejä (kuinka usein taustalla onkaan pitkäaikaistyöttömyyttä, luottotiedottomuutta, päihteitä ja muita vallankäytön riskitekijöitä) saati motivaatiotaustaa tai väitteiden paikkansapitävyyttä.

Suomi on ratifioinut naisia ja lapsia väkivallalta suojelemaan pyrkivän Istanbulin sopimuksen, jossa velvoitetaan tekemään kaikki tarvittava sen estämiseksi, että huolto- ja tapaamisoikeutta ei käytetä vallankäytön välineenä. 

Turkki on Suomessa julkisesti tuomittu siitä, että ei halua osallistua sopimukseen. Suomen kohdalla ongelmaa ei ole, vaikka sopimus on ainoastaan allekirjoitettu, mutta sitä ei noudateta kenenkään toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Voimia sulle ❤️ Samassa veneessä keikutaan. Musta tuntuu siltä, että mitä enemmän selvitän tuota vieraannuttamisasiaa, niin sitä selvemmin se tuntuu väkivaltaa käyttävien entisten puolisoiden vallankäytön välineeltä. Varmaan joskus voi ollakin, että onkin se toinen osapuoli sairas, mutta yhtään tällaista tapausta ei ole tullut vastaan. Mutta monta monta juuri sellaista, kuin sinä ja minä.

Kiitos voimien toivotuksesta. Sinulle ja teille myös. Nämä ovat raskaita väkivallattomille vanhemmille, mutta myös lapsille joko suoraan tai epäsuorasti vanhemman kärsimyksen ja taloudellisten vaikutusten kautta. Siitä huolimatta tukea ja välittämistä ei saa esimerkiksi lastensuojelun avopalveluista, koska he pesevät kätensä siirtämällä vastuun oikeudelle. Oikeudessa ei ole minkäänlaista konkreettista ammattitaitoa inhimillisen kärsimyksen ja tuskan arvioimiseksi. He päättävät päivämääristä ja kellonajoista ja vetoavat lapsen etuun, jota ei kuitenkaan ratkaisuissa ole juuri koskaan eritelty erikseen. Lapsen etu on pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa olivat heidän ominaisuutensa, mielenterveydellinen tilansa ja kykynsä asettaa lapsen hyvinvointi omansa edelle mitkä tahansa.

up