Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ihminen on sitten sokea oman ulkonäkönsä suhteen!
01.09.2009 |
Minulla on kolme lasta. Ennen esikoista vm. -03 painoin 62kg ja olen 170cm pitkä. Olin silloin hyvässä kunnossa ja kohtuu-hoikka.
Kolmen lapsen välillä en koskaan päässyt takaisin tuohon lähtöpainoon vaan paino vaihteli jossain välillä 67-70kg. Tämän kolmannen jälkeen paino putosi nopeasti 73 kiloon mutta jämähti siihen imetyksesta jne. huolimatta.
Olin mielestäni kuitenkin hoikahko tai ainakaan en pullea/lihava ja ihan hyvännäköinen.
Vauvan ollessa puolivuotias innostuin juoksemisesta ihan noin urheilun ja kunnonkohottamisen kannalta (olinhan sentään omasta mielestäni riittävän "hoikka"..). Aloin hölkätä Porin kaupungin juoksuohjelman mukaan 10 km lenkkiin saakka ja siitä eteenpäin olen juossut 6-11 km kolme kertaa viikossa.
Paino on pudonnut tuon pelkän juoksun seurauksena 10 KILOA ja nyt painan 63kg. Vaatteista huomaa että koko on pienentynyt monella numerolla.
NYT näytän itsekin omasta mielestäni hurjan hyvältä. EN todellakaan yhtään liian laihalta ja ihmettelen miten olen VOINUT pitää itseäni normaalipainoisena 10 kiloa sitten... Ihan kamalaa! Niin sokea sitä on ja silmä tottuu omiin kauneusvirheisiin tosi tehokkaasti. Nyt todella moni tuttukin on huomauttanut kuinka hoikalta ja hyvältä näytän ja kysynyt olenko alkanut urheilla. Siitä sen tajuaa entistä selvemmin miten paksu/plösähtänyt sitä olikaan silloin kun kuvitteli olevansa "hoikka". Hurjaa!
Täälläkin monissa painokyselyissä ihmiset vastaavat painavansa omalla pituudellani vaikkapa 75kg ja olevansa ihan normaaleja - eivät yhtään pulleita. Totuus on ikävä kyllä taatusti toinen, sitä ei vaan itse huomaa...
Kommentit (38)
Mielestäni olin liian laiha silloin.
Ekaa lasta menossa synnyttämään psinoin 74 kg.
Toista lasta menossa synnyttämään painoin 84 kg.
Kummassakin raskaudessa paino nousi 14 kg.
Nyt en ole menossa synnyttämään ketään ja painan 84kg. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 174cm pitkä ja painan 72 kg. Ennen lapsia 62kg. Tiedän että en ole hoikka ja haluan takaisin entiseen painooni. Kuinka kauan sinulla kesti pudottaa se 10kg juoksemalla? Valokuvissa näytän aivan kamalalta, vaikka jotkut vieläkin sanovay minua hoikaksi. Tahdon ostaa uusia ihania vaatteita, mutta en tällä kropalla!
Itseensä tottuu ja onhan sitä kiva ajatella, että enhän minä nyt vielä mikään pullero ole.
Mulla ihan sama juttu, paitsi että en ole vielä päässyt oikeasti hoikkaan kuntoon. Sen olen kuitenkin tajunnut, että jotain on tehtävä. Ja valokuvista näkee hyvin oman "kehityksen" - kunhan katselee riittävän vanhoja kuvia. Ne vuoden takaiset ei välttämättä vielä kerro koko totuutta.
ja nyt painan sen 63kg. Eli 4kk meni 10kg putoamiseen.
t. ap
Mä olen 174cm pitkä ja painan 72 kg. Ennen lapsia 62kg. Tiedän että en ole hoikka ja haluan takaisin entiseen painooni. Kuinka kauan sinulla kesti pudottaa se 10kg juoksemalla? Valokuvissa näytän aivan kamalalta, vaikka jotkut vieläkin sanovay minua hoikaksi. Tahdon ostaa uusia ihania vaatteita, mutta en tällä kropalla!
Toisilla taas pyöristyvät posketkin voimakkaasti ja muutos näkyy myös siinä vessan peilissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä ihminen ei saa olla tyytyväinen itseensä? Miksi ylipainossa tai sinunkin kohdalla normaalipainon ylärajoilla, pitää vihata itseään ja toivoa jotain muuta? Lieväkään ylipaino ei ole vielä terveysriski ja tärkeintä on, että ihminen hyväksyy itsensä ja tykkää peilikuvastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä ihminen ei saa olla tyytyväinen itseensä? Miksi ylipainossa tai sinunkin kohdalla normaalipainon ylärajoilla, pitää vihata itseään ja toivoa jotain muuta? Lieväkään ylipaino ei ole vielä terveysriski ja tärkeintä on, että ihminen hyväksyy itsensä ja tykkää peilikuvastaan.
ei olis tyytyväinen itseensä, vaan tekis asialle jotain?
uskotella itselleen olevansa "hoikkia" niin sitten sairaalloisesti ylipainoiset ovatkivn "hieman pulleita" ja normaalipainoisia haukutaan "luurangoiksi" tai "anorektikoiksi". Sehän se tervettä kehitystä onkin... :-(
Miksi ihmeessä ihminen ei saa olla tyytyväinen itseensä? Miksi ylipainossa tai sinunkin kohdalla normaalipainon ylärajoilla, pitää vihata itseään ja toivoa jotain muuta? Lieväkään ylipaino ei ole vielä terveysriski ja tärkeintä on, että ihminen hyväksyy itsensä ja tykkää peilikuvastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en vaan ap ymmärrä sun kirjoituksen pointtia
Ei apsanonut muista mitään. hmetteli vaan sitä, miten tilanteisiin turtuu ja vasta muutos paljastaa mikä tilanne oikeasti oli. Itseläkin vähän samansuuntainen tilanne ulkonäön suhteen, joskus tulee vastaan vanhoja vaatteita, ja on vaikea kuvitella, miten pystyin olemaan tyytyväinen itseeni ja niihin vaatteisiin. Kokoeroa 42->38.
Ja en sano, että jokainen BMI25 olisi jotenkin valheellisessa tyytyväisyyden tilassa. Mutta noinkin voi olla joskus. Eikä ulkonäkö ole ainoa asia.
Onnittelut, kun olet löytänyt mieluisan harrastuksen ja onnistunut painonpudotuksessa:) !!
Juokseminen on tosiaan todella tehokasta ja mukavaakin (kunhan alkuun pääsee). Itse odottelen pösähtäneen kroppani kanssa sitä, että pääsen jatkamaan aloittamaani juoksuharrastusta raskausajan jälkeen:-)
Muistathan kuitenkin, että homma toimii myös toisin päin - hoikkana näkee läskejä sielläkin, missä niitä ei ole. Varo siis innostumasta liikaa...
Hyviä juoksukelejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiks se olis vaan hyvä jos ylipainoisena ei olis tyytyväinen itseensä, vaan tekis asialle jotain?
Mutta karu totuus on, että monella tuo ensimmäinen toteutuu, mutta jälkimmäinen ei. Ja siloin olisi parempi saada vain ooa rauhassa vähän pullukka ilman muilta tulevaa painetta muuttua jotenkin enemmän mediaihanteen näköiseksi.
Ylipaino ei haittaa mitään, jos ei ole vakava. joku 20 kg mallimittoihin lisää on vielä täysin terve paino, jos ihminen muuten on aktiivinen ja pitää huolta itsestään.
Itse olen 165 cm pitkä ja nyt tähän raskauteen lähtökohtaisesti lievästi ylipainoinen bmi 25,5.
Tarkoitukseni oli laihduttaa ennen raskautta 56 kg:oon mutta raskauduin ennen kuin ehdin edes aloittaa laihdutusta.
Ärsyttävintä on, kun sanoo reilusti ihmisille, että olen lievästi ylipainoinen niin heti alkaa se vähättelevä: "Mistä sinä nyt muka laihduttaisit?" tai "Ei näy missään".
Kyllä muuten näkyy: peilikuvassa.
56 kg:sena olen hehkeimmilläni nyt yli 70 kg en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti näytät nytkin ihan hirveän läskiltä, et vaan tajua sitä. Ajattele miten ihanalta näyttäisit 30-40-kiloisena! Mahtuisi pienemmät vaatteetkin.
sokeus tosiaan on myös hyvästä. Jos muuten vaan on syntynyt naamaltaan rumaksi, on erittäin hyvä, että sokeus suodattaa näkemästä koko rumaa tottuutta.
elää normaalin painoindeksi ylärajoilla tai lievästi ylipainoin. Mitä se haittaa jos mitat 170/70 omaava pitää itseään hoikkana? On kuitenkin terveellisissä mitoissa, ei toki kauneusihanteiden mukaina.
oikeasti näytät nytkin ihan hirveän läskiltä, et vaan tajua sitä. Ajattele miten ihanalta näyttäisit 30-40-kiloisena! Mahtuisi pienemmät vaatteetkin.
terveimpänä ja pisimpään elää NIMENOMAAN normaalipainon ALARAJALLA tai hitusen alipainoisena. Ja ihan aikuisten oikeasti. Näitä tutkimuksia on PALJON.
elää normaalin painoindeksi ylärajoilla tai lievästi ylipainoin. Mitä se haittaa jos mitat 170/70 omaava pitää itseään hoikkana? On kuitenkin terveellisissä mitoissa, ei toki kauneusihanteiden mukaina.
aikaisemmin saatu juuri päinvastaisia tuloksia.
elää normaalin painoindeksi ylärajoilla tai lievästi ylipainoin. Mitä se haittaa jos mitat 170/70 omaava pitää itseään hoikkana? On kuitenkin terveellisissä mitoissa, ei toki kauneusihanteiden mukaina.
Alue: Aihe vapaa
Joskin minusta tuo "sokeus" on toisaalta ihan hyvä asia, jonkinlaista itsesuojelua.
Painan itse yli 80kg. En toki luokittele itseäni hoikaksi tai edes normaalipainoiseksi. Lihava mikä lihava. Pidän kuitenkin itseäni varsin kivannäköisenä :)
Kun painoni oli kolminumeroinen, ei samaa fiilistä ollut, joten rajansa oli silläkin (ainakin minun kohdallani).