Kyllä ihminen on sitten sokea oman ulkonäkönsä suhteen!

Mä luulen että monia ärsyttää ap:n tekstissä tää vanha kaava, joka on tuttu jokaisesta painonpudotusformaatista ja lehtiartikkeleista. Siinä entinen lihava tilittää, kuinka ei ennen laihtumista edes tajunnut (läski kun tyhmentää) miten kurjaa elämä oli. Laihtumisen jälkeen kaikki on toisin! Elämä on niin ihanaa ja onnellista eikä miehenkään tarvi enää hävetä lihavaa naistaan. Kaikki kehuvat ja yhtäkkiä sitä hoksaakin olevansa tosi vetävä mimmi! Nykyinen hoikkis on kerrankin normaali ja hyväksytty ja aloittanut kaikkia ihkuja harrastuksia. Hän kehottaa kaikki tsemppaamaan, koska "jos minä pystyn, pystyt sinäkin!". Lopuksi sitten se pakollinen kuva keventyneestä ihmisestä jalassaan entiset naurettavan isot housut, tai läjä voipaketteja edessään. Sitä, että elämänlaatu ei kilojen myötä juuri muuttunutkaan, ei saa sanoa, koska lihavuus ei vaan ole hyväksyttyä.



Vaikka ap;n kertomus ei mennytkään ihan yksi yhteen tämän perinteisen kaavan mukaan, niin siinä on niin paljon yhtäläisyyksiä että mulle tuli mieleen ihan joku Valittujen Palojen piilo-opettavainen, minä-muodossa kerrottu tarina.

Merkittävä ylipaino voi leikata keskimääräisestä eliniästä pois kahdeksasta kymmeneen vuotta, kertoo CNN.



Luvut käyvät ilmi uudesta 57 tutkimuksen analyysista. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 900 000 ihmistä.



Arvostettu tutkija Sir Richard Peto kollegoineen tutki painoindeksin ja kuolleisuuden suhdetta sekä tupakoinnin vaikutusta tähän.



Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oli yhdysvaltalaisia ja eurooppalaisia, jotka olivat tutkimuksen alkaessa 46-vuotiaita. Osallistujien painoindeksien (BMI) keskiarvo oli 25 normaalipainoisen ihmisen painoindeksin ollessa 18,5-24,9. Merkittävän lihavuuden painoindeksiraja on 30.



Tutkimus osoitti, että sekä miehet että naiset, joiden BMI oli 22,5-25 kuolivat epätodennäköisimmin seurantajakson aikana, joka kesti kahdeksan vuotta.



Jokainen viisi pistettä lisää painoindeksiin nosti kuolleisuusriskiä jopa 30 prosenttia. Yleisimmin nämä merkittävästi ylipainoiset kuolivat sydän- ja versisuonisairauksiin, diabetekseen sekä munuais- ja maksasairauksiin. Myös syöpäriski lisääntyi ylipainoisilla, mutta ei niin merkittävästi, kuin edellä mainitut sairaudet.



Myös henkilöillä, joiden BMI oli alle 22,5 oli korkeampi kuolleisuusriski. Nämä henkilöt kuitenkin kuolivat eniten hengityselinten sairauksiin, kuten keuhkosyöpään. Tutkijat selittävät tätä laihoilla tupakoitsijoilla.



Tutkijoiden mukaan siis painoindeksin 30-35 omaavat ihmiset kuolivat keskimäärin kahdesta neljään vuotta aiemmin, kuin ihmiset, joiden BMI oli 22,5-25. BMI 40-45 (sairaalloinen lihavuus) saattoi vähentää elinvuosia keskimäärin jopa vuosikymmenellä.



Tohtori Katherine M. Flegalin johtama tutkimus päätyi monen muun tutkimuksen kera samansuuntaisiin tuloksiin osoittaessaan, että lievempi ylipaino (BMI 25-29.9) ei nostanut kuolleisuusriskiä verrattuna normaalipainoisiin.



http://www.iltalehti.fi/elintavat/200903239286452_el.shtml

ja mitoilla 170/70 24.2. Eli tuo jälkimmäinen on terveyden kannalta parempi. Toki ulkonäkö voi olla parempi hoikempana (makuasia, ei tutkittu juttu).

uskotella itselleen olevansa "hoikkia" niin sitten sairaalloisesti ylipainoiset ovatkivn "hieman pulleita" ja normaalipainoisia haukutaan "luurangoiksi" tai "anorektikoiksi". Sehän se tervettä kehitystä onkin... :-(

Miksi ihmeessä ihminen ei saa olla tyytyväinen itseensä? Miksi ylipainossa tai sinunkin kohdalla normaalipainon ylärajoilla, pitää vihata itseään ja toivoa jotain muuta? Lieväkään ylipaino ei ole vielä terveysriski ja tärkeintä on, että ihminen hyväksyy itsensä ja tykkää peilikuvastaan.

että laihoja pidetään normaalipainoisina ja normaalipainoisia pulleina :-(

Mä olen 160cm, painan 88kg. En todellakaan ole tyytyväinen itseeni. Joka kerta, kun näen musta otetun valokuvan, kauhistun, miten lihavalta siinä näytän. Tavallisena päivänä sitä kumminkin kuvittelee olevansa ihan kivan näköinen. Sitten törmää johonkin hiljattain otettuun kuvaan ja ihmettelee, että kukas toi läski toss kuvassa on...



Olen viimeisen 3 vuotta yrittänyt pudottaa painoa. Välillä lähtee 5kg, sitten tulee työstressiä tms. ja paino nousee taas kahta kauheammaksi.



Mun ongelma on se, että syön liikaa herkkuja. Suklaata, leivonnaisia. Enkä liiku tarpeeksi. Välillä jaksan pitää kuukauden herkkulakon, sitten repsahtaa taas.



Kamalaa, kun syksy tulee ja tiedän, että taas täytyy lähteä ostamaan isompia vaatteita, kun viime keväiset ei varmaan enää mahdu. Ja kaupassa mikään ei sovi, kaikki vaatteet on joko liian pieniä tai ihan säkkejä.



Mä olen onneton läskinä. Ja myös mies kärsii tästä. Ja huomauttelee koko ajan.



Mikä se Porin kaupungin juoksuohjelma oli? Olisko sitä netissä nähtävillä?

Tämän keskustelun pointti kai oli se, onko joku BMI 25-27 "lihava" (niin että terveyskin kärsii).



t. BMI 26, joka paljon onnellisempi nyt kuin nuorena ollessa BMI 18 ja terveyskin kunnossa

t. BMI 26, joka paljon onnellisempi nyt kuin nuorena ollessa BMI 18 ja terveyskin kunnossa

Ja tosiaan olen ollut BMI 18 vielä 27-vuotiaana, että en nyt puhu mistään teini-iästä.



29

Tunnen olevani pullukka :-( Mutta kun en millään saa viittä kiloa lähtemään. Juoksuakin aloin treenata, mutta se jäi. Huoks.

48 kg/167cm. Joku aikuinen ihaili minua. Minusta laihuutta ei saa ihannoida. Olo oli huono,rytmihäiriöitä,väsymystä ym. Nukuin ammattikoulussa välitunneilla.

Kun paino oli 55kg tai yli ,olo helpotti.

Samoilla linjoilla mielipiteesi, valitettavasti en painon suhteen;)



Itse olen 173 cm pitkä ja enimmillään painoin 73 kiloa. Elin aika pitkään siinä koossa tajuamatta kuinka läskiksi olenkaan itseni päästänyt...Jotenkin sitä vaan huijasi itseään, vaikka vaatekokokin oli tietysti kasvanut. Lopulta kyllästyin olooni (=katsoin peiliin) ja tiputin painon 65 kiloon. Siitäkin voisi vielä tiukentaa (minulle kaunis, treenattu kroppa on painoa tärkeämpi), mutta sain kyllä paljon kommentteja siitä, että olen laihtunut IHAN HIRVEÄN PALJON :)



Nyt on paino raskauden takia isompi kuin koskaan, mutta raskauden jälkeen tavoite on päästä sinne n. 63 kilon lukemiin urheilun ja terveellisen ruokavalion avulla. Itse en stressaa eism. siitä, että imetyksen aikana ei saa laihduttaa, koska tiedän että voin laihtua syömällä hyvin ja tarpeeksi, sekä liikkumalla aktiivisesti!

Olette ap:n kanssa lähes saman pituisia ja ihannepainonne lähes sama? En tajua.

Samoilla linjoilla mielipiteesi, valitettavasti en painon suhteen;)

Itse olen 173 cm pitkä ja enimmillään painoin 73 kiloa. Elin aika pitkään siinä koossa tajuamatta kuinka läskiksi olenkaan itseni päästänyt...Jotenkin sitä vaan huijasi itseään, vaikka vaatekokokin oli tietysti kasvanut. Lopulta kyllästyin olooni (=katsoin peiliin) ja tiputin painon 65 kiloon. Siitäkin voisi vielä tiukentaa (minulle kaunis, treenattu kroppa on painoa tärkeämpi), mutta sain kyllä paljon kommentteja siitä, että olen laihtunut IHAN HIRVEÄN PALJON :)

Nyt on paino raskauden takia isompi kuin koskaan, mutta raskauden jälkeen tavoite on päästä sinne n. 63 kilon lukemiin urheilun ja terveellisen ruokavalion avulla. Itse en stressaa eism. siitä, että imetyksen aikana ei saa laihduttaa, koska tiedän että voin laihtua syömällä hyvin ja tarpeeksi, sekä liikkumalla aktiivisesti!

BMI on vain yksi mittari ja nuokaan arvot eivät kerro siitä, mikä on henkilön lihas/rasvasuhde saati vyötärönympärys. Tuo isompi BMI on jo lähellä lievää ylipainoa, joten pienempi BMI lienee parempi vaihtoehto.



Minusta väitteesi ei perustu faktoihin.

Lihas painaa enemmän kuin läski.

Esim. 172cm ja 65kg voi olla paljon turpeemman oloinen ja näköinen löysinen läskiselluliitteineen kuin 172cm ja 75kg atleettinen ja lihaksikas henkilö.

siis ap:n ajatusten kanssa, mutta konkreettisesti en ole tällä hetkellä ap:n upeissa mitoissa vaan painoa on 75 kg!!! Eli näin raskausaikana tullut iloinen kymppi :D

omaavilla suurempi kuolleisuusriski kuin lievästi ylipainoisilla tai BMI 22.5-25 omaavilla.

Mä painoin ennen ekaa raskautta n. 65 kg ja pituutta on 168cm. Olin silloin oikein tyytyväinen itseeni, oli muodot kohdallaan enkä ollut mikään lihava. Ekan lapsen syntymän jälkeen pääsin nopeesti lähtopainooni, mutta kun imetys loppui lihoin melkein 10 kg!! Vakuuttelin itselleni, että kroppani on nyt unelma, sillä olin saanut kauan kaivattuja muotoja kunnolla (olin parikymppiseks saakka ollut aina täysin lauta). Tulin raskaaks uudelleen ja aluksi painoni putosi monta kiloa ja tuli tuskallisen hitaasti ylöspäin, raskauden viime metreilläkin painoin vain 73kg. Noh, kilot jäi synnärille ja imetys kuihdutti mua niin paljon, että pian painoni oli 58 kg, johon se on myös jäänyt. Olenko tyytyväinen nyt itseeni? En. Vähän aikaa oli kivaa, että pystyi katsomaan iloisin mielin peiliin ja kaikki vaatteet mahtui/mahtuu päälle. Haluaisin silti laihduttaa lisää.Unelmoin vieläkin hoikemmasta kropasta, mielestäni minulla on järjetön perse ja kauheet jenkkakahvat. Vaikka katselen kauhistuneena niitä farkkuja, jotka minulla oli 74 kiloisena en ole tähänkään tyytyväinen.



Joten kyllä, sitä on aika sokea omalle peilikuvalleen. Voin kuitenkin sanoa, että kaikki oli helpompaa silloin 74 kiloisena, peilikuva miellytti enemmän kuin nyt. Nyt löydän itsestäni aina jotakin vikaa.

Mun ongelma on se, että syön liikaa herkkuja. Suklaata, leivonnaisia. Enkä liiku tarpeeksi. Välillä jaksan pitää kuukauden herkkulakon, sitten repsahtaa taas.

Jos koittaisit herkutella useammin erilaisilla salaateilla (mun suosikki kreikkalainen salaatti, myös ilman fetaa) ja vaikka dippikasviksilla. Ite tykkään iltasella herkutella miehen kanssa kaikenlaisella tuoreella ja terveellisellä :) Nyt on luksusta kun on saatu marjoja ja voi tehdä ihanan herkkulautasen herukoista, vatuista, karviaisista ja puolukoista.

Itekin kyllä tykkään suklaasta, makeasta ja leivon mielelläni, mut onneks pysyy tolkku, eikä pysty syömään paljoa kerralla kun on jo tyytyväinen :) Voi miten ootan kans, että pääsen taas juoksulenkille raskauden jälkeen. Nyt on pitäny yrittää liikkua vain kävellen ja pyöräillen.