Whatsappkeskustelun päättävän viestin lukukuittaamattomuus

Siitä, että on nähnyt jo puhelimen ilmoituksesta viestin sisällön.

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että on nähnyt jo puhelimen ilmoituksesta viestin sisällön.

Niin, eli laiskuudesta.

Miten ihmeessä joillakin ihmisillä riittää energiaa miettiä tuollaisia turhanpäiväisyyksiä?

Miksi se pitäisi avata, jos viesti on viimeinen eli tyyliin ok. Onko itselläsi jokin pakkohäiriö, että tarvitsee saada kaikki väkäset siniseksi ennen kuin voi mennä nukkumaan? 

Mutta ei voi unohtaa sitä, että kyllähän ihmiset tietää miten "tärkeitä" jotkut lukukuittaukset joillekin on, niin jotkut voi ihan tahallaan tehdä tuon.

Onneksi olen ottanut kuittaukset pois, niin ei tarvitse kenenkään ihmetellä mitään. 

Minulla on kaveri, jonka on pakko jokaisen keskustelun jälkeen saada sanottua se viimeinen sana. Se on aina jotain vaan, että "ok, peukku, näin tehdään, moi". Siis vaikka oltaisiin sanottu jo moikat, niin senkin jälkeen pitää vielä laittaa peukut. Todella ärsyttävää ajanhukkaa. Enpä enää jaksa availla viimeistä viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen ottanut kuittaukset pois, niin ei tarvitse kenenkään ihmetellä mitään. 

Sehän se just varmin merkki on siitä, että "luen kyllä viestisi heti, mutta vastaan mieleni ja kiinnostukseni mukaan millon haluan".

Ei siinä että se väärin ois. :)

Ap. Sinulla on ongelma, ei muilla, joten älä puutu siihen miten muut saavat lukea viestisi. Ihme että lukevat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se pitäisi avata, jos viesti on viimeinen eli tyyliin ok. Onko itselläsi jokin pakkohäiriö, että tarvitsee saada kaikki väkäset siniseksi ennen kuin voi mennä nukkumaan? 

Ei, vaan joskus "ok" mutta välillä ihan asiaakin, joka tekee asiasta kyseenalaisen.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Sinulla on ongelma, ei muilla, joten älä puutu siihen miten muut saavat lukea viestisi. Ihme että lukevat.

Palstan passiivisagressiiviset ylimielistelijät vauhdissa. 😂

Ei ole todellista! Oikeasti joku seuraa tuollaistakin asiaa?

Jos jollain on minulle niin tärkeää asiaa, että hänen pitää varmistua siitä, että se tuli hoidettua, soittaminen on ainoa oikea tapa. Viestit luen, kun on sopiva hetki, ja jos (kun) pystyn sen lukemaan näytöltä niin en todellakaan sen takia avaa sovellusta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaveri, jonka on pakko jokaisen keskustelun jälkeen saada sanottua se viimeinen sana. Se on aina jotain vaan, että "ok, peukku, näin tehdään, moi". Siis vaikka oltaisiin sanottu jo moikat, niin senkin jälkeen pitää vielä laittaa peukut. Todella ärsyttävää ajanhukkaa. Enpä enää jaksa availla viimeistä viestiä.

Mä aika usein koitan sanoa kaikkeen jotain, ystävällisyyttäni. En halua vaikuttaa tylyltä. Ei ole tullut mieleen, että jotain se ärsyttää. :D

tosi törkeetä ja laiskaa kun ei kuitata.

Itsehän soitan joulukorttienkin perään, että onhan varmasti luettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Sinulla on ongelma, ei muilla, joten älä puutu siihen miten muut saavat lukea viestisi. Ihme että lukevat.

Palstan passiivisagressiiviset ylimielistelijät vauhdissa. 😂

Puhutko itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen ottanut kuittaukset pois, niin ei tarvitse kenenkään ihmetellä mitään. 

Sehän se just varmin merkki on siitä, että "luen kyllä viestisi heti, mutta vastaan mieleni ja kiinnostukseni mukaan millon haluan".

Ei siinä että se väärin ois. :)

Tuolta se varmaan pakkomielteiselle toisten ihmisten kontrolloijalle vaikuttaa.

Tosiasiassa kyse on siitä että ne joiden kanssa yhteydessä esim. wa:lla on, oppivat pikkuhiljaa ettei kyseisen ihmisen viestitoimintaa tarvitse tarkastella, ja oppivat antamaan ihmisen olla tavoitettavissa viestitse silloin kun haluaa olla. Jos lukukuittaukst ja paikallaolotieto ovat päällä, niin siitä ei tule mitään muuta kuin sanomista. Et lukenut viestiäni vaikka olit paikalla, et vastannut vaikka luit jne.

Puhelimella pystyy muuten edelleen soittamaan, joten jos sinulla on tärkeää asiaa joka vaatii toimenpidettä välittömästi, niin miksi ihmeessä et soita? Semminkin kun olet ihan valmis puuttumaan ja arvostelemaan toisten lukukuittauksien päälläolemattomuutta. Keksitkös tähän jonkun näppärän psykologisen selityksen myös? Siis siihen että miksi et soita kun asiasi on noin tärkeä että pitää raivostua kun joku ei halua olla sinun kyttäyksesi alla?

Jos joku on hupaisaa, niin se on naisten pakottava tarve ylianalysoida maailman merkityksettömimpiäkin asioita ja vetää mielipuolisia johtopäätöksiä.

Viestin voi lukea ilman että siihen tulee lukukuittaus. Toisaalta, joskus -ainakin minä- saatan jossain tilanteessa onnistua räpeltämään auki jonkun väärän viestin, ilman että luen sitä. Esim. näen saaneeni viestin, joka liittyy työasiaan. Kiireessä yritän lukea, mutta huomaan vahingossa avanneeni juuri sitä ennen tulleen viestin johonkin vapaa-ajan ryhmään, joka ei ole sillä hetkellä ajankohtainen luettavaksi (sisältöä tietämättä ko. ryhmän viesti ei ole keskelle työpäivää tarpeen).

Olen ottanut pois käytöstä lukukuittauksen. Ryhmissähän ne näkyy silti. Mutta omissa keskusteluissa alkoi ahdistaa, kun jotkut asiakkaat tai muut työyhteyshenkilöt ovat niin tarmokkaita että kaikkiin heidän asioihinsa pitäisi kommentoida välittömästi. Pari kertaa tulu kysymys, että mikset vastaa kun olet lukenut viestini tms., niin poistin tuon tarpeettoman ominaisuuden. 

Apua tätä keskustelua. Eikö viestin idea ole juuri se, että sen voi lukea milloin huvittaa ja vastata jos tarpeellista? En minä ainakaan ole puhelin kädessä koko ajan. Laitan viestin ja tunnin parin päästä katson onko vastausta. Jos viesti oli vaan joku hyvän päivän toivotus, en edes katso tuliko vastausta, vaan voi mennä vaikka seuraavaan päivään ennen kuin puhelinta taas käytän.

Jos vastausta ei kuulu ja asia muuttui kiireellisemmäksi soitan ja kysyn. Joskus harvoin sattuu niin, että joku toinen vastaa viestiin ennen kuin ehdin laittaa puhelimen pois lähettyviltä, niin voin lukea ja vastata samantien.

Jos puhelimen näytöstä tulee asia selväksi ilman wa aukasemista kuten moni asia tulee, en edes vaivaudu avaamaan wa_ia. Miksi avaisin? Asiahan tuli jo selväksi. Jos kuulisin, että tuttavapiirissä olisi joku mt-ongelmainen jonka ainoa huvi on kytätä lukukuittauksia niin pakkohan sitä olis sääliä. En kuitenkaan muuttaisi tapojani.