Kerro rehellisesti, vaikuttiko parivalintaasi miehesi varallisuus?

Mieheni on tavallisesta perheestä, kotoaan saanut 0e. Nykyään hän on hyvin koulutettu, joten hänellä on paljon parempi palkka kuin mulla. Itselläni oli huomattavasti enemmän säästöjä, kun eka asunto ostettiin.

jos nyt 9 vuoden jälkeen tulisi ero niin uskoisin seuraavan kohdalla vaikuttavan. Olimme 18v, kun aloimme seurustella ja 9 vuoden aikana sitä on kuitenkin sen verran aikuistunut ja oppinut asioista, että en todellakaan haluaisi miestä, joka ei osaa pitää taloudestaan huolta. En myöskään kovin helpolla ottaisi ketään kotiini asumaan ja suostuisi elättämään esim. työtöntä.

menimme yhteen niin nuorina, ettei omaa varallisuutta ollut kummallakaan ja molempien vanhemmilla suurinpiirtein samansuuruiset omaisuudet. Toki arvostin miehessä sitä, että opiskeli itsensä "korkealle" eli tiesin jo siinä vaiheessa, että tuskin joutuu koskaan ihan minimipalkalla työskentelemään. Mutta olen itsekin koulutettu, joten enemmän ajattelin, että haluan miehen olevan samalla koulutustasolla kuin itsekin. Tulotasomme ovatkin aina olleet samalla tasolla, joten varallisuutta yhtä paljon molemmilla (kaikki yhteistä).



En usko, että puolison valinnassa rahalla olisi kovin paljon merkitystä minulle. Uskon, että pysyisin yhdessä nykyisen mieheni kanssa, vaikka hänestä tulisi rutiköyhä. Rakkaus ja yhteiset elämänarvot ovat kuitenkin ne tärkeimmät.

miehelläni ei ollut tuolloin mitään muuta omaisuutta kuin pieni fiat, sänky ja vanha koululaispöytänsä. Ei yhtään mitään muuta.



Nyt 20 vuotta myöhemmin hänellä on talo ja autot maksettuina (no, olen minäkin näitä maksellut) ja sijoituksia jos mihinkin suuntaan. Sinänsä omituista, että omilla avuilla on tähän päästy...

joten ei vaikuttanut.

en olisi tahtonut mitään rikkaansuvun penikkaa! tollaset runkut oksettaa 50000e autojensa ja 500000e lainojensa kanssa! horot.

Eivät ole oksettavia penikoita. Ihan tiedoksi vain. Kannattaa sinun miettiä, miksi tämä aiheuttaa sinussa niin vahvan tunnereaktion. Ettet vain olisi kateellinen?

Ensimmäinen mieheni opiskeli hyvää alaa ja tavallaan arvostin sitä korkealle. (itse opiskelin samaa) Meillä olisi taloudellisesti ollut hyvä elämä, mutta vaihdoin mieheni pienituloisempaan ja epävarmemmalla alalla työskentelevään. Minä olen nykyään se perheen isotuloisempi. En kadu. Toisaalta olisihan elämä helpompaa, kun ottaisi sen rikkaan miehen, mutta sydän sen valinnan tekee...

Silloin kun tavattiin niin miehellä oli selvät tulevaisuuden suunnitelmat ja se on ne toteuttanut. Eniten kuitenkin mun parinvalintaan vaikutti se että miehellä on järkeä päässä. Pakko jomman kumman vanhemmista olla sellainen joka voi auttaa jälkikasvua läksyjen teossa, varsinkin matemaattisissa sellaisissa ;)

mies juuri lukiosta kirjoittanut, minä lukiolainen. Myöhemmässä elämässä miehen taloudellisesta ajattelutavasta on ollut kyllä hyötyä eli vaihtamaan ei ole raha-asioitten takia tarvinnut miestä alkaa.

Rikkaita ei olla vieläkään...

En ikinä olisi voinut ajatellakaan perustavani perhettä luuserin tai heikon miehen kanssa. Heikkoja hetkiä on minunkin miehelläni ollut (kuten itsellänikin), mutta on aina kavunnut jaloilleen ja on oikeasti hyvin vahva ihminen ja arvostan sitä ominaisuutta lasteni isässä ja omassa elämänkumppanissani suunnattomasti.

Pystyisin elättämään itsekin itseni ja lapseni (ja vaikka sen miehenkin) ja olenkin perheessä se varakkaampi, joskin matalapalkkaisempi, jäsen, mutta ikinä en olisi tehnyt lapsia miehen kanssa, joka ei osaisi edes itsestään huolta pitää.

pärjää tilanteessa kuin tilanteessa, myös rahallisesti. Ettei ole sellainen luuserityyppi, joka jää makaamaan sohvalle kaljapullon kanssa.

Muunlaisen miehen kanssa en olisi uskaltanut perhettä perustaakaan. Voi olla paljon vaadittu mieheltä, että pitää olla vahva, mutta annan oman panokseni myös, enkä jää ruikuttamaan.

Toki heikko saa olla heikkouden hetkellä, mutta siitä pitää kyetä irtautumaan eikä jäädä siihen makaamaan.

Me oltiin molemmat köyhiä opiskelijanplanttuja kun tavattiin, eikä omistettu yhtikäs mitään. Mies kyllä kävi iltaisin töissä, mut ei se mikään rikas ollut... (Noh, ei olla rikkaita vieläkään, mutta ihan keskitasoista palkkaa saa kumminkin. Mä olen tällä haavaa kotiäiti)

oltiin molemmat velkaisia opiskelijoita ;-)

Ihan rehellisesti, olimme yläasteikäisiä tavatessamme! =D

ja sellainen täytyy miehellänikin olla... En olisi alkanut kimppaan muuten.

Vaikka en usko, että olisin suostunut ketään sosiaalitapausta alkaa elättämään. Ja toisaalta muakin tökki sellaiset nuoret miehet, joiden ainoa tavoite oli ansaita paljon rahaa. Toki ensin ihailin sitä työintoa, mutta kun seurustelu alkoi olla sitä, että seurusteltiin armollisesti niissä pikku hetkissä mitä töitä jäi yli, niin olin vain helpottunut, kun sellainen suhde loppui.



Olin pitkään sinkkuna, ja kun tapasin mieheni kolmekymppisenä, niin meillä oli about samat elintasot, ja sillä linjalla jatketaan. Eli sinkkuna suunnittelin esim. rakentavani pikku talon itselleni, nyt kun meitä on kaksi aikuista, niin tietysti se talokin on nyt vähän isompi.



Rahasta ei ole tarvinut kiistellä, kun elintavat, tottumukset ja rahankäyttö on kummallakin ollut aina samantasoista ja pitkällä kaarella samanlaista.

Oltiin opiskelijoita molemmat, hän pienituloisemmasta perheestä kuin minä. Varallisuuden sijaan vaikuttivat persoona ja yhteinen arvomaailma.

en olisi ikinä valinnut puolisoa jolla olisi ollut vain perus/ammattikoulutus, vaikka muuten olisi ollut mukava

Oli persaukinen opiskelija niin kuin mäkin silloin kun mentiin yhteen, köyhemmästä perheestä kuin minä ettei perintöjäkään tiedossa.



Hoiti toki raha-asiansa ja oli opiskelemassa niin että oli odotettavissa että joskus tienaa jotain. En olisi ottanut velkakierteessä olevaa vastuutonta tuhlaria, että sen verran voi sanoa vaikuttaneen.

Minä olin silloin opiskelija ja mies ns. koulujen välissä eli työtön. Suhteen jatkoon kyllä vaikutti se, että mies käyttäytyy vastuullisesti rahan kanssa.



Edellinen poikaystäväni pummasi rahaa lainaan minulta (eikä koskaan maksanut takaisin) ja saattoi soittaa äidilleen ihan vain rääkyäkseen rahan perään. Suurin osa meni johonkin ihan turhaan, osteli esim. tietokoneen osia, kun oli itse omalla toiminnallaan särkenyt edelliset, ja kaljaan tietysti sekä bensaan - vitonen kerrallaan, sitten ajettiin turhaa ympyrää pitkin kaupunkia ja taas tankattiin vitosella...



Nykyinen mies laskee ja suunnittelee ja käyttää rahansa mielestäni esimerkillisen hyvin. Meillä on kunnon telkkari, hyviä tietokoneita useampikin ja auton tankkaus ja ruokakaapin sisältö kunnossa, eikä kaikki "järkevä" mene minun pussistani. Tulot ovat pienet, kun nyt mies on opiskelija ja minä työtön, joten tarkkuus on todellakin hyvästä!



Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot :)