Lue keskustelun säännöt.
Siirryin koulumaailmaan töihin (en ole opettaja), olen järkyttynyt opettajien käytöksestä
21.05.2021 |
Heti alkuun huomio, en leimaa kaikkia opettajia! Mutta noin joka neljäs heistä katsoo lävitseni, kuin minua ei olisikaan. Törmäämme koulun käytävillä joka päivä, joka päivä tervehdin heitä iloisesti hymyillen vaikka he välttelevät katsettani. Tervehdittyäni he selkeästi vaivaantuvat ja tervehtivät pikaisesti "hei". Ja viilettävät nopeasti pois paikalta. Osa heistä on oppinut että tervehdin joka tapauksessa ja ovat alkaneet pikku hiljaa ottaa jopa katsekontaktia :D Koulusihteeri kävelee ohitseni kylmän viileästi ja huikkaan hänen peräänsä MOIKKA, hän pysähtyy ja kääntyy ja katsoo kuin idioottia 😀
Jotenkin hauska ollut seurata koko kevätlukukausi että he edelleen kuvittelevat olevansa minua ylempänä vain koska ovat opettajia. Se, mitä he eivät tiedä, niin mikä olin ammatiltani ennen koronaa ja ennen lomautusta ja irtisanomista... ja nyt siis uuden äärellä.
Toki on näitä ihania opeja jollaisia toivon omien lasteni koulutielle. He ovat kultaa ja saavat uskomaan koko ammattikuntaan ❤
Ja tiedän, ihan jo sivusta seuranneena että ala on hemmetin RANKKA. Mutta se ei tarkoita että niitä käytöstapoja ei tarvitsisi noudattaa 🙂
Kommentit (188)
Ohjaajien toimenkuva ei ole kaikkina opettajavuosinani avautunut minulle. Mitä heidän pitäisi tehdä? En ota heitä tunneilleni, koska he eivät tee muuta kuin istu luokan reunassa tarkastelemassa työjärjestystään. Joka kerta heidän pitää lähteä etuajassa jonnekin kovalla kiireellä. Halusin ohjaajan luokkaan aina samasta syystä. Hänen olisi pitänyt tukea paria heikointa oppilasta huolehtimalla että he avaavat oppikirjan oikeasta kohdasta, kirjoittavat muistiinpanot eli avaavat vihot, ottavat kynän ja kirjoittavat. Tämä yläkoulussa. Kerroin aina, kenen tekemisiä heidän pitäisi seurata. Tämä ei koskaan toteutunut vaan aina he istuivat luokan reunalla seuraamassa opetustani. Päätin että pärjään paremmin ilman ohjaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yläkoulun opettajan työssä on valtava ihmissuhdekuormitus.
Itse jaksoin uran alussa olla kiinnostunut kaikista opehuoneen hahmoista ja muistella entisiä oppilaita. Noh, nyt 20 vuoden jälkeen ja yli tuhat oppilasta myöhemmin en vain jaksa enää.
En jaksa panostaa yhtään ylimääräistä aikaa johonkuhun sijaiseen tai kouluavustajaan, joka kuitenkin häipyy puolen vuoden päästä. Yritän keskittyä luokkahuonetyöhön ja siihen, että muistaisin edes oppilaiden nimet. Siitä ei ole kyse, että pitäisin itseäni ylempänä. Keskityn olennaiseen, jotta jaksaisin hektiset päivät ja jaksaisin kohdata ne sata oppilasta, jotka joka päivä ovat luokassani.
Noh, tervehdykseen kyllä vastaan aina.
Einkai se sijaisen tms. tervehtiminen nyt niin kauheaa panostusta vaadi?
Vaikka 1000 oppilaan koulu ja viisi välituntia päivässä: moi moi moi moi
Sijaisia voi olla isossa talossa niin monta ja osa vain päivän-kaksi, ettei heitä aina edes tunnista
Vierailija kirjoitti:
Ohjaajien toimenkuva ei ole kaikkina opettajavuosinani avautunut minulle. Mitä heidän pitäisi tehdä? En ota heitä tunneilleni, koska he eivät tee muuta kuin istu luokan reunassa tarkastelemassa työjärjestystään. Joka kerta heidän pitää lähteä etuajassa jonnekin kovalla kiireellä. Halusin ohjaajan luokkaan aina samasta syystä. Hänen olisi pitänyt tukea paria heikointa oppilasta huolehtimalla että he avaavat oppikirjan oikeasta kohdasta, kirjoittavat muistiinpanot eli avaavat vihot, ottavat kynän ja kirjoittavat. Tämä yläkoulussa. Kerroin aina, kenen tekemisiä heidän pitäisi seurata. Tämä ei koskaan toteutunut vaan aina he istuivat luokan reunalla seuraamassa opetustani. Päätin että pärjään paremmin ilman ohjaajaa.
Opettajavuosistasi on varmaan aikaa. Nykyään koulunkäynninohjaajien toimenkuva on kyllä erilainen. He avustavat opettajaa monin tavoin ja sitten on niitä "korvamerkittyjä" ohjaajia jotka istuvat tietyn oppilaan vieressä tunnin ja auttavat tehtävissä, jotka ope antaa. Ei kukaan ope tarvitse istuskelijaa luokan reunalle. Oppilasryhmät ovat niin heterogeenisiä, että siihen ei enää ole varaa. t. yläkoulun ope
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettajissa on niitä, jotka luulevat olevansa muiden yläpuolella. Esimerkiksi muita korkeakoulutettuja ei arvosteta, vaikka opettajan koulutus on helppo ja heppainen moneen muuhun koulutukseen verrattuna. Osa myös kuvittelee olevansa aina oikeassa kaikkiin lapsiin liittyvissä asioissa, vaikka ei itsellä edes olisi lapsia.
Tuo on huvittavaa tietäen, että opettajakoulutuksen gradut voi tehdä parityönä. Ja harjoittelut suoritetaan myös parin kanssa. Itse tein aiemmin erään ammattikorkeakoulututkinnon, jossa sekä harjoittelut että kirjallinen päättötyö tehtiin yksin.
Opettajille on noussut oma akateemisuus ja virka päähän. Vaikka todellisuudessa ovat korkeakoulutettujen köykäisintä osaa. Joku peruskoulun tai lukion opettaja on ylikoulutettu työnkuvaan nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt monessa koulussa, olen pätevä aineenopettaja. Tervehdin kaikkia: siivoojia, keittäjiä, koulunkäynninohjaajia... Sen sijaan ihan kaikki opettajat eivät tervehdi minua, olen tietyille opettajille näkymätön. Eli tätä on myös pelkkien opettajien kesken. Ja myös muuten niin, että yksi koulunkäynninohjaaja ei koskaan tervehdi minua, katsoo vain poispäin.
Omassa opehuoneessa uusi ilmiö, että nuoret uudet työntekijät ovat taukohuoneen yhteisen ruokapöydän ääressä puhelimilla. Opehuoneessa olisi myös muita istumapaikkoja, joissa voisi olla puhelimella rauhassa. Jotkut kuitenkin tulevat ruokapöydän ääreen istumaan ja selaamaan kännyä.
Oli helppo havaita ero entiseen: ennen uudelle työntekijälle saatettiin sanoa jotain, vetää mukaan keskusteluun, tutustuu muihin. Nyt he jäävät omalle yksityisyyden vyöhykkeelleen, koska ei puhelinta selaavaa viitsi häiritä.
Kyse on kasvokkain-taitojen heikkenemisestä. t. aineenope 62 v
Joo no pitäähän sitä saada chattailla oman ikäisen kanssa että kuinka täällä töissä on ihan kamalaa kun on jotain keski-iän ylittäneitä tyyppejä töissä, siis mä en voi edes puhuu niiden kaa, siis lol
Et halua leimata opettajia, mutta leimaat kuitenkin. Sanot että neljännes ooettajista ei tervehdi sinua. 3/4 opettajista koulussasi siis tervehtii ja on ystävällisiä. Tiedoksesi: kaikissa ammattiryhmissä on erilaisia ihmisiä, ystävällisiä ja epäystävällisiä jne. Jos ylivoimaisesti suurin osa opeista on kivoja, miksi jauhat vain niistä jotka eivät ole?
Omassa opehuoneessa uusi ilmiö, että nuoret uudet työntekijät ovat taukohuoneen yhteisen ruokapöydän ääressä puhelimilla. Opehuoneessa olisi myös muita istumapaikkoja, joissa voisi olla puhelimella rauhassa. Jotkut kuitenkin tulevat ruokapöydän ääreen istumaan ja selaamaan kännyä.
Oli helppo havaita ero entiseen: ennen uudelle työntekijälle saatettiin sanoa jotain, vetää mukaan keskusteluun, tutustuu muihin. Nyt he jäävät omalle yksityisyyden vyöhykkeelleen, koska ei puhelinta selaavaa viitsi häiritä.
Kyse on kasvokkain-taitojen heikkenemisestä. t. aineenope 62 v