Lue keskustelun säännöt.
Mitä eroa on sillä että luottaa puolison hoitavan asioita ja sillä että ottaa hänet itsestäänselvyytenä?
21.05.2021 |
Kyseessä siis ihan tavalliset arjen asiat kuten kotityöt ja ruoanlaitot ja lasten hoitamiset. Onko siinä teidän mielestä joku ero että luottaa puolison vain hoitavan tietyt asiat versus että pitää häntä itsestäänselvyytenä (eli että pitää itsestäänselvyytenä että hän hoitaa kyseiset asiat)? Arkihan ei toimi jos ei voi pitää selvänä että kumpikin hoitaa asioita mutta entä jos toinen koko loukkaavana että hän on muuttunut itsestäänselvyydeksi (omasta mielestään)?
Kommentit (42)
Eihän sitä toista ihmistä pidä itsestäänselvyytenä vaikka pitäisi itsestäänselvyytenä sitä, että hän hoitaa sovitut asiat. Kaksi aivan eri asiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsestäänselvää ei arvosta.
Entä jos sr toinen vain kuvittelee että hänen tiskikoneen tyhjennystä ei arvosteta? Ei niistä ehdi kiireisessä lapsiarjessa kiitellä kun itse on samalla hoitamassa muita asioita toisaalla. Ap
Jos pitää ihmistä itsestäänselvyytenä, se tarkoittaa sitä, ettei arvosta eikä ainakaan tuo ilmi arvostustaan toista ja toisen tekoja kohtaan. Itsestäänselvänä pidetyn ihmisen oletetaan pysyvän vierellä ja tukena kaikesta paskasta huolimatta. Ei se liity mielestäni siihen, että olettaa toisen tekevän kotihommia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestäänselvää ei arvosta.
Entä jos sr toinen vain kuvittelee että hänen tiskikoneen tyhjennystä ei arvosteta? Ei niistä ehdi kiireisessä lapsiarjessa kiitellä kun itse on samalla hoitamassa muita asioita toisaalla. Ap
No sitten hän ei koe saavansa arvostusta. Oletko kysynyt, miten sitä voisi osoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestäänselvää ei arvosta.
Entä jos sr toinen vain kuvittelee että hänen tiskikoneen tyhjennystä ei arvosteta? Ei niistä ehdi kiireisessä lapsiarjessa kiitellä kun itse on samalla hoitamassa muita asioita toisaalla. Ap
No aika kiireistä on, josset ehdi ees kiitosta sanomaan tai kertomaan, kuinka arvostat toisen panosta. Kehut, kiitokset ja arvostus ovat pitkälle kantavia asioita parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu käykö molemmat töissä, onko yhtä pitkä työaika tai onko työ rankempaa toisella.
Itsestäänselvyydestä ei ole kiitollinen. Se on asenne, että näin kuuluu tehdä ja tämä kuuluu minulle. Vähän kuin vakavasti sairastuneet sanovat jälkikäteen tajunneensa pitäneensä terveyttä itsestäänselvyytenä. Kun sairastuvat, ymmärtävät olla kiitollisia hyvistä päivistä.
Eli tästä näkökulmasta pitäisi olla iloinen, että toinen muistaa hoitaa hommansa. Ei hänelle kumartelemaan tarvitse alkaa, mutta aika ajoin sanoa, että hyvä että muistit tai koska sinä teit x, niin minä teen nyt y.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestäänselvää ei arvosta.
Entä jos sr toinen vain kuvittelee että hänen tiskikoneen tyhjennystä ei arvosteta? Ei niistä ehdi kiireisessä lapsiarjessa kiitellä kun itse on samalla hoitamassa muita asioita toisaalla. Ap
No sitten hän ei koe saavansa arvostusta. Oletko kysynyt, miten sitä voisi osoittaa?
Olen kysynyt ja vastaus on että hoida isompi osuus niistä asioista mitä hän on hoitanut (hoidan jo isoimmat osuuden kaikesta yhteenlaskettuna). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestäänselvää ei arvosta.
Entä jos sr toinen vain kuvittelee että hänen tiskikoneen tyhjennystä ei arvosteta? Ei niistä ehdi kiireisessä lapsiarjessa kiitellä kun itse on samalla hoitamassa muita asioita toisaalla. Ap
No aika kiireistä on, josset ehdi ees kiitosta sanomaan tai kertomaan, kuinka arvostat toisen panosta. Kehut, kiitokset ja arvostus ovat pitkälle kantavia asioita parisuhteessa.
Välillä kyllä kiitän ja olen sanonut että arvostan. Aina en kiitä. Ei kai kukaan? Hän ei kiitä minua koskaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestäänselvää ei arvosta.
Entä jos sr toinen vain kuvittelee että hänen tiskikoneen tyhjennystä ei arvosteta? Ei niistä ehdi kiireisessä lapsiarjessa kiitellä kun itse on samalla hoitamassa muita asioita toisaalla. Ap
Ei kiittäminen vaadi aikaa. Vaikka et olisi vieressä vahtimassa, niin kai sinäkin jossain vaiheessa huomaat, että "jokuhan" on tyhjentänyt tiskikoneen, ai kun kiva. Vai onko kuitenkin niin, ettet huomaa. Kun pidät itsestäänselvyytenä, että kyllä "joku" sen hoitaa.
Hyvä aloitus. Minä olin aikanani naimisissa pitkään, ero tuli miehen sivusuhteesta ja erossa mies valitti, että minä en arvostanut häntä. Olin hämilläni, sillä en koskaan nalkuttanut tai kritisoinut. En tänä päivänäkään tiedä, miten sitä arvostusta olisi pitänyt osoittaa. Kiittää joka päivä, kun vie roskat tai siivoa keittiön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Minä olin aikanani naimisissa pitkään, ero tuli miehen sivusuhteesta ja erossa mies valitti, että minä en arvostanut häntä. Olin hämilläni, sillä en koskaan nalkuttanut tai kritisoinut. En tänä päivänäkään tiedä, miten sitä arvostusta olisi pitänyt osoittaa. Kiittää joka päivä, kun vie roskat tai siivoa keittiön?
Tätä mietin juuri. Itsehän en saa kiitosta koskaan mistään. Enkä nalkuta. Ap
Meillä se arvostus näkyy esim. siinä, kun minulla on joskus enemmän töitä, niin silloin muu perhe, mies etunenässä, useimmiten huolehtivat ruuan pöytään. Ja mies kuskaa lasta enemmän harrastuksiin. Eli työruuhkan aikaan kotihommat jaetaan uudelleen, eli sillä tasataan kuormitusta. Eikä tästä käydä mitään keskustelua, vaan toinen on oma-aloitteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä se arvostus näkyy esim. siinä, kun minulla on joskus enemmän töitä, niin silloin muu perhe, mies etunenässä, useimmiten huolehtivat ruuan pöytään. Ja mies kuskaa lasta enemmän harrastuksiin. Eli työruuhkan aikaan kotihommat jaetaan uudelleen, eli sillä tasataan kuormitusta. Eikä tästä käydä mitään keskustelua, vaan toinen on oma-aloitteinen.
Noinhan meilläkin tehtiin. Mies silti sanoi, etten arvostanut.
12
Minun mielestäni itsestäänselvyytenä pitäminen on sitä, että olettaa toisen esim. vastaavan koko talouden pyykkihuollosta vaikkei asiasta ole puhuttu tai sovittu, ja/tai huomioi tai kiitä siitä että toinen näin tekee.
Myös sovituista vastuista huolehtimista tulee arvostaa, sekä kiittää, se kuuluu mielestäni ihan yleisiin käytöstapoihin. Kyllähän kiität esim. työpaikallakin, jos työkaveri ystävällisyyttään siivoaa jälkesi. En ymmärrä, miksei näitä käytöstapoja voi noudattaa parisuhteessakin? Tämä on siis tilanne omassakin parisuhteessani, puoliso pitää minua/tekemiäni asioita itsestäänselvyytenä, eikä kiitosta kuulu. Alkuun yritin itse näyttää mallia: esim. pussasin ja sanoin että kiva kun laitoit tiskit. Ei tehonnut, otin asian puheeksi että olisi kiva toisinkin päin... ei tehonnut vieläkään. Joten lopetin sekä tekemisen että kiittämisen, eletään sitten hänen tavallaan, juntit sotkun keskellä.
Ei meillä normaaleista kotitöistä kiitellä, kumpikin hoitaa ja jos ei ehdi tai jaksa niin ei ne päivägolkulla kuitenkaan ole tekemättä. Välillä vähän ärsyttää miehen into tehdä kaikki heti, voisin mäkin sitä tiskaria tyhjennellä vaikken olekaan vieressä odottamassa ohjelman loppumista.
Arvostus sitten näkyy puheissa, teoissa, huomioimisessa ja toiveiden toteuttamisessa. Jos niitä pikkuasioita miettii niin ohikulkiessa laittaa toisen auton aamuksi lämppäriin, tuo kaupasta homejuustoa vaikkei itse syö, käy toisen puolesta lounastauolla hakemassa jonkun nippelin kun toinen ei voi irrottautua omasta työstä tms.
Jos luotat kumppanisi tekevän jotain, on siitä sovittu yhdessä tai yksipuolisesti tekijän osalta. Jos taas pidät itsestäänselvyytenä, että hän tekee jotain, oletat yksipuolisesti, sopimatta sekä kumppanisi lupaamatta sitä ja pahimmillaan loukkaannut, kun odottamaasi asiaa ei tapahdukaan.
M25
Mitä miehesi vastasi, kun sanoit, että teet jo suurimman osan töistä, eikä hän silti sinulle osoita arvostusta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi vastasi, kun sanoit, että teet jo suurimman osan töistä, eikä hän silti sinulle osoita arvostusta.
Suuttuu.
Ap
Itsestäänselvää ei arvosta.