Lue keskustelun säännöt.
Mitä eroa on sillä että luottaa puolison hoitavan asioita ja sillä että ottaa hänet itsestäänselvyytenä?
21.05.2021 |
Kyseessä siis ihan tavalliset arjen asiat kuten kotityöt ja ruoanlaitot ja lasten hoitamiset. Onko siinä teidän mielestä joku ero että luottaa puolison vain hoitavan tietyt asiat versus että pitää häntä itsestäänselvyytenä (eli että pitää itsestäänselvyytenä että hän hoitaa kyseiset asiat)? Arkihan ei toimi jos ei voi pitää selvänä että kumpikin hoitaa asioita mutta entä jos toinen koko loukkaavana että hän on muuttunut itsestäänselvyydeksi (omasta mielestään)?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu käykö molemmat töissä, onko yhtä pitkä työaika tai onko työ rankempaa toisella.
Mitä tekemistä ammatin raskaudella on sen suhteen että pitääkö itsestään selvyytenä parisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on näitä miehiä joita pitäisi vuolaasti kiitellä joka kerta kun vievät roskapussin.
Terapiaan selvittämään tämä. Muuten saat nalkuttajan leiman. Mies kokee näköjään, että hänen ei tarvitsisi tehdä asioita kotona, vaan että hänen tekemänsä asiat ovat "extraa" ja "plussaa", josta pitää erikseen kiittää. Sinä ilmeisesti koet, että ne ovat reilusti jaettu puolikas (tai muu osa) töistä, ns. perusvelvollisuus. Vaikuttaisi, että miehestä sinun tekemäsi osa on velvollisuus, mutta hänen ei, jos hän ei kerran kiitä, mutta odottaa kiitosta.
Kuulostaa hieman oudolta. Mielestäni molempien pitäisi tehdä ja molempien pitäisi kiitellä ja kehua toisiaan.
Tämä olisi hyvä selvittää jonkun puolueettoman osapuolen kanssa. Vaikea itse saada toista näkemään valo. Mene vaikka miesterapeutille, niin ehkä se kuuntelisi sitä.
Meillä mies haluaisi aina kiitosta kun on siivonnut. Sanon aina että alan kiittämään ja huomioimaan hänen kodin ylläpitoa heti kun saan itse samaa kohtelua. Hän sanookin ehkä 3 viikon välein että onpas ihanan siistiä, kiva kun olet imuroinut. Minun pitäisi sanoa 3 kertaa päivässä jotain kivaa hänen osallistumisestaan, koska sitten olisi kivempi tehdä. Sama se minullakin olisi :D Mies kyllä ymmärtää tämän asian, eikä osaa itsekään mitenkään selittää miksi häntä pitäisi kehua itsestäänselvistä asioista, mutta minua ei. Ajattelen että tämä taitaa olla peruja lapsuudenperheensä toiminnasta. Siellä pojat sai kehuja kun teki tyttöjen hommia, mutta miesten hommista ei kehuttu vaan ne olivat itsestäänselvyyksiä poikien hoitaa.
Noi on kaks iha eri asiaa. Itsestäänselvää pitää itsestäänselvänä eli ei arvosta, voi käyttäytyä sellasta kohtaan ihan miten sattuu kun pitää itsestäänselvänä että ei tuo tuosta mihinkään lähde kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu, kysy ja kuuntele. Näillä pääsee jo pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Puhu, kysy ja kuuntele. Näillä pääsee jo pitkälle.
Luuletko etten näitä olisi jo todella paljon yrittänyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan selvittämään tämä. Muuten saat nalkuttajan leiman. Mies kokee näköjään, että hänen ei tarvitsisi tehdä asioita kotona, vaan että hänen tekemänsä asiat ovat "extraa" ja "plussaa", josta pitää erikseen kiittää. Sinä ilmeisesti koet, että ne ovat reilusti jaettu puolikas (tai muu osa) töistä, ns. perusvelvollisuus. Vaikuttaisi, että miehestä sinun tekemäsi osa on velvollisuus, mutta hänen ei, jos hän ei kerran kiitä, mutta odottaa kiitosta.
Kuulostaa hieman oudolta. Mielestäni molempien pitäisi tehdä ja molempien pitäisi kiitellä ja kehua toisiaan.
Tämä olisi hyvä selvittää jonkun puolueettoman osapuolen kanssa. Vaikea itse saada toista näkemään valo. Mene vaikka miesterapeutille, niin ehkä se kuuntelisi sitä.
Nalkuttajan leiman? En minä nalkuta, en koskaan edes huomauta jos jättää jotain tekemättä. Ap
Ehdota, että vaihdatte vastuullenne kuuluvat hommat viikon ajaksi, jotta molemmat oppivat arvostamaan toisen työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokee tekevänsä sinun hommiasi. Tätä olisi hyvä avata, millä perusteella hän katsoo, että kotityöt kuuluvat sinulle?
LUOTETAAN että toinen suorittaa rutiinit. Luotetaan että toinen hoitaa rutiinit silläaikaa kun toinen töissä taikka viihteellä. Kunnioitetaan sitä toista ja joustetaan tilanteidenmukaan vaikka se kuormittais itseä enemmän joskus.
Itsestäänselvyytenä pidettäessä sitte taas se toinen ei valittamatta niitä perus vastuita kanna. Jos toinen lähtee vaikka kaverin kanssa viihteelle niin kotona se toinen ei tee mitään niistä asioista mitä toinen yleensä tekee. Koska "ei ole minun vastuu, toinen tekee kun tulee". Tää toinen osapuoli siis laistaa kodin rutiineista jatkuvasti itsekkyyttään eikä sovita toisen tunteita taikka jaksamista omiin toimiinsa. Vinkkinä tälläsessä suhteessa eläjille, lopettakaa se passaaminen ja jättäkää tyypin pyykit pyykkikoriin ja sotkut levälleen. Mikäli ei tajua niin poistukaa suhteesta. Sinkkuna teet vähemmän kun nyt, vaikka niitä lapsia oliskin. Ei tarvitse kantaa henkistä lastia sen toisen itsekkyydestä mikä väsyttää entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luotat kumppanisi tekevän jotain, on siitä sovittu yhdessä tai yksipuolisesti tekijän osalta. Jos taas pidät itsestäänselvyytenä, että hän tekee jotain, oletat yksipuolisesti, sopimatta sekä kumppanisi lupaamatta sitä ja pahimmillaan loukkaannut, kun odottamaasi asiaa ei tapahdukaan.
M25
En loukkaannu enkä nalkuta. Ei meillä ole jokaisesta yksittäisestä asiasta erikseen sovittu. Pitääkö jokainen kotityö ja lapsiin liittyvä asia erikseen jakaa ja sopia? Ap
Ainakin kannattaa asiasta puhua, jos puoliso kokee että ei haluaisi tehdä niitä asioita, jotka nyt itsestäänselvästi hänelle menevät. Voisiko ratkaisu olla, että välillä muuttaisitte hommien jakoa ja sinä alkaisit tehdä osan niistä asioista, joita puoliso ei halua ja joku toinen sinun homma vaihtuisi hänelle?
Eihän se kivaa ole, jos nuo itsestäänselvät asiat vain muotoutuvat toisen päässä ilman että oikeasti molemmille on ok ja yhdessä sovittu, että toinen ottaa asiasta vastuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos luotat kumppanisi tekevän jotain, on siitä sovittu yhdessä tai yksipuolisesti tekijän osalta. Jos taas pidät itsestäänselvyytenä, että hän tekee jotain, oletat yksipuolisesti, sopimatta sekä kumppanisi lupaamatta sitä ja pahimmillaan loukkaannut, kun odottamaasi asiaa ei tapahdukaan.
M25
En loukkaannu enkä nalkuta. Ei meillä ole jokaisesta yksittäisestä asiasta erikseen sovittu. Pitääkö jokainen kotityö ja lapsiin liittyvä asia erikseen jakaa ja sopia? Ap
Ainakin kannattaa asiasta puhua, jos puoliso kokee että ei haluaisi tehdä niitä asioita, jotka nyt itsestäänselvästi hänelle menevät. Voisiko ratkaisu olla, että välillä muuttaisitte hommien jakoa ja sinä alkaisit tehdä osan niistä asioista, joita puoliso ei halua ja joku toinen sinun homma vaihtuisi hänelle?
Eihän se kivaa ole, jos nuo itsestäänselvät asiat vain muotoutuvat toisen päässä ilman että oikeasti molemmille on ok ja yhdessä sovittu, että toinen ottaa asiasta vastuun.
Olen ehdottanut että vaihdetaan päittäin tekemisen, ei sekään kelpaa hänelle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokee tekevänsä sinun hommiasi. Tätä olisi hyvä avata, millä perusteella hän katsoo, että kotityöt kuuluvat sinulle?
Tämä voi osua oikeaan. En tosin tiedä miksi kukaan puoliso voi noin ajatella. Kun tuohan tarkoittaa että katsoo oikeudekseen asua kuin hotellissa. Ap
Pikkulapsiperheessä on niin paljon tekemistä että kaikkien pitää vain tehdä ja tehdä eikä kaikesta voi olla koko ajan kiittelemässä.
On voitava luottaa että kumpikin tekee asioita.
Jos pitää itsestään selvyytenä nii jopa suuttuu ku toine ei oo kun tehny. Ei vaikka mikä ois syy nii suuttuu ja rupeaa valittaa
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Minä olin aikanani naimisissa pitkään, ero tuli miehen sivusuhteesta ja erossa mies valitti, että minä en arvostanut häntä. Olin hämilläni, sillä en koskaan nalkuttanut tai kritisoinut. En tänä päivänäkään tiedä, miten sitä arvostusta olisi pitänyt osoittaa. Kiittää joka päivä, kun vie roskat tai siivoa keittiön?
Mutta et kuitenkaan voinut sanoa kuinka paljon rakastat ja arvostat häntä?
Toisaalta en tiedä sanoiko hän samaa asioista sinulle eli ehkä kumpikaan ei arvostanut toista.
En minäkään mitään kiitoksia tarvitse siivouksesta, mutta ylipäätänsä kertoo nyt välillä niistä tunteista toista kohtaan.
En loukkaannu enkä nalkuta. Ei meillä ole jokaisesta yksittäisestä asiasta erikseen sovittu. Pitääkö jokainen kotityö ja lapsiin liittyvä asia erikseen jakaa ja sopia? Ap