Lue keskustelun säännöt.
Anopin eriarvoinen kohtelu lapsia ja lapsenlapsiaan kohtaan, mitä pitäisi ajatella?
19.05.2021 |
Miehen sisko sai lapsen, anoppi auttoi ja asui tyttärensä luona vauvavuonna, oli viikkoja pois töistä vuorotteluvapaalla. Lapsen kasvaessa on ollut aika ajoin palkattomalla vapaalla hoitamassa lasta ja auttamassa tytärtään kodin hoidossa yms. Lapsi on nyt 8-vuotias, viettää kesäisin paljon aikaa anoppini luona, anoppi kuskaa ja vie häntä kotiin 200 kilsan päähän. Kaikki lyhyemmät lomat kuluu pitkälti anoppilassa.
Saimme mieheni kanssa lapsen, asumme 300 kilometrin päässä anopista. Eläköitynyt ja paljon liikkuva ja energinen anoppi ei ole käynyt useista pyynnöistä huolimatta meillä yhtä ainutta kertaa. Emme kaipaa mitään apua, vaan olisi hienoa jos lapsi saisi viettää ihan puhtaasti aikaa isoäitinsä kanssa. Lapsi on nyt 1,5v., on nähnyt isoäitinsä 2 kertaa kun olemme päässeet käyneet siellä. Ymmärrän, että korona vaikuttaa mutta tuntuu hieman erikoiselta, että toisen lapsen lasta hyysättiin ja hyysätään edelleen, toisen lapsen lapsi ei jaksa kiinnostaa.
Onko muilla tällaista? Miten pitäisi suhtautua kun tuntuu niin eriarvoiselta kohtelulta?
Kommentit (67)
Aikamoista ajelua anopilla jos joutuu ajamaan toisaalle 200km ja toisaalle 300km. Ymmärrän ettei tuollaista jatkuvasti jaksa. Se että anoppi on nuorempana jaksanut ajaa toisen lapsenlapsen luo jatkuvasti, ei ole suoraan verrannollinen teidän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat ajateĺla mitä vaan, mutta mieti valmiiksi omalle lapselle vastaus kysymyksiin, miksi ei isoäiti käy koskaan teillä. Helpoin on kädkeä kysyä häneltä itseltään.
Olisiko syy ihan vain perinteisesti siinä, että anopin mielestä poika (miehesi) pärjää ilman häntä ja oma tytär ei. Anoppisi uskoo sinun äitisi auttavan sinua?Voisiko auttaa, että ihan vain kauniisti kerrot anopille teidän kaipaavan häntä teille kylään?
Totta kai korona vaikuttaa ja myös tuo lasten ikäero. Tule itse vanhempana kertomaan, millaisia muutoksia huomaat voinnissa ja jaksamisessa 7 vuoden aikana.
Kokemusta on. Annan sulle neuvon näin 15v jälkeen: anna olla, älä kamppaile, älä yritä muuttaa asiaa, et voi tehdä sille mitään.
Meillä anoppi on ihan päin poikansa naamaa sanonut että vain tyttären lapsi on oikea lapsenlapsi ja tuntui rakkaalta, ”miniän lapset” on ihan eri asia eikä hän halua olla mummo miniän lapsille. (Huom. Se anopin poika on siis lasten ISÄ).
Tytärtä autetaan kaikessa, ostellaan asioita, maksetaan juttuja, elämän sisältö on tyttären lapsi. Meillä ei käynyt kuin max kerta vuoteen 15min.
Tein sen virheen että taistelin ja yritin (turhaan). Soittelin anopille, lähetin lasten kuvia, askarteluja, lahjoja, autoin anoppia (kirjanpitohommat) ilmaiseksi ja kaikin tavoin koitin saada sen kiinnostumaan. Ei toimi.
Sitten lopetin yhteydenpidon, en jaksanut. Ja nyt on mennyt VIISI VUOTTA että ei pihaustakaan. Tässä on lapsikin syntynyt jonka ristiäisiin anoppi ja appi ei tulleet, kun eivät ”jaksaneet”
Ja ennen kuin joku syyttää että olen ilkeä miniä; en ole. Tämä tyttären suosiminen on ollut olemassa ennenkuin edes miestäni tapasin. Sille ei voi mitään.
Ap hyväksy asia ja lopeta sen toivominen että tilanne muuttuu. Ei muutu. Ei vaikka mille mutkalle taipuisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häiritseekö tämä miestäsi? Entä jos hän juttelisi äitinsä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti tilanne on se, että ne läheisemmät appi/isovanhemmat perheessä kuin perheessä ovat ne vaimon vanhemmat. Harmillista sinänsä miehen ja hänen vanhempiensa kannalta, mutta tälläkin palstalla on helppo nähdä, että ne skismat syntyvät sen miniän ja appivanhempien välille, koska jostain syystä naisille on tärkeämpi pitää kiinni oman perheen tavoista, ajatusmaailmasta ja perinteistä, kun taas miehille on helpompi sopeutua sen "uuden suvun" erilaisiin tapoihin. En osaa sanoa, miksi näin on, mutta kokemus on näyttänyt, että tilanne nyt vain on tämä noin 90 % tapauksista. Tästä syystä anopilla varmasti on ajatus, että sinun vanhempasi ovat teidän perheellenne ne enemmän auttavat isovanhemmat, ja hän sitten keskittyy tyttären lapseen. Vähemmän tulee riitaakin, kun ei ole väärin neuvomassa, vääriä ruokia syöttämässä, väärällä tavalla nukuttamassa, vääriä satuja kertomassa, vääriä perinteitä opettamassa ja mitä kaikkea tältä palstalta olemmekaan anoppien väärin tekemänä lukeneet.
Älkää ikinä tehkö toista lasta miehesi kanssa, jos jo yhden kanssa on noin vaikeaa.
Missä on omat vanhempasi? Miksi sinä oletat anoppisi olevan lastenhoitajasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole teidänkään puolelta kovin aktiivista jos 1,5 vuoden aikana olette käyneet vain kaksi kertaa. Ehkä anoppi on väsynyt. Teidän pitää yrittää käydä useammin jos haluatte läheisemmän suhteen.
Se on joskus semmosta. Meillä anoppi antaa kaiken huomion meidän lapsille, koska ovat ainoita hänelle. Mun vanhemmat taas sitten suosii vanhinta lastenlasta, joka on veljeni lapsi. Meidän lapset on tyhjää vaan, koska ovat aina liian pieniä kaikkeen. Turhaan sitä asiaa yrittää muuttaa. Ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti tilanne on se, että ne läheisemmät appi/isovanhemmat perheessä kuin perheessä ovat ne vaimon vanhemmat. Harmillista sinänsä miehen ja hänen vanhempiensa kannalta, mutta tälläkin palstalla on helppo nähdä, että ne skismat syntyvät sen miniän ja appivanhempien välille, koska jostain syystä naisille on tärkeämpi pitää kiinni oman perheen tavoista, ajatusmaailmasta ja perinteistä, kun taas miehille on helpompi sopeutua sen "uuden suvun" erilaisiin tapoihin. En osaa sanoa, miksi näin on, mutta kokemus on näyttänyt, että tilanne nyt vain on tämä noin 90 % tapauksista. Tästä syystä anopilla varmasti on ajatus, että sinun vanhempasi ovat teidän perheellenne ne enemmän auttavat isovanhemmat, ja hän sitten keskittyy tyttären lapseen. Vähemmän tulee riitaakin, kun ei ole väärin neuvomassa, vääriä ruokia syöttämässä, väärällä tavalla nukuttamassa, vääriä satuja kertomassa, vääriä perinteitä opettamassa ja mitä kaikkea tältä palstalta olemmekaan anoppien väärin tekemänä lukeneet.
No mulla esim ei ole omia vanhempia. Tämä ei appiksia hetkauta, vaan ovat silti vain tyttärensä lapselle isovanhemmat. Anoppi selitti vielä oikein ääneen että jokainen pyytäköön apua äidiltään, hän auttaa vain omaa tytärtään ja miniä pyytäköön äitiään - ja kun sitä ei ole niin sitten vaan pitää pärjätä.
Näillä on menty, anoppi on käynyt meillä 10v sisään KERRAN ja me anopilla kahdesti. Ventovieras on lapsillemme, mutta mitäpä teet, hän itse päätti haluta näin.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on. Annan sulle neuvon näin 15v jälkeen: anna olla, älä kamppaile, älä yritä muuttaa asiaa, et voi tehdä sille mitään.
Meillä anoppi on ihan päin poikansa naamaa sanonut että vain tyttären lapsi on oikea lapsenlapsi ja tuntui rakkaalta, ”miniän lapset” on ihan eri asia eikä hän halua olla mummo miniän lapsille. (Huom. Se anopin poika on siis lasten ISÄ).
Tytärtä autetaan kaikessa, ostellaan asioita, maksetaan juttuja, elämän sisältö on tyttären lapsi. Meillä ei käynyt kuin max kerta vuoteen 15min.
Tein sen virheen että taistelin ja yritin (turhaan). Soittelin anopille, lähetin lasten kuvia, askarteluja, lahjoja, autoin anoppia (kirjanpitohommat) ilmaiseksi ja kaikin tavoin koitin saada sen kiinnostumaan. Ei toimi.
Sitten lopetin yhteydenpidon, en jaksanut. Ja nyt on mennyt VIISI VUOTTA että ei pihaustakaan. Tässä on lapsikin syntynyt jonka ristiäisiin anoppi ja appi ei tulleet, kun eivät ”jaksaneet”
Ja ennen kuin joku syyttää että olen ilkeä miniä; en ole. Tämä tyttären suosiminen on ollut olemassa ennenkuin edes miestäni tapasin. Sille ei voi mitään.
Ap hyväksy asia ja lopeta sen toivominen että tilanne muuttuu. Ei muutu. Ei vaikka mille mutkalle taipuisit.
No ei nyt kannata suorilta käsin yhden av-mamman kokemuksen perusteella heti tuomita.
Mikä siinä on niin hirveän vaikeaa kysyä asiasta. Ollaanko me suomalaiset niin älyttömän surkeita keskustelijoita, ettei poika voi omalta äidiltään tällaista kysyä?
Siitä olen samaa mieltä, että jos ei mitään järjellistä syytä käytökselle ei ole, niin sitten antaisin olla. Niin ikävää kuin se onkin lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kappas, en huomannut että siskon perhe asuu 200 km päässä anopista.
Ehkä anoppi ei jaksa enää lähteä samaan rumbaan toisen lapsen kanssa, kun on hirveästi duunia jo sen toisen kanssa. Muista myös, ap, että tyttären lapsi on aina eri asia kuin pojan lapsi. Tyttären lapsi on 100% varmuudella anopin geeniperimää, sinun lapsesi ei. Tutkitustikin tyttärien lapsiin satsataan enemmän.
Täh? Ajatteleeko joku oikeasti tollasta ettei voi olla varma onko lapsenlapsi oikeasti oman pojan lapsi? Kuulostaa hullulta.
Miehen sisko ei ilmeisesti asu ns. matkan varrella eli n. 100 km päässä teistä? Onhan se aikamoista ajella 200 km toisaalle ja 300 km toisaalle. Onko teitä kutsuttu anopin luo kylään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kappas, en huomannut että siskon perhe asuu 200 km päässä anopista.
Ehkä anoppi ei jaksa enää lähteä samaan rumbaan toisen lapsen kanssa, kun on hirveästi duunia jo sen toisen kanssa. Muista myös, ap, että tyttären lapsi on aina eri asia kuin pojan lapsi. Tyttären lapsi on 100% varmuudella anopin geeniperimää, sinun lapsesi ei. Tutkitustikin tyttärien lapsiin satsataan enemmän.
Täh? Ajatteleeko joku oikeasti tollasta ettei voi olla varma onko lapsenlapsi oikeasti oman pojan lapsi? Kuulostaa hullulta.
Ei ajattele. Se on biologian ohjaamaa tiedostamatonta käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Älkää ikinä tehkö toista lasta miehesi kanssa, jos jo yhden kanssa on noin vaikeaa.
Missä on omat vanhempasi? Miksi sinä oletat anoppisi olevan lastenhoitajasi?
Sun kannattaisi todella harjoitella sisäistämään lukemaasi.
Vierailija kirjoitti:
Kappas, en huomannut että siskon perhe asuu 200 km päässä anopista.
Ehkä anoppi ei jaksa enää lähteä samaan rumbaan toisen lapsen kanssa, kun on hirveästi duunia jo sen toisen kanssa. Muista myös, ap, että tyttären lapsi on aina eri asia kuin pojan lapsi. Tyttären lapsi on 100% varmuudella anopin geeniperimää, sinun lapsesi ei. Tutkitustikin tyttärien lapsiin satsataan enemmän.
Tyttären lapsiin ei satsata siksi enemmän, että on 100 % varma geeniperimä, vaan siksi, että monesti tyttäret keskustelevat äitinsä kanssa raskausajasta ja lapsiasioista saaden vertaistukea. Miehet eivät äideilleen tuollaisia juttele.
Kyllä ne isovanhemmat vaan suhtautuu siihen 1. lapsenlapseen eri tavalla kuin muihin. Se on kuitenkin se ensimmäinen. Onko sisko nuorempi vai vanhempi? Äidit yleensä hoivaavat yhtä lasta (usein nuorinta) lähes koko loppu elämänsä (ja siksi myös heidän lapsensa saa enemmän hoivaa) ja muut kasvavat itsenäisemmiksi. Heidän itsekseen pärjäämiseensä äidit tuntuvat uskovan enemmän.
Lisäksi tuskin kukaan sen 1. kohdalla ajttelee, että "nyt pitää yrittää hoitaa sitä sen verran, että jaksan hoitaa mahdollisesti joskus syntyviä muita lapsenlapsia yhtä paljon". Isoäiti on antanut kaiken liikenevän energian tälle yhdelle ainokaiselle ja nyt hän on sekä vanhempi, että rakentanut erittäin läheisen suhteen tähän ensimmäiseen, jota ei tietenkään halua rikkoa ollakseen tasapuolinen.
Miksi anopin pitäisi ajaa luoksenne 300 km? Miksi ette vie lasta anopille? Kuinka lähellä miehen siskon perhe asuu anoppia?