Lue keskustelun säännöt.
Otitko ilon irti viimeisistä kuukausista ennen lapsen syntymää?
19.05.2021 |
Esikoisemme laskettu aika on syyskuussa. Nyt olisi vielä kesä aikaa nauttia vapaudesta ennen sitovaa pikkulapsiarkea :D oliko teillä jotain juttuja mitä halusitte tehdä/kokea "varastoon" vielä kun se oli mahdollista?
Kommentit (16)
Uusia kokemuksia on luvassa sen verran, että kaikki hauskanpito varastoon ehkä kalpenee sen rinnalla. Itse toivoisin, että olisin hoitanut kotona keskenjääneet/harvemmin tehtävät ylläpitohommat pois ennen vauvaa – nyt 2,5 v myöhemmin nuo on kaikki yhä hoitamatta, ja sellaisina pysyvät hamaan tulevaisuuteen. Onnea ja jaksamista tulevaan uuteen arkeen, teillä on ainutkertaisia aikoja edessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se arki oikeasti niin sitovaa ole ja lasten kanssakin voi tehdä asioita. Se on välillä jopa helpompaa, kun mahan sijaan tulokas voi istuskella kopassaan ja me puolisot sitten vaikka osallistua koppaa pitelemällä ja ihastelemalla kun äippä voi taas tehdä jotain paremmin.
puoliso kirjoitti:
Ei se arki oikeasti niin sitovaa ole ja lasten kanssakin voi tehdä asioita. Se on välillä jopa helpompaa, kun mahan sijaan tulokas voi istuskella kopassaan ja me puolisot sitten vaikka osallistua koppaa pitelemällä ja ihastelemalla kun äippä voi taas tehdä jotain paremmin.
Olen täysin päinvastaista mieltä. Kyllä vauvan tulo muuttaa kaiken, vaikka samankaltaisia asioita voi tehdä mutta silti ne on erilailla.
Me matkustettiin ennen vauvan tuloa vielä kahdestaan, se oli mukavaa. Olisi lisäksi täytynyt pelata enemmän yhdessä, koska nyt vauvan/taaperon kanssa ei oikein voi. Siis nettipelejä, joita ei saa pausselle. Leffojakin etukäteen aattelin että pystyy hyvin katsomaan vauvan päiväunien aikana. No ei pysty samalla tavalla kun kokoajan pitää olla valmiina keskeyttämään.
Esikoinen syntyi vuonna 2005..Elämäni pahin vuosi. Olisi ollut ihanaa jos olisin voinut ottaa rennosti vaaleanpunaisessa raskauskuplassa.
Oman voinnin puitteissa kannataa tehdä kaikkea kivaa. Itselleni suurinta luksusta oli, että vielä pystyi käymään jossakin reissussa ilman suurta tavaramäärää ja järjestelyä. Oli myös hienoa, kun sai vaikka istua jossakin (teatteri, kahvila, ranta, puistonpenkki...) niin pitkään kuin halusi ja ilman keskeytyksiä. Pitkään nukkuminen on myös asia mikä loppuu kun vauva syntyy.
Eli kyllä kannattaa nauttia kesästä ja tehdä niitä asioita mitkä on vaikeampia silloin kun mukana on vauva ja autolastillinen tavaraa.
Viimeinen kuukausi-pari saattaa olla sen verran tukalaa fyysisesti että se rajoittaa jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan syntymää jo innolla. Sekä synnyttämistä että sitä että saan pidellä vauvaa sylissä, katsoa häntä silmiin, hurjasti kaikkea uutta sisältöä elämääni ja kokea kaikkea lapsen kanssa. Eli mulla ei ole tuollaista fiilistä. En ole kyllä muutenkaan sellaista menevää tyyppiä. Silloin tällöin näen kavereita, ja sitä voin tehdä ihan hyvin vauvankin kanssa. Toki alkuun tapaamiset ovat lyhyempiä. Ainoa mitä teen nyt "varastoon" on pelaaminen. Lapsiarjessa ei oikeen voi uppoutua tuntikausiksi tietokonepeleihin kuulokkeet korvilla.
Olin kuudennella kuulla raskaana, kun kävimme Kreikassa.Ajaa ryttyytimme jeepillä kuoppaista tietä pitkin maisemia katsomassa,ihme kun ei tullut keskenmenoa.Enää ei tulisi mieleeni tehdä noin.Seuraavan kerran matkustimme,kun lapsi oli vähän alle kaksivuotias,niin pienen lapsen kanssa en enää matkustaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin päinvastaista mieltä. Kyllä vauvan tulo muuttaa kaiken, vaikka samankaltaisia asioita voi tehdä mutta silti ne on erilailla.
Me matkustettiin ennen vauvan tuloa vielä kahdestaan, se oli mukavaa. Olisi lisäksi täytynyt pelata enemmän yhdessä, koska nyt vauvan/taaperon kanssa ei oikein voi. Siis nettipelejä, joita ei saa pausselle. Leffojakin etukäteen aattelin että pystyy hyvin katsomaan vauvan päiväunien aikana. No ei pysty samalla tavalla kun kokoajan pitää olla valmiina keskeyttämään.
No tottakai muuttaa, eikai se nyt voi tuossa vaiheessa tulla yllätyksenä?!? Perheenlisäyksen jälkeen teitä on kolme, ei voi tehdä enää kaikkea vaan kahdestaan kuten ennen. Mutta ei se silti estä tekemästä monia asioita, vaikka niissä pitääkin itsensä lisäksi huomioida toistakin. Toisaalta jos vaikka joku leffan pausettaminen tuntuu ylivoimaiselle, niin sitten kannattaa harkita koko juttua uudestaan. Ja kannattaa varautua siihenkin, että seuraavien vuosien ajan leffagenret taantuu aika pitkälti lastenohjelmiin ja piirrettyihin ;)
Joo todella nautin kun en saanut nukuttua, kävely sattui, toinen käsi oli koko ajan puutunut ja kihelmöi, olin todella turvonnut ja naama täynnä finnejä. Otin ilon irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 30v kun esikoinen syntyi, etät kaikaennäköistä hauskaa oli jo ehtinyt keräillä ennen sitä. Leffassa käytiin 4pvää ennen laskettua aikaa, kun aateltiin, että se voi olla hetken aikaa vähän vaikeaa (ainakin miehen kanssa kaksistaan). Ja oikeassa oltiin, vika leffa ennen lapsia oli Taru Sormusten Herrasta 1 (2001), ja heti perään käytiin kattomassa Downton Abbey -elokuva (2019), siinä välissä oltiin samaan aikaan lähinnä Disneyn ja Pixarin tuottamissa leffoissa...
Vierailija kirjoitti:
Joo todella nautin kun en saanut nukuttua, kävely sattui, toinen käsi oli koko ajan puutunut ja kihelmöi, olin todella turvonnut ja naama täynnä finnejä. Otin ilon irti.
Mulla on ollut alkuraskauden vaivojen jälkeen aika ongelmaton raskaus. Mutta ootan kyllä innolla sitä, että voin kävellä normaalisti omaa ripeää tahtiani ja mennä vaunukävelyille vauvan kanssa. En vain osaa löntystää hitaasti. Nautin kävelystä, mutta raskaus on tehnyt siitä kivuliasta. Olisi myös ihanaa, ettei tarvitse ravata tunnin välein vessassa. Eli vaikka mulla on paljon vaivattomampi raskaus kuin sulla, niin voin kyllä samaistua tuohon.
-7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kyllä nähdä kun viimeisillään raskaana oleva ottaa ilon irti elämästään, mutta onnea vaan yritykseen.
En sen kummemmin osannut nauttia, ihan tavallista aikaa se oli. Lapsen synnyttyä sen sijaan elimme kuten ennenkin. Raahasimme rintalasta ulkomaille, työkoulutuksiin, purjehtimaan ja vaikka minne. Nyt en kyllä tekisi niin, vaan nauttisin vauva-ajasta rauhassa kotona. Noita e.m. hommia kun ehtii vielä lapsen kasvettuakin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli viimeisen kolmanneksen aikana ihan järkyttäviä toiseen jalkaan säteileviä selkäkipuja jotka esti yli 100 m kävelemisen ja osin nukkumisen, ja ennenaikaisten supistusten takia jouduin vuodelepoon ja lopulta raskausmyrkytyksen vuoksi osastolle, lisäksi raskauspahoinvointi vaivasi viimeiset 2,5 kk. Että ei siinä paljon tullut iloittua kun mitään ei voinut tehdä ja koko ajan sattui.
Olisin ehkä hieman enemmän voinut nauttia esim. vapaudesta nukkua ihan silloin, kun nukuttaa. Emme olleet ennen lapsia kovia matkustamaan tms joten ei suuria mullistuksia tullut.
Esikoinen oli koliikkivauva, joten väsymystä helpottavia unia sain nukuttua hänen ollessa n. 3 kk, kun itkut loppuivat.
Mulla on la elokuussa. En koe, että pitäisi pitää hauskaa "varastoon". Kesästä aion toki nauttia täysin rinnoin, kun saan olla koko kesän palkallisella lomalla (kesäloma ja siihen perään alkava äitiysloma).