Mitä mä teen tän mun masennuksen kanssa?
Oon ollut masentunut jo kaksi vuotta ja mikään ei auta. Tän myötä oon muuttunut ilmeettömäksi, puhe takkuaa, ajatus takkuaa, itkettää ja mikään ei oikein innosta. Tähän on johtanut yksinäisyys ja huonot ihmissuhdekokemukset. Olen monesti joutunut tallotuksi, koska olen ollut aivan liian kiltti.
En oikein tiedä, mitä tekisin. Häpeä on liian suuri avun hakemiseen. Oon sulkeutunut kuoreeni. On lohdullinen ajatus, jos minua ei enää olisi. En jaksa elää, olen niin poikki.
Kysymys kuuluu, onko tästä mahdollista ikinä selvitä?
Kommentit (7)
Häpeää ei ole enää tarvinnut tuntea vuosikausiin, ei etenkään avun hakemisessa!
Itse olen saanut lievään masennukseen avun ilman reseptiä apteekista ostettavista mäkikuismatableteista. Saksassa mäkikuisma on kuulemma yleisin lievään masennukseen määrätty lääke. Se auttaa, mutta sitä ei voi ottaa jos syö muita lääkkeitä (muuntaa maksan toimintaa samoin kuin greippimehu).
Mutta jos masennuksen syyt ovat isompia ongelmia, joille on tehtävä jotain todellista, niin silloin pitää soittaa terveyskeskukseen ja pitää sinnikkäästi huolta, että pääset siellä eteenpäin.
Olet samanlainenkuin minä kokemuksineen. Mutta lopulta hain apua ja se kannatti. Nyt on vointi paljon parempi.
Hanki apua, lääkkeet helpottavat jonkin verran. Ja sitten, kun vähän helpottaa, muista huolehtia itsestäsi. Ulkoile paljon, muista riittävä uni
Ryhdistäydy. Ota itteäs niskasta kiinni ja lähde lenkille. Muista syödä kasviksia.
On mahdollista selvitä, mutta tuskin, jos et tee asialle mitään. Toki elämä ajankin myötä muuttaa muotoaan, mutta kannattaako sitä jäädä odottamaan ja toivomaan on toinen asia. Ymmärrän että avun hakeminen hävettää, niin kauan mt-ongelmiin on liittynyt stigmaa, mutta lääke häpeään on nimenomaan tuoda ne hävettävät asiat esille. Niiden piilottelu vain ruokkii häpeän tunnetta. Ammattilaisille on suht turvallista aiheesta puhua, koska heidän ainakin pitäisi osata suhtautua asiallisesti. Toki törppöjäkin voi tulla vastaan, mutta sitten menee toisen ihmisen luo, niin monta kertaa kunnes apua saa.
Vierailija kirjoitti:
Häpeää ei ole enää tarvinnut tuntea vuosikausiin, ei etenkään avun hakemisessa!
Itse olen saanut lievään masennukseen avun ilman reseptiä apteekista ostettavista mäkikuismatableteista. Saksassa mäkikuisma on kuulemma yleisin lievään masennukseen määrätty lääke. Se auttaa, mutta sitä ei voi ottaa jos syö muita lääkkeitä (muuntaa maksan toimintaa samoin kuin greippimehu).
Mutta jos masennuksen syyt ovat isompia ongelmia, joille on tehtävä jotain todellista, niin silloin pitää soittaa terveyskeskukseen ja pitää sinnikkäästi huolta, että pääset siellä eteenpäin.
Mäkikuismaa ei voi ottaa myöskään e-pillereiden kanssa, voi heikentää niiden tehoa. Aiheuttaa myös valoherkkyyttä silmiin ja iholle, joten ei paras hoito kesäaikaan.
Mene lääkäriin ja hanki lääkkeet. Siinä ei ole mitään hävettävää ja ne lääkärit ovat nähneet kaikenlaisia ihmisiä, jopa ihmisiä, jotka ovat psykoosissa tai maniassa ja sanovat ja tekevät tyhmiä asioita. Mitä hävettävää on menemisessä psykiatrille masentuneena? He ovat nähneet paljon pahempaa.