Miten oppia ottamaan vastaan negatiivista palautetta rakentavasti?

Tuolla alalla monesti on tosi negatiivinen ilmapiiri, koska kiire ja työvoimapula aiheuttaa stressiä työssä.

Mietit itse mitä osasit ja mitä et ja kerrot oman näkemyksen kouluttajalle.

Palaute tietysti pitää ottaa vastaan, eikä saa suuttua, mutta aina palaute ei ole oikeudenmukaista.

Yritin kyllä setviä asiaa itse harjoitteluohjaajan kanssa, mutta hänellä ei ollut aikaa keskustelulle. Kuntoutusohjaaja taas uskoi palautteen sellaisenaan. Palautteesta sain toki arvokasta tietoa siitä millaisen kuvan annan itsestäni ulospäin. Mutta mun on erittäin vaikea hyväksyä sitä. Luulin kaiken menneen suht hyvin. Jos olette saaneen epäoikeudenmukaiseksi koettua palautetta, miten olette käsitellä asian?

T. Ap

Todista palaute vääräksi käytökselläsi.

Seuraavaksi eri paikkaan oppimaan ja uutta parempaa palautetta, jos itse voi paikkaansa vaikuttaa, niin etsi joku pieni yksikkö työskennellä, niissä ehditään oikeasti ohjaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Todista palaute vääräksi käytökselläsi.

Muuten kyllä, mutta se oli loppupalaute ja siis myöhäistä. Toivoisinkin, että palautetta annettaisiin reaaliajassa, jotta voisi ottaa opikseen ja muuttaa käytöstään. Turhauttaa kun vasta lopussa kaadetaan saavista niskaan tietoa kaikesta, mikä on ollut pielessä.

T. Ap

Oletko kuntoutuksen jälkeen nyt palaamassa töihin? Jos sinulla on siellä mahdollisuus jatkaa ongelmakohtia työterveyden kanssa? En usko että palautteesi on kokonaan ollut oikeudenmukainen. Toisaalta on jotain sinussa, johon on reagoitu negatiivisesti. Kannattaa työstää asiaa edelleen ja ennen kaikkea olla masentumatta. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todista palaute vääräksi käytökselläsi.

Muuten kyllä, mutta se oli loppupalaute ja siis myöhäistä. Toivoisinkin, että palautetta annettaisiin reaaliajassa, jotta voisi ottaa opikseen ja muuttaa käytöstään. Turhauttaa kun vasta lopussa kaadetaan saavista niskaan tietoa kaikesta, mikä on ollut pielessä.

T. Ap

Tämä pisti silmään ja tiedän omastakin kokemuksesta, että tuollainen päin pläsiä -palaute harjoittelun lopuksi on ihan liian yleistä. Jos harjoittelijan on opittava ottamaan palautetta vastaan, olisi harjoittelupaikankin osattava antaa palautetta niin, että hän todellakin pystyy ottamaan siitä opikseen. Joskus tällaisessa murskapalautteessa saatetaan myös liioitella harjoittelijan puutteita ja hänen tekemiään virheitä, koska se annetaan lähtökohtaisesti turhautuneessa ja ärsyyntyneessä mielentilassa.

Sinun saattaisi olla fiksua toimia niin, että jätät tuon saamasi palautteen hautumaan joksikin aikaa kokonaan. Pyri ennemmin vahvistamaan itseluottamustasi ja yritä olla myötätuntoinen itseäsi kohtaan. Todennäköisesti teit joitain virheitä mutta niin teki tämä harjoittelupaikkakin. Varsinkin, kun olet ammatillisessa kuntoutuksessa, olisi ohjaamiseesi ja harjoittelun tavoitteisiin pitänyt kiinnittää ehdottomasti enemmän huomiota. Nyt sain sen käsityksen, että tämä puoli jäi aika lailla hunningolle.

Kun olet taas paremmassa mielentilassa, niin voit siinä kohtaa ottaa tuon palautteen esiin ja tutkiskella sitä ikään kuin uusin silmin. Voisiko jokin olla sellainen kohta, jonka kehittämiseen sinun kannattaa panostaa? Perustellut huomiot kannattaa erityisesti ottaa tarkastelun alle, koska niissä monesti piilee totuuden siemen. Selkeästi persoonaan menevät ja yksiviivaiset töksäytykset sen sijaan kannattaa jättää useimmiten omaan arvoonsa sillä, kuten sanottua, tällainen loppuun saakka pantattu palaute on melko usein arvioijan omien tunteiden värittämää.

Nielet kritiikin ja jatkat elämää, ei se sen kummempaa ole. Ei kannata ruveta liian herkkänahkaiseksi jos aikoo ylipäätään olla työelämässä. Kiität palautteesta, puret hammasta, meet kotiin ja hakkaat vaikka päätä seinään kunnes v...s menee ohi, etkä takerru asiaan.

Kyllä minua häiritsisi, jos ristiriita olisi räikeä oman kokemuksen siitä, miten harjoittelu meni, ja ohjaajan antaman palautteen välillä.

Yrittäisin varmaan järjellisesti eritellä ristiriidan mahdollisia syitä: olenko sittenkin yliarvioinut työkykyni, jaksamiseni tms.? oliko ohjaaja liian virkaintoinen ja kriittinen palautetta laatiessaan (koska ajatteli että siitä olisi asiakkaalle hyötyä)? millaisia konkreettisia tilanteita muistan harjoittelun ajalta, joihin ohjaajan antaama kritiikki mahdollisesti perustuu? jne.

En tekisi asiasta mitään numeroa, esim. marssisi vaatimaan selitystä tai uudelleenarviointia, vaan miettisin itsekseni tuollaisia asioita. 

Olipa kritiikki oikeatasoista tai ei, miettisin miten voisin kehittyä siinä mainituissa asioissa. Ainahan on parantamisen varaa kai, ihan jokaisella, joten hyödyllistä se on.

Oma näkemykseni palautteeseen on se, että asioita arvostellaan, ei ihmisiä. Palautteen tulee olla rakentavaa ja sen tulee tähdätä oppimiseen ja kehittymiseen. Ne asiat, jotka palautteessa ilmaistaan, tulee pystyä kohdistamaan ja täsmentämään ihan konkreettisiin esimerkkeihin toiminnasta ja tuloksista.

Valtaosa ihmisistä ei osaa antaa palautetta. Yleensä se menee joko siihen, että ei uskalleta sanoa mitään rakentavaa, kun pelätään että loukataan toista. Tai sitten haukutaan toinen lyttyyn ilman mitään filtteriä, tai järkeä. Joko kaikki on "ihan jees" tai sitten se on ihan epäkelpoa ja hirveää.

Usein unohtuu, että palaute ei ole sen antajaa vaan saajaa varten. Sen pointti ei ole perusteettomasti ylistää eikä haukkua ketään, tai purkaa omia turhaumia. Siinä ilmaistaan kehityskohtia toisen toiminnassa. Puhtaasti subjektiiviset omat tunnekokemukset, mielipiteet, vibat, tai fiilikset eivät myöskään ole palautetta, vaan ihmisen omaa kokemusmaailmaa.

Toisaalta, kaikkien palaute ei ole yhtä arvokasta. Itse otan vastaan vain sellaista palautetta, jossa on ilmaistuna jokin ihan konkreettinen kehityskohta, tai asia jonka pystyn omalla toiminnalla muuttamaan, tai toteuttamaan. Kaikki muu epämääräinen purkautuminen menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Faith kirjoitti:

Kyllä minua häiritsisi, jos ristiriita olisi räikeä oman kokemuksen siitä, miten harjoittelu meni, ja ohjaajan antaman palautteen välillä.

Yrittäisin varmaan järjellisesti eritellä ristiriidan mahdollisia syitä: olenko sittenkin yliarvioinut työkykyni, jaksamiseni tms.? oliko ohjaaja liian virkaintoinen ja kriittinen palautetta laatiessaan (koska ajatteli että siitä olisi asiakkaalle hyötyä)? millaisia konkreettisia tilanteita muistan harjoittelun ajalta, joihin ohjaajan antaama kritiikki mahdollisesti perustuu? jne.

En tekisi asiasta mitään numeroa, esim. marssisi vaatimaan selitystä tai uudelleenarviointia, vaan miettisin itsekseni tuollaisia asioita. 

Olipa kritiikki oikeatasoista tai ei, miettisin miten voisin kehittyä siinä mainituissa asioissa. Ainahan on parantamisen varaa kai, ihan jokaisella, joten hyödyllistä se on.

En kyllä tuossa tilanteessa lähtisi ainakaan kovin kriittisesti etsimään vikaa itsestäni. Jos koko homma on jo pidemmän aikaa mennyt ohjaajan mielestä noin huonosti, miksi hän ei ole jo aikaisemmin sanonut mitään, tai puuttunut tekemiseen? Vaan vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä tehdä muutoksia kaikki täräytetään päin näköä.

Varsinkin, jos on ollut kehitys- ja palautepalavereja säännöllisin väliajoin. Kyllä on ohjaajan työ ja velvollisuus ohjata ja puuttua. Se on asia erikseen, jos näistä asioista on jo sanottu ap:lle monta kertaa, mutta hän ei ole kuunnellut.

Vedä käkättimeen.

Kyseessä on vain yhden ihmisen näkökulma, jonka et koe vastaavan todellisuutta, joten älä anna hänen/kritiikkinsä määritellä itseäsi. Herkässä mielentilassa ihminen on taipuvainen ajattelemaan, että on "syyllistynyt" johonkin, vaikkei olisikaan. Ehdotan, että käsittelet saamasi palautteen kohta kohdalta ja mietit voiko se oikeasti pitää paikkansa ja jos pitää niin mistä se johtuu ja miten voit kehittää itseäsi siinä. Jos se ei pidä paikkaansa, niin sinun ei tarvitse välittää siitä., vaikka harmittaakin, että joku mustamaalaa sinua tai näkee sinut erikoisessa valossa.

Kyllä ohjaajan pitäisi ehtiä vaikka meiliin vastaamaan, jos ei aikaa muuten järjesty. Itse varmaan laatisin jonkin vastineen tuohon kritiikkiin ja puolustaisin itseäni.

Häntä pystyyn, kyllä se harmituskin vielä ohi menee, kunhan et tosiaan anna sille liikaa valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma näkemykseni palautteeseen on se, että asioita arvostellaan, ei ihmisiä. Palautteen tulee olla rakentavaa ja sen tulee tähdätä oppimiseen ja kehittymiseen. Ne asiat, jotka palautteessa ilmaistaan, tulee pystyä kohdistamaan ja täsmentämään ihan konkreettisiin esimerkkeihin toiminnasta ja tuloksista.

Valtaosa ihmisistä ei osaa antaa palautetta. Yleensä se menee joko siihen, että ei uskalleta sanoa mitään rakentavaa, kun pelätään että loukataan toista. Tai sitten haukutaan toinen lyttyyn ilman mitään filtteriä, tai järkeä. Joko kaikki on "ihan jees" tai sitten se on ihan epäkelpoa ja hirveää.

Usein unohtuu, että palaute ei ole sen antajaa vaan saajaa varten. Sen pointti ei ole perusteettomasti ylistää eikä haukkua ketään, tai purkaa omia turhaumia. Siinä ilmaistaan kehityskohtia toisen toiminnassa. Puhtaasti subjektiiviset omat tunnekokemukset, mielipiteet, vibat, tai fiilikset eivät myöskään ole palautetta, vaan ihmisen omaa kokemusmaailmaa.

Toisaalta, kaikkien palaute ei ole yhtä arvokasta. Itse otan vastaan vain sellaista palautetta, jossa on ilmaistuna jokin ihan konkreettinen kehityskohta, tai asia jonka pystyn omalla toiminnalla muuttamaan, tai toteuttamaan. Kaikki muu epämääräinen purkautuminen menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

On totta, että kovin monet ihmiset eivät osaa antaa palautetta ja tavallaan se on ihan ymmärrettävää. Palautteen anto on taitolaji, joka pitää opetella, ja useimmat ihmiset eivät ole saaneet siihen mitään kunnollista opetusta, puhmattakaan että olisi omaa kokemista palautteen antamisesta tai ohjaamisesta. Sitä kuvitellaan, että kuka vaan osaisi, mutta ei se pidä paikkaansa. Varsinkin monissa näyttötutkintoammateissa ja harjoitteluissa palautetta joutuu antamaan judt joku lähihoitaja tai autonkorjaaja tai ruuvikaupan myyjä, jonka omaan kpulutukseen tai normaaliin työkokemukseen ei kuulu palautteesta tai ohjaamisesta mitään.

Tavallaan on siis ymmärrettävä myös palautteen antajia: eivät hekään voi osata sellaista, mitä ei heille ole opetettu.

Palautteen saajan osaa tämä ei tietysti tee kovin paljonhelpommaksi. Siihenkin tottuu ja sitä oppii käsittelemään kun saa tarpeeksi paljon harjoitusta, mutta monet eivät saa. Ehkä paras neuvo tässä vaiheessa on, että pane se palaute nyt pois näkyvistä, tee jotain muuta mukavaa pari viikkoa, ja palaa asiaan sitten uudelleen. Toisella kertaa se tuntuu vähemmän henkilökohtaiselta, vähemmän loukkaavalta ja vähemmän tärkeältä. Koska oikeasti: onko sillä nyt niin paljon väliä?