Haukutaan Englantia? Vai kehutaanko?

-kulttuuri

-arkkitehtuuri

-kaupat

-ihmiset

-kieli

-huumori

-suurkaupungit

-tv-ohjelmat



...kai Englantia on helppo kritisoida, koska se on niin monissa asioissa samanlainen kuin Suomi... jossain Indokiinassa on isompia kulttuurishokin aiheita kuin vesieristys tai kokolattiamatot :D

Need I say more?

5vuotta. Naimisissakin Brittimiehen kanssa. Englanti, Wales, Skotlanti ja Irlanti on loppujen lopuksi aika erilaisia maita. Englantilaiset on aika itsetietoisia ja luulevat asuvansa maailman navassa. Heidän maantietämyksensä on melko heikkoa ja englantilaiset naiset ovat mielestäni (vain oma mielipiteeni) joskus sellaisia selän takana puhuvia. Suorapuheisena suomalaisena olen varmasti aika moisessa maineessa miehenikin suvussa. Minusta jos kysytään How are you? Saa sanoa, että fine thank you but I really did not sleep that well last night. Sitä kun englantilaiset eivät halua kuulla.



Englantilaiset miehet taas on ihanan huumorintajuisia ja rentoja tyyppejä. Walesilaisilla, irkuilla ja skoteilla taas mielestäni tosi mahtava huumorintaju. Minulla onkin paljon ystäviä Irkuista ja Walesista.



Yksi asia minua kuitenkin eniten oksettaa briteissä. Se, että tiskit pestään keittiön pöytärätillä ja saippuavettä ei huuhdota!

paitsi asuminen.

Rakastan tätä maata!



Asun mukavan, lyhyehkön junamatkan päässä suurkaupungista. Sieltä löytyy kaikki mahdolliset kaupat, joita vain voisi kuvitella. Aina tapahtuu jotakin: mielenkiintoisia mielenosoituksia, katumarketteja, katuesityksiä yms. Kävelykatujen varsilla katusoittajia joka kulmassa (ja Big Issuen myyjiä tietenkin). Keskustassa pääsee kätevästi matkustamaan ilmaisilla busseilla, jotka kulkevat n. 2 minuutin välein ympäriinsä. Tykkään kuljeskella ympäriinsä, katsella ihmisiä ja kauppoja, poiketa kahviloihin ja suosikkikirjakauppaani. Nautin siitä, että ympärillä on kaiken värisiä ja näköisiä ihmisiä, ja vanha, kaunis kaupunkiarkitehtuuri miellyttää silmää.



Kotikulmilla, ei kovinkaan kaukana tuosta suurkaupungista, puolestaan nautin erilaisesta Englannista. Hiljaisen, ihan tavallisen kadun varsia varjostavan suuret, vanhat lehtipuut. Naapurit tervehtivät toisiaan ja pysähtyvät juttelemaan. Lähikaupan intialainen vanha setä ehtii aina kysellä kuulumiset. Pikkuruisen kaupungin Market Streetiltä löytyvät kaikki tarvittavat pankit ja postit ja palvelut, sekä hedelmä- ja vihanneskaupat, fish monger's ja butcher's -puodit, charity shop:it, sekä tietenkin modernimpiakin putiikkeja. Supermarketteja on muutama, ja niistä saa tällainen aika köyhäkin edullisesti aina hyvälaatuisia sapuskoja (mm. pidän siitä, että hedelmiä ja vihanneksia on aina tarjolla hyvää laatua) ja perustarpeita, kaikki vaatteet mukaan lukien.



Kävelyetäisyyden päässä odottaa kunnon maaseutu: hevostiloja, laitumia, orapihlajapuiden reunustamia kävelypolkuja, lehtipuumetsikköjä, jokilaakso, vanhoja maatiloja, horisontissa utuiset ylämaat.



Vaan joo. Minusta täällä on hintataso muuten kohdallaan, mutta maan ja asuntojen hinta ehti paisua aika naurettaviin mittasuhteisiin ennen tätä nykyistä lamaa.



Palvelut ovat minusta parempia, kuin itse muistan Suomesta. Lääkärit, sairaalat, reseptilääkkeet, erikoislääkärit sun muut ovat ilmaisia. Minulla on pitkäaikaissairaus, jonka takia olen käyttänyt NHS:n palveluita paljon, ollut sairaalassa, ja minulla on monet lääkitykset yms. Saan kerrassaan mainiota hoitoa, olen voinut itse valita omalääkärini ja lääkäriasemani, ja jopa sen, missä sairaalassa käyn erikoislääkärissä. En oikeastaan tarvitse kotihoitoa, mutta saan kotiapua kuitenkin, samoin kuin ilmaiset bussiliput sun muut, vain siksi, että minulla sattuu olemaan pitkäaikaissairaus.



Parasta täällä on kuitenkin minusta se, että täällä ihminen saa olla avoimen kyseenalaistava maata ja yhteiskuntaa kohtaan - ja se on oikeastaan normikin. Median poliittiset yhteydet sun muut ovat avoimesti esillä, toisin kuin Suomessa. Englantiin mahtuu monia "totuuksia" asiasta kuin asiasta, toisin kuin Suomessa, jossa joka asiaan tuntuu olevan jokin yleinen tai virallinen mielipide, josta poikkeaminen on vähintään epäilyttävää.

Council Estate:ille, eli kunnan vuokrataloalueille mennessään saa tietenkin kokea taas ihan erilaista Englantia... Sinänsä monen paikoin ihan suuria ja usein siistejäkin taloja ihan tavallisine ihmisineen, mutta myös vähemmän viehkeitä tornitaloja, epäsiistejä alueita, täynnä kouluttamattomia teiniäitejä ja masentuneen ja masentavan oloisia ihmisiä, nuorisojengejä, huumeruiskuja puistoissa, hylättyjä kauppoja ja taloja (joskus vaikka koko kortteli) jne.



En myöskään itse tykkää kännäilykulttuurista ja meluisista humalaisista, joita pyörii varsinkin joittenkin futismatsien aikoihin pubien sulkemisaikoihin. Enkä käsitä kokolattiamattoja kylpyhuoneissa.



Kyllä sitä haukkumistakin löytyisi enemmänkin. Suurin osa haukkumisista minulla kumpuaisi hyvin suurista eroista yhteiskunnassa: ei pelkästään tuloissa, vaan koko kulttuurissa.

Olen asunut Englannissa joitakin vuosia enkä koskaan törmännyt huonokäytöksisiin lapsiin ja nuoriin (vaikka tapaamani lapset ja nuoret olivat tietysti tuttavapiirin lapsia ja heidän kanssaan seurusteltiin kotioloissa). Päinvastoin lapset ja nuoret olivat poikkeuksetta sosiaalisia, ystävällisiä ja todella miellyttäviä. Suomessa taas...

Kirjoituksesi voisi olla omasta kynastani. Asuin viime vuoteen asti Briteissa, Lontoossa ja ikavoin sinne niin paljon!!!

Kuten viestissäsi kerroit, meidän suomalaisten mielestä englantilaisissa olisi paljon korjaamisen varaa, mutta maa on ihana! Eihän suomalaiset ole keskimäärin koskaan pitäneet ihmisistä. Suomalaisten mielestä Britannia korjaantuisi täydellisesti jos se asutettaisiin meillä suomalaisilla.

Itse olin Lontoossa au parina ns. hyvässä ylemmän keskiluokan perheessä. Missään en ole törmännyt yhtä kurittomiin lapsiin kuin tuon perheen pojat olivat. Ekat pari viikkoa näyttelivät kilttiä mutta sitten alkoi totuus paljastui. Koululainen esim. valehteli jatkuvasti jottei tarvitsisi mennä kouluun tai jotta pääsisi kesken päivän sieltä pois. Kotikin oli kuin termiittien jäljiltä, taulujen lasit säröillä, verhoja saksittu ym.

enkä koskaan törmännyt huonokäytöksisiin lapsiin ja nuoriin (vaikka tapaamani lapset ja nuoret olivat tietysti tuttavapiirin lapsia ja heidän kanssaan seurusteltiin kotioloissa). Päinvastoin lapset ja nuoret olivat poikkeuksetta sosiaalisia, ystävällisiä ja todella miellyttäviä. Suomessa taas...

Mut haukupa Somaliaa, Irania tai Irakia niin jo hyssytellään.

nimenomaan ihmiset. Onhan maa tietysti muutenkin kaunis ja historia havisee joka paikassa, mutta parasta on aidosti huumorintajuinen kansa, joka vääntää vitsiä vielä haudan partaallakin eikä todellakaan pienestä hätkähdä. Ja konservatismi on myös sydäntälämmittävää. Vanhassa aina vara parempi, mutta toisaalta mikään ole liian pyhää pilkattavaksi.



Normaalikanssakäymisessä brittien kanssa selviää nopeasti miksi siitä maasta tulee valtava määrä maailman hauskimpia koomikoita, jotka ovatkin sen maan suurin anti maailmalle.

ainakin viela vuoden pari mielellani. Ei minun tarvitse hakata lapsia tai syoda perunalastuja..

voisin mä silti sinne joksikin aikaa muuttaa



kieli on iso plussa kun se on tuttu

Kehutaan vaan Irlantia ja Skotlantia, ja vaikka Walesia. Liverpool sai paljon ääniä, johtuuko siitä, että siellä on vuosisatoja ollut suuri irlantilais asutus, jo 1800-luvulla neljäsosa väestöstä oli irlantilaisia,

Vahingossa tuli useampi vastaus Englannin puolesta. Tai sitten se on sopivasti samantyyppinen kuin Suomi, kurjat kelit, kivasti toimivat julkiset palvelut, byrokratia toimii tutusti vähän samalla meiningillä ja sekin on taviksia täynnä...

väkivaltaa ja muitakin epäkohtia, mutta missäpä niitä ei olisi, ja esim. Lontoo on niin iso kaupunki, että väkisin siellä on väkivaltaa ja ongelmia. Ruokailutottumuksetkin on niin maa kohtaisia,kukin tavallaan. Eihän siellä itse tarvitse alkaa syödä ja käyttäytyä, kuten osa siellä tekee.



Minusta Englanti on ihana maa. Muuttaisin ehdottomasti sinne, jos ulkomaille olisin muuttamassa. Minulla asuu lähisukulainen siellä, joten joka vuosi tulee käytyä pari-kolme kertaa.

Tosin en ole varma olisiko lasten kanssa jos ei olisi varaa laittaa niitä yksityiskouluun.



Ihmiset on ystävällisiä ja hauskoa eikä niiden kanssa tarvitse pönöttää ja varoa sanojaan. Ilmastokin on parempi kuin Suomessa.

että esim. Lontoossa ei sada koko ajan vaan keskimääräinen sademäärä vuosittain on vajaat 600 milliä kun esim. New Yorkissa sataa vuosittain 1200 milliä. Suomessakin sataa enemmän kuin Lontoossa.



Englantilainen maaseutu on myös hienoa. Varsinkin vanhat kivitalot joissa on olkikatot.

enkä koskaan törmännyt huonokäytöksisiin lapsiin ja nuoriin (vaikka tapaamani lapset ja nuoret olivat tietysti tuttavapiirin lapsia ja heidän kanssaan seurusteltiin kotioloissa). Päinvastoin lapset ja nuoret olivat poikkeuksetta sosiaalisia, ystävällisiä ja todella miellyttäviä. Suomessa taas...