Lue keskustelun säännöt.
Yksin asuvat sinkut, onko teitä koskaan haukuttu itsekkääksi koska asutte yksin?
16.05.2021 |
Jotkut vanhemman polven ihmiset joskus ovat sitä mieltä, että olen itsekäs koska olen sinkku ja asun yksin. Ilmeisesti sinkun naisen pitäisi asua jonkun perheenjäsenen kanssa ja passata tätä. Mies taas saisi ihan hyvin asua yksin ja olla rauhassa "itsekäs". On kuulemma huono juttu kun tottuu liikaa olemaan itsekseen eikä tarvitse miellyttää ketään, niin muuttuu omahyväiseksi ja itsekkääksi. Pitäisikö mun kadulta käydä nappaamassa joku puliukko itselleni etten vaan olisi itsekäs?? Ja tehdä sille pari lasta niin olisi oikein paljon paapottavia kotona etten vaan olisi itsekäs!!
Kommentit (26)
Ei ole kyllä kukaan noin kommentoinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverini on itsekäs ja sinkku. Mutta syyt ja seuraukset menevät juuri toisinpäin. Hän on itsekäs ja siitä syystä sinkku.
Jaha, itse olen sitä mieltä että lisääntyjät ovat niitä itsekkäitä. Pakko päästä jakamaan omia geenejään kun rakastaa niin paljon itseään ja tuotava narsistisia egonjatkeita maailmaan.
Missä piireissä liikut, jos siellä tuollaisia puhutaan? Ikinä en ole kuullut kenenkään suusta mokomia höpötyksiä. Älä nyt ainakaan yleistä.
Ei ole suoraan sanottu. Mutta kyllähän tuo asenne, että yksineläjä on itsekäs on yleinen persujen keskuudessa. Hommaforumilla on vaadittu yksinasumisen kieltämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni on sanonut minulle, etten saisi asua yksin koska naisena muuten totun liikaa omaan rauhaan ja olemaan itsenäinen ja sit en enää haluakaan perheellistyä. No, ei hän väärässä ole, juuri niin on tapahtunutkin mutta ei se mielestäni ole huono asia. Ei kaikkien ole pakko hankkia perhettä.
Asuinkulut paljon kalliimmat sinkulla kun ei ole ketään jakamassa, joten en kyllä itsekkyydestä lähtisi puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin vuosi sitten huonosta suhteesta ja olen huomannut kuinka paljon onnellisempi olen yksin asuessani kuin väärän miehen kanssa. Itkin miehen kanssa asuessani lähes joka päivä, nyt vuoden aikana on ehkä pari kertaa itkettyä.
Siis miten vanhat sukulaiset? Minulla on isotätejä ja isovanhempien tätejä, jotka on elelleet tyytyväisiä omissa taloissa tai isoissa kaupunkiasunnoissa passaamatta ketään. Kukaan ei ole koskaan kauhistellut tai ihmetellyt tai moittinut itsekkääksi, joten millaisesta elämänpiiristä ap tulee, kun muilla on yli 150 vuoden ajan naisten yksinasuminen ollut ihan OK. Toki joskus 1900-luvun vaihteessa oli aikakausi, jolloin asunnot Helsingissä oli niin kalliita, että oli ihan normisettiä ottaa vuokralainen, jota yhteinen piika sitten passasi samoin kuin asunnon varsinaista haltijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saa enemmän seksiä ja juhlia ,matkustaa tai vaan olla ihan vapaasti. lisäksi voi aina välillä ottaa jonkun asumaan luokseen ja sitten taas nauttia yksinolosta ja vapaudesta.
No onpa älytön ajatuskin.
Ja siis ei, ei ole kukaan koskaan moittinut minua siitä, että asun yksin. Olen asunut aina, nyt olen kuusikymppinen.
En edes ymmärrä, kenen kanssa minun pitäisi asua, jos ei yksin. Tai keneltä se on jotenkin pois, että elelen itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Voi kyllä! :D Mut se, ja muu henkinen väkivalta loppui, ku valehtelin olevani homo. Sukulaiset ovat siis äärikristittyjä ja erittäin vanhanaikasii boomereita.
Pari vuotta sitten isäni syntymäpäiväjuhlien jälkeen sukulaisnainen päivitteli äidilleni miten sinkkunaiset ovat itsekkäitä eikä osaa ottaa muita huomioon. Olin jäänyt juhlien jälkeen tiskaamaan ja siivoamaan niin oli tosi kiva kuunnella siinä vieressä väsyneenä tiskatessa. Perheellinen siskoni toki oli lähtenyt suoraan juhlista kotiin mutta se sallittakoon kun hänellä on kuitenkin perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole. Tosin sitä ollaan kauhisteltu, kun hommasin kämppiksen jakamaan kuluja. Tosin en häntä passaa eikä hänkään minua.
Naapurit ovat hiukan kitkeriä, minä asun rivarin päätyasunnossa, 80 m2, ostin tämän eläkeiän kodiksi kun en pysty isoa pihaa enää hoitamaan.
Tämä on pieni yhtiö, muut asunnot ovat n. 55 m2 ja 45 m2, niissä asuu pariskuntia ja äiti teinipojan kanssa. Nämä naapurit joskus tuumailevat, että ”hyvähän sinun on, kun on tilaa”. Juu niin on ja joka pennin olen itse maksanut.
Minun asuntoon kuuluu myös isohko eteläpiha, se on myös kateuden paikka naapureille, joitten pihaan ei satu koskaan aurinko.
Kyllähän sitä yksinään asuessa tottui poikamies elämään naisenakin kun ei ollut miestä huollettavana. Aika itsekkääksi siinä oppi. Sitten yksi lapsistani muutti luokseni ja siitä asti on taas eletty lapsen kellon ja elämän mukaan. Minä olen täällä vaan sivussa ja odottelen koska pääsen taas vapauteen. Voimia ei ole enää mihinkään harrastuksiin eikä sosiaalistumiseen niin kotiin olen jäänyt. Ihan tyytyväinen näinkin.
Ei ole sanottu. Eikä kannata muuten sanoakaan.
Oma rauha, raha, asunto, auto.
Se kyllä pitää paikkansa, että ajan saatossa tulee hyvin itsenäiseksi. Mutta en enää ikinä halua asua kumppanin kanssa.
Mutta se oliisi hyvä ratkaisu, että molemmilla oma koti ja talous.
Täytyy varmaan raahata seuraava vastaantulija asumaan luokseni...
Voi tosin tulla sanomista, jos vaikka sattuu olemaan naapurin mies ja rouvansa näkee.
Tai voishan sitä soittaa naapurin ovikelloa ja kertoa, että minä muutan nyt teille, kun yksin asuminen on niiiin itsekästä.
Ei ole. Yleensä pelkäävät että kun käyn heillä kauhistelen lapsiperhekaaosta tai ajattelen että he ovat no life kun tekevät kaiken kahdestaan pariskuntana.
No huh huh, hullu ajatuskin, että pitäisi asua jonkun kanssa vain siksi, että naisen nyt kuuluu passata jotakuta.