Puolison seura ahdistaa paljon. Mikä olisi oikea ratkaisu?
Olemme naimisissa ja meillä on pieni lapsi. Puolison seura (tai siis samassa huoneessa oleminen) on jo monta kuukautta ahdistanut minua paljon. Taustalla on mm sellaista että hän herkästi kritisoi minua pikkuasioistakin ja muutenkin olemme etääntyneet toisistamme, koen että en riitä hänelle sellaisena kuin olen. Olen lapsen takia yrittänyt pysyä tässä liitossa vaikka olen ahdistunut. Keskustelut ei tuo muutosta, hän ei kritisoimista ja nalkutusta lopeta (on mielestään oikeassa niissä asioissa joista minulle nalkuttaa). Pelkään että sairastun kohta johonkin paniikkihäiriöön kun ahdistaa koko ajan. Välttelen hänen seuraa ja kun olen ilman häntä ei ahdista. Neuvoja?
Kommentit (30)
Kyllä nyt taitaa olla moro ja näkemiin?
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhdeterapiaan. Puolison on pakko lopettaa kritisointi ja sinun pitäisi parantaa itsetuntoasi että teillä on edellytyksiä jatkaa suhdetta. Helpommin sanottu kuin tehty! Ei varmaan ilman terapiaa onnistu.
Minulla on ihan hyvä itsetunto, ei hänen kritiikki ole sitä murentanut enkä tosiaan ole mikään kynnysmatto vaan pidän kyllä puoleni. En vain kestä enää sitä negatiivisuutta ja valitusta, ne ahdistaa.
Terapiaan hän ei suostu, pyytänyt olen. Ap
Jaahas, Tarina-tätikin on herännyt trollailemaan taas palstalle.
Sulla on aina samat sadut, on mies ja yksi lapsi. Ja perheessä aina sama ongelma, ettei miehen kanssa oikein tule juttuun.
Ja aina on kaikki miehen syytä. Jne, jne, jne. Loputtomasti samaa soopaa samasta aiheesta.
Mee edes vaihteeksi ulos, kun niin upea kesäinen sää.
Mitä oikein saat ap, näistä jatkuvasti tarinoista, joita tänne keksit? Kerro se?
Tee välistä jotakin muutakin, kuin vain tätä yhtä samaa provojen rustaamista av:lle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt taitaa olla moro ja näkemiin?
Aina sanotaan että jos on pieni lapsi niin ei kannata erota ellei ole alkoholismia tai pettämistä tms eikä meillä ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinua ahdistaa ihan kaikki?
Vain puolisoni, e muut asiat. Ap
Hyvä äiti olet. Annat noin hienon parisuhdemallin ja isän lapsellesi. Hänestä kasvaa varmasi tasapainoinen ja onnellinen nuori tuollaisessa kodissa. Eihän lapsi kuitenkaan huomaa tai tajua mitään teidän kireistä väleistä ja ahdistuksesta, joten jää ihmeessä siihen! Onhan toki tärkeämpää olla ehjä perhe kuin olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä äiti olet. Annat noin hienon parisuhdemallin ja isän lapsellesi. Hänestä kasvaa varmasi tasapainoinen ja onnellinen nuori tuollaisessa kodissa. Eihän lapsi kuitenkaan huomaa tai tajua mitään teidän kireistä väleistä ja ahdistuksesta, joten jää ihmeessä siihen! Onhan toki tärkeämpää olla ehjä perhe kuin olla onnellinen.
Ap taitaa olla mies.
Mikäli olet puhunut puolisollesi, eikä hän ole valmis muuttamaan käytöstään tai tulemaan terapiaan, vaihtoehtoja on tasan yksi, kuten hyvin tiedät. Noin ei voi elää. Kireä ilmapiiri on epäterveellistä lapselle. Et myöskään pysty olemaan hyvä äiti, jos itse sairastut tuosta. Elämä on lyhyt ja lapsesikin takia sinulla on velvollisuus pitää huolta itsestäsi.
Täyttä kusetusta tuon mamman jutut, ap:n elämä on varmaan hyvin yksinäistä ja turhauttavaa.
Sinänsä ymmärrän häntä, jos hänelle ei ole muuta seuraa kuin tämä palsta, niin jonkun kanssahan hänen täytyy jotenkin yhteyksissä olla.
eli taas kerran kyseessä varakas mies, taloudellisista eduista on aina vaikeaa luopua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt taitaa olla moro ja näkemiin?
On helpompaa käskeä eroamaan kuin erota itse.
Päälääkäriltä pyydät huomenna sellaiset dropit, että lakkaa ahdistamasta.
Eroa. Voi asua lähistöllä, kumpikin voi hoitaa lasta.
Minulla sama tilanne kuin ap:lla, mutta ilman lasta. Ymmärrän hyvin mistä puhut. Eroa mietin, terapia ei välttämättä ole se ratkaisu kun toinen osapuoli on tuon tyyppinen kritisoija.
Vierailija kirjoitti:
eli taas kerran kyseessä varakas mies, taloudellisista eduista on aina vaikeaa luopua.
Tällaisesta ei ole meillä kyse. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Ero käy mielessä usein mutta lapsen takia olen yrittänyt jatkaa vielä yhdessä. Ap
Menkää parisuhdeterapiaan. Puolison on pakko lopettaa kritisointi ja sinun pitäisi parantaa itsetuntoasi että teillä on edellytyksiä jatkaa suhdetta. Helpommin sanottu kuin tehty! Ei varmaan ilman terapiaa onnistu.