Lue keskustelun säännöt.
Oletko kympin tyttö?
12.05.2021 |
Miten on elämä sujunut koulun jälkeen? Perfektionismi on rasittavaa jos vaatii itseltään liikaa. Kokemuksia?
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin on sujunut. Olen oppinut joustamaan vaatimuksista itseäni (ja ehkä myös muita) kohtaan.
Toiset syntyy älykkäämmäksi ja nopeammin oppivammaksi kuin toiset.
En, mutta mun lapsi on.
Hän on huomattavan älykäs ja lisäksi hänellä on hyvin kehittyneet tiedonkäsittelytaidot.
Ikävä kyllä en ole.
Olen kyllä aina ihaillut kympin tyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä en ole.
Olen kyllä aina ihaillut kympin tyttöjä.
Sama. Olen älykäs, mutta auktoriteettiongelmainen ja laiska kyseenalaistaja.
En. Yläasteen keskiarvo oli vain 9,6. Tuli ilman pänttäystä. Lukiossa sain kyllä vielä hyviä arvosanoja, mutta yliopisto meni keskinkertaisilla tuloksilla kun bileet ja kaverit veivät mennessään. Olen ihan hyvässä työpaikassa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut, tarkkaavuushäiriön vuoksi
Miehet sanoo aina et oon 5/10 mut mulla on yks kaveri joka on kans ni mennään aina baaris kimppadiilinä ja sanotaan jätkälle et jos otat molemmat ni eiks se oo sit kymppi?
Ei oo kaikki lähtenyt mut joskus saadaan tollee kaadettuu sen verran komeita miehiä ettei yksin ois toivookaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin pitkään, että olin kympin tyttö vain siksi, että minulla oli hyvä muisti. En kokenut itseäni kauheaksi suorittajaksi ja pingottajaksi ollenkaan. Nyt yli kolmekymppisenä tajuan, että kyllä se tietty miellyttämisen halu ja suorituksilla hyväksytyksi tuleminen kuuluivat siihen pakettiin kiinteästi. Ihan pärjäävä aikuinen minusta kumminkin tuli, aika stressiherkkä kylläkin. Siedän myös huonosti omaa osaamattomuuttani ja keskeneräisyyttäni, vaadin itseltäni paljon. Olen 34-vuotias kahden lapsen äiti ja töissä mielenkiintoisessa asiantuntijatyössä. Erosin lasteni isästä, kun tajusin hänen hyväksikäyttävän miellyttämisen tarvettani ja kävelevän kaikkien perustarpeideni yli. Nyt olen tasapainoisessa parisuhteessa, jossa molemmat kantavat vastuuta arjen sujumisesta ja huomioivat toista.
Olen koulussa ollut aina hyvä, yläasteella suurin osa numeroista kymppejä.
Lukiossa en tehnyt mitään ja tulos sen mukainen, kirjoitukset meni ihan hyvin silti
Perfektionisti olen joo. Näkyy kaikessa enkä ole itseeni ikinä tyytyväinen. Se on joku sisäänrakennettu ominaisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kympin tyttö ei ole sama kuin perfektionisti. Itse sain hyviä numeroita helpolla ja opin, että elämässä ei tarvitse nähdä vaivaa, mikä on kostautunut myöhemmin. Olen kyllä menestynyt ihan ok, mutta olen monesti mennyt siitä, missä aita on matalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ollut. Lintsasin paljon ja väärensin poissaolovihkoon mutsin nimen. Ei kiinnostanut yhtään koulunkäynti.
Olin kympin tyttö. En kylläkään sellainen perinteinen kiltti hiljainen pänttääjä, vaan auktoriteettikriittinen oman tiensä kulkija, joka läpäisi peruskoulun ihan vaan älykkyydellä ja lahjakkuudella, viisautta ei vielä ollut siinä vaiheessa tarttunut mukaan. Olen tavanomaista nopeampi oppija, ja pystyn soveltamaan oppimaani laajasti eri asioihin. Olen sekä kielellisesti että matemaattisesti lahjakas, en varsinaisesti ole taiteellinen tai luova, mutta osaan lukea nuotteja ja soittaa esimerkiksi pianoa: suoritus on ok, mutta siitä puuttuu tunne, se mikä saa musiikin elämään. Tiedän myös rajoitteeni, ja osaan kiertää niitä.
En ole koskaan tehnyt mitä minulta on odotettu, vaan mikä on vaikuttanut kiinnostavalta ja mielekkäältä, mistä olen löytänyt motivaatiota. Nyt olen työssä, jossa voin vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ilman, että naamaa pitää esitellä somessa tai televisiossa. Olen hyvin laiska, ja suuren osan lahjoistani varmaan hukkaan siinä, kun keksin keinoja päästä helpommalla...
Näköjään minulla on enemmän vaikutusvaltaa kuin olisin halunnutkaan, en ole koskaan ollut erityisen kunnianhimoinen. Varmaan hieman sääli, koska olisin halutessani ja pienillä ponnistuksilla päässyt vaikka mihin (enkä tarkoita nyt julkisuutta, vaan tiukkaa osaamista vaativia tehtäviä, kuten avaruustutkimus). Tai Brysseliin EU-byrokraatiksi (ei poliitikoksi). En ole kuitenkaan kokenut tuollaista kutsumusta.
En siis todellakaan ole koskaan tuntenut pientäkään hippusta perfektionismia, seiskan suorituskin riittäisi, mutta valitettavasti sitä kympin suoritusta tuppaa tulemaan.
Eli minun "kympin tyttö" suoriutumiseni on puhtaasti synnynnäistä älykkyyttä, ei hikipinkoilua.
Sain yleensä kymppejä. Kerran 5. luokalla sain kokeesta kutosen, koska olin ymmärtänyt tehtävän jotenkin aivan väärin ja olin myös lukenut huonosti. Kotona ei selitykset auttaneet, vaan huonosta numerosta seurasi remmiä.
Oliko muilla tällaista?
Paloin lähes loppuun lukion aikana, täysi romahdus tuli yliopistossa. Opinnot jäivät kesken. Tein aivot narikkaan -töitä, kunnes fyysinen terveys petti. Nykyään kuntoutuksen piirissä.
Kyllä kaksikymppiä pitäisi vähintään saada.
Jos tulee ilman pänttäystä, on fiksu, jos pitää käyttää kaikki vapaa-aika siihen, on tyhmä.
Mistä se kumpuaa? Lapsuuden kokemuksista?