Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vanhemmat tukevat lapsen joustamattomutta
11.05.2021 |
Usein näen esim juhlissa tai jossain muussa ruokailutilanteessa vanhemman, usein äidin, tekevän ison numeron siitä mitä hänen lapsensa ei syö tai syö. Tyyliin meidän Pirkko-Petteri ei kyllä nyt tätä syö kun sen kanssa ei ookaan muusia. Tai meillä on mukana Eino- Ellalle omat nakit kun hän haluaa syödä aina lauantaisin niitä. Siis what? Mä ainakin tokaisen omalle lapselleni että nyt ei oo muusia, tällä kertaa syödään näin ja laitan sitä ruokaa lapsen lautaselle. Tai sanon että tänä lauantaina syödään kylässä ja syödään mitä siellä tarjotaan ja ens lauantaina kotona taas nakkeja. Mikä siinä on niin vaikeaa? Jotenkin tulee mieleen, että halutaan tehdä siitä lapsesta jotenkin erityinen. Mun mielestä tuollainen käytös kuitenkin vain opettaa lapselle että hänen ei tarvitse joustaa mistään eikä sopeutua mihinkään. Onnea heidän tuleville puolisoilleen.
Kommentit (59)
Samaa mietin minäkin, mutta vanhemmat ovat tainneet itse oppia huonotapaisiksi tai on jotain "traumoja" siitä, kun kylässä pakotettiin syömään sitä hernekeittoa, josta ei itse tykkää ja ei haluta lapselle samanmoisia. Eri asia, jos oikeasti lapsi inhoaa jotain ruokaa, niin ei sitten pakota syömään, ettei oksenna ruokapöytään, mutta pelkistä tottumuksista pitäisi joustaa. Antaa itsestään vaan moukkamaisen kuvan, kun lapsi ei voi syödä samaa ruokaa kuin muut, kun on pakko olla niitä nauravia nakkeja.
Nauravista nakeista puheenollen, miksi ravintoloissa lapsille tilataan aina tuollaista surkeaa roskaruokaa, eikä mitään kunnollista? Joissain ravintoloissa lapsille saa kaikki aikuisten ateriat puolikkaana. Eikö sieltä voisi ottaa ihan kunnon ruokaa lapselle? Ei kaikki lapset ole ronkeleita ja nekin, jotka on, on pitkälti sellaisiksi opetettu mahdollistamalla nirsoilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin minäkin, mutta vanhemmat ovat tainneet itse oppia huonotapaisiksi tai on jotain "traumoja" siitä, kun kylässä pakotettiin syömään sitä hernekeittoa, josta ei itse tykkää ja ei haluta lapselle samanmoisia. Eri asia, jos oikeasti lapsi inhoaa jotain ruokaa, niin ei sitten pakota syömään, ettei oksenna ruokapöytään, mutta pelkistä tottumuksista pitäisi joustaa. Antaa itsestään vaan moukkamaisen kuvan, kun lapsi ei voi syödä samaa ruokaa kuin muut, kun on pakko olla niitä nauravia nakkeja.
Nauravista nakeista puheenollen, miksi ravintoloissa lapsille tilataan aina tuollaista surkeaa roskaruokaa, eikä mitään kunnollista? Joissain ravintoloissa lapsille saa kaikki aikuisten ateriat puolikkaana. Eikö sieltä voisi ottaa ihan kunnon ruokaa lapselle? Ei kaikki lapset ole ronkeleita ja nekin, jotka on, on pitkälti sellaisiksi opetettu mahdollistamalla nirsoilu.
Miten niin "aina"?
Voi kun voitaisiin jo lopettaa noitten mukahauskojen nimiyhdistelmien käyttö, se vitsi hapantui jo vuonna 2000.
Itse olin lapsena kiitollinen että oli ylipäätään ruokaa!
Tässä on kai jotenkin taustalla semmoinen ajatus, että vanhempi on tavallaan ylpeä siitä, että meidän Perttu-Sinikka on vahvatahtoinen, omia polkujaan kulkeva ihminen. Se, että arki tuon Perttu-Sinikan kanssa on täyttä helvettiä, jää näiltä vanhemmilta huomaamatta. Lapsellani on yksi tuollainen kaveri, nyt jo 10-vuotias. Huutaa sekaa ja komentaa äitiään lähtemään, jos äiti vaihtaa minun kanssani pari sanaa. Käyttäytyy muutenkin tosi huonosti ja vanhemmat hymyilevät vieressä kuin jakoavain. Onneksi lapsella on harrastus, jossa valmentajat ovat todella jämptejä, perseily otetaan heti pois. Lapsi - yllätys,yllätys - haluaisi lopettaa, mutta jostain syystä (=toivo elää), vanhemmat eivät tässä asiassa ole antaneet hänelle periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pakkasin aiemmin nuoremmalle lapselle juhliin omat eväät mukaan. En nirsoilun takia, vaan allergioiden, en odottanut, että lapsen maito- ja kananmuna-allergiaa tarvitsee juhlien järjestäjän ottaa huomioon, se kun oli itsellekin jo tarpeeksi haastavaa. Vaan ei me niistä syömistä numeroa tehty, hiljakseen isäntäväelle kerroin tilanteen, jos koin tarpeelliseksi, ja muuten muksu söi omat eväänsä rauhassa. Nykyisin on onneksi päästy rajoitteista.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun voitaisiin jo lopettaa noitten mukahauskojen nimiyhdistelmien käyttö, se vitsi hapantui jo vuonna 2000.
Sanonko mikä sulla hapantu vuonna 2000
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsena kiitollinen että oli ylipäätään ruokaa!
Itse elin lapsuuteni Suomessa 80- ja 90-luvuilla, jolloin aika harva lapsi näki nälkää.
Ja nyt ihmiset jonottaa homeisia levänkänttyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsena kiitollinen että oli ylipäätään ruokaa!
Itse elin lapsuuteni Suomessa 80- ja 90-luvuilla, jolloin aika harva lapsi näki nälkää.
Yritin vastata viestiisi, mutta kommenttiani ei suostuta julkaisemaan.
Tein uuden aloituksen, jossa vastaan.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4154064/vastaus-tuon-lapsen-joustamatto…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsena kiitollinen että oli ylipäätään ruokaa!
Itse elin lapsuuteni Suomessa 80- ja 90-luvuilla, jolloin aika harva lapsi näki nälkää.
Ja nyt ihmiset jonottaa homeisia levänkänttyjä.
Kyllä niitä jonotettiin silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsena kiitollinen että oli ylipäätään ruokaa!
Itse elin lapsuuteni Suomessa 80- ja 90-luvuilla, jolloin aika harva lapsi näki nälkää.
Yritin vastata viestiisi, mutta kommenttiani ei suostuta julkaisemaan.
Tein uuden aloituksen, jossa vastaan.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4154064/vastaus-tuon-lapsen-joustamatto…
Niin. Aivan samalla tavalla kuin sinä toit esille oman kokemukseni, minä toin omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nepsy-lapsen äitinä olen iloinen että lapsi suostuu syömään edes jotain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsena kiitollinen että oli ylipäätään ruokaa!
Itse elin lapsuuteni Suomessa 80- ja 90-luvuilla, jolloin aika harva lapsi näki nälkää.
Yritin vastata viestiisi, mutta kommenttiani ei suostuta julkaisemaan.
Tein uuden aloituksen, jossa vastaan.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4154064/vastaus-tuon-lapsen-joustamatto…
Niin. Aivan samalla tavalla kuin sinä toit esille oman kokemukseni, minä toin omani.
En minä tuonut esille mitään omaa kokemustani. Vastasin sinun älyttömään viestiisi, joka ei edes liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaan vaikuttaa lapsen ikä ja mausteiset ruoat, mitä pienempi lapsi ja mitä erilaisempi ruoka kyläpaikassa kotiin verrattuna.
Välillä lapsi syötettiin etukäteen, kun tiedettiin kyläpaikan harrastavan voimakkaasti maustettuja ruokia. Numeroa tästä ei tehty.
Äitini on taitava ruoanlaittaja ja silti hän päätyi välillä tekemään lapsenlapsille jauhelihamakaronimössä 😊
Enpä ole moista huomannut.
Sen sijaan olen törmännyt moneen äitiin, jotka hämmästelevät lapseni lautaselle ottamia ruokia selittäen kauhistellen, että meidän Untu-Vikko rakastaa oliiveja, etanoita, chilipippuria ja hapansilakkaa, eikö teidän lapsi syö kuin kurkkua ja leipää. No ei syö, jos tarjolla on kvinoatahnaa etikkakastikkeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsena kiitollinen että oli ylipäätään ruokaa!
Itse elin lapsuuteni Suomessa 80- ja 90-luvuilla, jolloin aika harva lapsi näki nälkää.
Yritin vastata viestiisi, mutta kommenttiani ei suostuta julkaisemaan.
Tein uuden aloituksen, jossa vastaan.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4154064/vastaus-tuon-lapsen-joustamatto…
Niin. Aivan samalla tavalla kuin sinä toit esille oman kokemukseni, minä toin omani.
En minä tuonut esille mitään omaa kokemustani. Vastasin sinun älyttömään viestiisi, joka ei edes liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Koita nyt päättää, kummassa ketjussa pitää keskustella. Jos koet, ettei tuo aihepiiri liity ketjuun, niin ehkei kannata tuoda sitä esille.
Vierailija kirjoitti:
Minä pakkasin aiemmin nuoremmalle lapselle juhliin omat eväät mukaan. En nirsoilun takia, vaan allergioiden, en odottanut, että lapsen maito- ja kananmuna-allergiaa tarvitsee juhlien järjestäjän ottaa huomioon, se kun oli itsellekin jo tarpeeksi haastavaa. Vaan ei me niistä syömistä numeroa tehty, hiljakseen isäntäväelle kerroin tilanteen, jos koin tarpeelliseksi, ja muuten muksu söi omat eväänsä rauhassa. Nykyisin on onneksi päästy rajoitteista.
Tämä on aikuismainen tapa toimia. Kiitos olet hyvä ihminen.
Osa noista varmaan juhlien takia yrittää sillä tavalla hyssytellä lapsiaan, kun pelkäävät itkupotkuraivareita hienossa tilaisuudessa. Pitäisivät rellestämistä nolona, ja mieluummin koettavat lahjoa lasta hiljaiseksi.
Ap selventää vielä että tässä ei ole ollut ihan pienistä lapsista kyse, ei nepsy-eikä allergialapsista. Erityislasten ruokailu ja ruoat ovat asia erikseen.
Joo, halutaan olla VIP-ihmisiä.
Mulla oli kerran pari tällaista työkaveria. Tekivät ihan järjettömän ison numeron siitä, että eivät syö tuota ja tuota ja tuota. Olin ihan hiljaa ja nauroin partaani. Olen itse heitä paljon nirsompi, mutta en milloinkaan tee siitä numeroa. Otan buffasta mitä haluan (en silti vuorta jotain juttua) ja syön sen.