Aikuisena autismikirjon diagnoosin saaneet: miten pääsit tutkimuksiin?

Olen aika kauan ollut psykiatrian asiakkaana ja useampi hoitava lääkäri on todennut että ei mua voida nepsylle laittaa kuormittamaan sitä poliklinikkaa, vaikka piirteitä ja toiminnanohjauksen haasteita on sen verran että mm. sain Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena toimintaterapeutin useammaksi vuodeksi. Tt:n kanssa suhde keskeytyi koska jouduin perumaan ajan tosi kuormittuneessa tilanteessa eikä hän ikinä laittanut viestiä tai kysellyt perään, ja kun koitin myöhemmin sopia aikaa sopimuksen vielä ollessa voimassa tt totesi että luuli mun lopettaneen terapian koska musta ei oo kuulunut. Käynnit ja yhteydenotot isoja haasteita, josta tiesi ja oon vieläkin tästä vähän surullinen ja loukkaantunutkin.

Joka tapauksessa toimintaterapeutti + useampi mua aiemmin hoitanut taho joilla on kokemusta nimenomaan nepsyasiakkaista ovat ihmetelleet miksei mulle järjesty tutkimuksia tästä, kun selvästi mulla on ihan jokapäiväiseen elämään haasteita tuovia oireita mm. aistiherkkyyksien, ylikuormittumisen ja tietynlaisen toimintakyvyn kapenemisen kanssa tilanteissa joissa asiat poikkeaa vähänkään odotuksista. Lisäksi lähisuvussa useita nepsydiagnooseja. Yksi lääkäri perusteli vastahakoisuuttaan tehdä lähetettä nepsylle sillä että "en näytä siltä että mulla on as-piirteitä", useampi on todennut että koska otan katsekontaktia ja oon verbaalisesti ja sosiaalisesti lahjakas (mittapuuna toki psyk poliklinikan asiakaskunta) niin ei mulla nyt niin pahoja ongelmia sillä saralla voi olla. Onko siis niin että noihin tutkimuksiin ei pääse ilman jotain sellasia oireita mitä mulla ei ole? En ymmärrä kun lääkärit ei koskaan oikein suostu keskustelemaan tästä tai kertomaan suoraan minkä takia en saa lähetettä. Tuntuu hassulta että toiminnanohjauksen haasteissa voidaan tukea kalliilla ostopalvelulla mutta mitään selventävää diagnoosia ei kuitenkaan missään nimessä voi saada.