Lastani oli purtu tarhassa

asia on varmasti puitu läpi hoidossa, vuoden ikäinen lapsi ei vielä juuri järkipuhetta ymmärrä...

hänen ollessa n. 4-vuotias, mitään eivät tädit olleet sanoneet, vaikka olivat huomanneet asian. Tarha oli Oulussa oleva Montessoripäiväkoti, tapauksesta on jo useita vuosia, mutta vieläkin ihmettelen sitä..Pojalla oli nenässä ja poskissa selvät hampaanjäljet. Seuraavana päivänä kun menin tarhaan ja sanoin aika tuohtuneina asiasta, ei hlökunta oikein reagoinut mitenkään.. Todella omituista.

Koska 1 vuotias ei osaa ratkaista ristiriitoja puhumalla, niin monet turhautuvat ja purevat.



Eli normaalia on, vaikka ei niin mukavaa.

Mutta silti asiaan pitää puuttua ja selvittää hoitajien kanssa, purevan lapsen vanhempien olisi myös hyvä saada tieto että tietäisivät olla tarkkana jos muualla tulee vastaavia tilanteita. Vuoden ikäistä on vähän vaikea tuosta opastaa kun tilanne on jo ohi, vaan tärkeää että hoitajat olisivat vastaisuudessa tarkkana ja kieltäisivät heti jos vastaavaa vielä sattuu.

Lastani on purtu ja lapseni on purrut pienenä. Eipä siitä sen kummempaa, olivat tietenkin kieltäneet ja kertoivat lasta poishakiesta niin purijalle kuin purrun vanhemmille. Se on elämää.

eihän se 1vee vielä mitään tajua... Kurja juttu..

Mulla on molemmat lapset temperamentiltaan ääritapauksia ja purreet päiväkodissa 1-2 vuotiaina muita lapsia. Myös heitä on purtu. Terveydenhoitajakin sanoi sen olevan ihan normaalia ja todella yleistä.



Olisko pitänyt antaa selkään, pieksää oikein kunnolla vai mitä? Viedä koulukotiin?



Isommalle lapselle voi opettaa käyttäytymisnormeja ja he ymmärtävätkin jo. Eikä puremista tapahdukaan enää isona, koska verbaaliset taidot jo kehittyneet.

verikokein, että onko hänellä tarttuvia tauteja. Esim hepatiitit!

tutut lto:t ja hoitajat ovat kertoneet, että jos lapsi ei pure, tekee hän jotain muuta! Harmistuksissaan kalauttaa lelulla tai lapiolla päähän.



Ihan se sinunkin herranterttusi.

olivat olleet kaksin käsienpesulla ja siellä oli sitten purrut tuota toista lasta. Meille se kerrottiin heti kun haimme pojan tarhasta ja ilmeisesti myös toisen lapsen vanhemmille kerrottiin heti samana päivänä.



Ei siinä mitään ihmeellistä ole, sen ikäinen ei pysty puolustautumaan muuten, Jos on vaikka joku tilanne, että toinen härnää tai muuten ei saa ilmaistua pelkoansa/ahdistustansa, niin saattaa noin pieni purra,

Aika normaalia käytöstä yksivuotiaalta..

verikokein, että onko hänellä tarttuvia tauteja. Esim hepatiitit!

Joissakin perheissä kaikilla voi olla hepatiittitartunta!

lapsesi Montessori-päiväkodissa.



Siellä on saattanut olla taas niitä soveltavan Montessorin taitajia. Siellä olevien aikuisten olisi pitänyt rehellisyyden nimissä kertoa Sinulle mitä lapsellesi oli tapahtunut. Jos henkilö, joka ainoana näki puremisen ei enää ollut työvuorossa siitä kertomassa, oli varmaan ainakin yksi ohjaaaja lasten kanssa hakiessasi ja täytyisi tietää asiasta. Toki fiksua olisi ollut vaikka soittaa Sinulle tapahtuneesta, ettei menisi välikäsien kautta. Ei taida luottamus olla enää sellaisiin henkilöihin.



Olen montessoriohjaajana ja - aina, kun on jotain poikkeavaa puututaan siihen. Olipa kyseessä töniminen, toisen työn sekoittaminen, häiritseminen jne. Montessori ei tarkoittanut kuvaamassasi tilanteessa olemaan välinpitämätön, lapsesta on sentään kysymys.



Jokuhan lastasi oli purrut, missä aikuinen oli silloin? Saiko lapsesi turvaa itkiessään kipeitä puremia? Kasvoihin jää helposti jälkiä, joten olisi luullut ohjaajien haluavan kertoa mistä oli kyse. Minulla olisi ainakin tarve olla osaa ottava. Tulee mieleen että onko jopa laimin lyöntiä valvonnassa, kun eivät edes puhuneet siitä.



Kun lapsesi sai kokea tällaista, kuvaamassasi tilanteessa toivottavasti asia oli käyty läpi itse puraisijan kanssa, anteeksikin on kai pyytänyt. Montessorissa yleensä kerätään lapset piiriin istumaan esim. tällaisen asian tapahtuessa. Lasten kanssa keskustellaan miltä puraisun saaneesta lapsesta tuntuu, on paha mieli jne. Kerrataan säännöt, sovitaan toisten kunnioittamisesta, koskemattomuudesta jne.



Harmillinen tapaus lapsellasi. Montessorissa kuten muissakaan hoidoissa ei kuitenkaan ole tapana antaa lasten satuttaa toisia fyysiseti eikä sielullisesti...kaikenlaisa niitä onkin saanut luvan ottaa vastuun toisten ihmisten lapsista.

mistä tällaisia vanhempia sikiää yhä enemmän, jotka eivät ole lasta tavanneetkaan ennenkuin saavat oman, jonka (ja sen kavereiden) sitten kuvitellaan toimivan kuin aikuinen

Lisäksi hämmästyttää miten täkäläiset mammat ovat niin totaalisesti unohtaneet oman lapsuutensa, sen leikit, tappelut, pettymykset, voitot jne.

Kirjoitin Oulun Montessoripäiväkodista. Juu, niin ei kyllä silloin käynyt, että asiaa olisi mitenkään puitu siellä, tuli mieleen, että johtuikihan asia siitä, että kyseessä oli yksityinen päiväkoti - asiaa ei "uskallettu" ottaa esille siellä?



Tämä "purija" oli silloin 4v, samoin kuin poikani. Tottakai päiväkodeissa tapahtuu välillä kaikenmaailman kahnauksia tms. mutta niihin täytyisi käsittääkseni puuttua.



Kiitos vielä sinulle vastauksesta, tuli tosi hyvä mieli! Hyvää syksyä!

että eivät ymmärrä. Jos joku asia ottaa päähän, jos toinen 1v menee ja ottaa lelun minkä toinenkin juuri samalla hetkellä haluaa, niin voi mennä ja puraista. Varsinkin jos on vähääkään tempperamenttinen luonne, voi olla hyvinkin herkässä tuo puraisu. Toisilla se on läpsäys, ja kolmannella raapaisu. Kaikki yhtä kurjia, ja ikäviä tilanteita, mutta niihin kun alkaa puuttua, ja jyrkästi kieltää joka kerta, niin kyllä 1v:kin pian oppii, että se on väärin.



Mutta mitäpä noihin tilanteisiin pitäisi sanoa, turha niistä on tehdä isompia kuin ovat, yksi vuotiaat on vielä täysin huimia ja hetken mielipaha saa tekemään jos jonkin näköistä hölmöyttä. Kyllä se siperia opettaa, kun menee ja puraisee sellaista, joka puraisee takaisin.



Pph

tuota eroa kunnalliseen ja yksityiseen, ettei uskalla kertoa epäkohtia jos on yksityisestä kysymys. - Nimittäin lapset ovat samoja. Lapset ovat lapsia eikä kalliimpi hoitomuoto saa olla yli sen mitä oikeasti voi tapahtua, kunnallisessa ja yksityisessä arvot ja asenteet tulee olla tasavertaiset, asioihin puututaan ja epäkohdista, pikku loukkaantumisista mainitaan rehellisesti jne.



Yksityinen ei voi esittää "jumalallista" hoitopaikkaa, jossa on vain parasta ja takuuvarmaa, koska koskaan ei voi taata etteikö jotain sattuisi niin siellä kuin täälläkin.



Ihmettelen puremiseen suhtautumista henkilökunnan puolelta. - Mikä kammo saattoi jäädä lapselle, pelko toistumisesta...Minun yksityisissä työpaikoissani on sattunut pikku tapaturmia aivan kuten voi sattua kunnallisissakin, kotona jne. jos on sattuakseen. Olin esim. kerran pienen lapsen lähettyvillä, kun iso lapsi juoksi lujaa pienen ohi kaatuen pienen päälle. Pienen leuka osui leluun sillä seurauksella, että siihen tuli n.2cm:n pituinen haava. Tajusin tilanteen heti ja ehdin ottaa nenäliinan jolla painoin haavaa niin nopeasti ettei vaatteissa ym. ollut verta. Lapsi vietiin tietysti saamaan tipan liimaa, itse soitin äidille ja kerroin tapahtuneesta. Kukaan ei olisi voinut ennustaa tilannetta, lapsilla oli sääntönä mm. ettei saa juosta sisällä.



Vanhemmat ymmärsivät täysin tapahtuneen. Minua tietysti harmitti vietävästi, ei ollut ollenkaan mukava olo.

Juoksua ja muutamaa asiaa otettiin piirissä esille, esimerkki oli konkreettinen.



Illalla lapsen äiti soitti kertoen lapsen voinnista, kertoi että tässä tilanteessa olin hyvin toiminut, luottamus oli lapsen hoitopaikkaan hyvä.



Muistan kerran, kun hain pientä pätkää lastentarhanopettajaksi kunnalliseen päiväkotiin. Paperit nähtyään johtaja kysyi että kuinkahan työni onnistuu kun olen noissa Montessoreissa...ja tämä on kunnallinen mihin tulisin. Samantien päästin vastaukseni johtajalle - Lapset ovat samoja joka paikassa...Jopas johtaja siihen että koska se olikaan kun voin aloittaa. Mukavia syyspäiviä teillepäin.

suhtaudu aikuisen tavalla eli lapsi joka puri on vielä todella pieni, keinot kommunikoida muiden kanssa on vielä hyvin rajalliset + et monien lasten elämään kuuluu tälläinen todella kurja vaihe joka menee ajallaan ohi. Se, että omaa lasta purraan, lyödään tms. tuntuu vanhempana kurjalta ja päivähoidossa hoitajien kuuluu nämä selvittää lasten kanssa tekohetkellä ja tietenkin kertoa tapahtuneesta vanhemmille. Näitä tapahtuu ja ne pyritään estämään, mutta aina ei väliin ehditä.



Omaa lastani purtiin pk:ssa jokunen viikko sitten, kyseessä n. kolme vuotiaat. Hoitajat kertoivat näin käyneen ja minä lohduttelin lastani, kun sitä hän kaipasi, vaikka puremasta olikin jo aikaa tunteja. Kaipasi kuitenkin vielä lohtua. Nooh, lähdimme sitten pk:sta kauppaan ja poika näki kassalla ollessamme tämän häntä pureen lapsen äitinsä kanssa ja huusi todella kovaa et tuolla on se joka minua puri päiväkodissa tänään! Lapsen äiti häkeltyi ja oli aika kauhuissaan, minä siihen et hei näitä sattuu ja asia on jo päivällä selvitetty päiväkodissa. Lpasen äiti helpottui kovasti ja sanottiin heipat ja huomiseen jne. Lapseni ei ole saanut tapahtuneesta traumoja, ovat tämän lapsen kanssa hyvin toimeentulevia pk.kavereita.

Ja he ovat myos purreet muita. Monilla lapsilla tulee "puremiskausia" sanoivat tarhan tadit; voi liittya kiukkuun, hampaiden tulemiseen, ja jotkut jopa purevat silkasta ilosta innostuessaan kovasti... Ei sille mitaan voi, varsinkaan kun purija on noin pieni. Hoitajien tietysti pitaa puuttua tilanteeseen kun se on "paalla", koska noin pieni ei edes ymmarra torumista jalkeepain vaan sen pitaa tapahtua juuri silla hetkella kun han puree/yrittaa purra. Mutta yleensa hoitajat tallaiseen puuttuvatkin. Menee yleensa ohitse, nama puremiskaudet nimittain.