Onko muita joista koulujen päättyminen on ollut aina enemmän surullista kuin kivaa?
Se tunne kun ei näe tiettyjä ihmisiä eikä tiettyä paikka enää koskaan. Itse surin jo ala-asteella sen loppumista. Yläasteen päättyessä sama homma. Muistan kun kävelin koulun käytävää ulos, niin mietin vain että viimeistä kertaa nyt tässä rakennuksessa kävelen. Useimmat hyppi riemuissaan. Lukiossa oli myös sama juttu. Lakkiaiset tuntui enemmän surulliselta kuin iloiselta. Jopa yliopistosta valmistuminen aiheuttaa näköjään saman tunteen.
Kommentit (6)
Opettajana jokainen kevätjuhla on surullinen. Toisaalta tunne on ihana. alkavasta lomasta. Haikea päivä ja sekava tunnetasolla. Aina halaan ne lähtevät oppilaat ja pala on kurkussa. Niihin kiintyy..
Olen pienluokanopettaja yläkoulussa, joten menetän joka kevät osan luokastani.
Kertokaa myös olitteko koulussa jä nnä tyttöjä ja sosiaalisia?
Joo, mä olin aina itku kurkussa päättäjäisissä ja sitten vielä piti laulaa jotain jäähyväislaulua. Olin pienessä kyläkoulussa ja siellä oli niin mukavaa! Tuli aina ikävä kun 6. luokkalaiset lähti yläasteelle, saati sitten kun itse piti lähteä.
Koulut voisi lopettaa. Maailmassa on jo ihan riittävästi tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Koulut voisi lopettaa. Maailmassa on jo ihan riittävästi tietoa.
Kuinka lapset oppisivat lukemaan, kirjoittamaan tai laskemaan kertolaskuja? Kaikkien vanhemmat eivät opeta lapsilleen.
No äkkiä opettajaksi, niin pääset nauttimaan laitostumisesta.
Muista rangaista niitä, jotka eivät oikein innostu hyppimään ympyrässä tamburiinin tahdissa!