Köyhäkin koti voi olla hyvä koti

Olen ehdottomasti. Siis ajattelen nyt köyhällä sitä, että ei kuitenkaan tarvitse nälässä olla, vaan että peruasiat on kuitenkin kunnossa. 

Olen.

Mikä on köyhä koti? Ei sellaisia ole enään nykyään. Sehän tarkoittaa vain ettei ole varaa ylläpitää kahta autoa.

Kyllä. Rakkaus ja aika on tärkeää. Harrastaa voi ilman rahaakin vaikka mitä. 

Mutta olet koulussa aina se outo jos harrastat jotain muuta kuin näkyvää maksavaa harrastusta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta olet koulussa aina se outo jos harrastat jotain muuta kuin näkyvää maksavaa harrastusta.

Jostain syystä ihmiset luulevat että vain ohjattu harrastus on "oikea" harrastus. Niin oli jo 30 v sitten kun olin itse koulussa, ja sitä kummasteltiin vaikka ei ollut rahasta kiinni. En vaan ollut kiinnostunut sellaisista, olen aina tykännyt harrastaa itsekseni.

Voihan se, ainakin jos vanhemmat kykenevät olemaan riitelemättä rahasta, ainakin lasten kuullen.

Samaa mieltä.

Tältä palstalta saa kyllä käsityksen, että näin ei olisi. Mutta taitaa olla vaan se äänekäs vähemmistö, joka kommentoi keskusteluja.

Lapsuus on hyvä lapsuus myös ilman arvokkaita ulkomaanmatkoja, kalliita harrastuksia, sijoitettuja lapsilisiä tai omaa huonetta ym.

Tärkeintä on, että perustarpeet täytetään ja lapsi saa vanhemmilta aikaa ja rakkautta.

Rappioromantiikkaa. Köyhyys ei tuo onnea, vaikka köyhä voi olla onnellinen. Raha tuo turvaa ja vapauksia, ei automaattisesti vie onnea.

Lapsilta rahattomuus vie joitain mahdollisuuksia, mutta lapsuus on lyhyt ja heillä on mahdollisuus rakentaa omaa. Toivottavasti köyhyys kannustaa (niinkuin minua) eikä lannista.

MInusta köyhän lapselle voisi antaa lähipiiri lahjaksi ´jotain samaa, mitä muillakin on`. 

Hyvässä kodissa kasvaa tasapainoiseksi ilman kaiken maailman härpäkkeitä, mutta lapset myös haluavat kuulua joukkoon. Muistelen yt yhtä noin 9v lasta, joka lähipiiri antoi joululahjaksi uudet luistimet. Voi tyttösen iloa, kun muuten olisi varmaan saanut käytetyt.

Rahalla eikä lahjoilla voi korvata rakkautta, mutta kylä lapselle merkitsee joukkoon kuuluminenkin.

Tietenkin voi!

Olen köyhän duunariperheen kasvatti 60- luvun stadista. Rakastavat, ahkerat vanhemmat, turvallinen kasvuympäristö mummoineen ja serkkuineen. Sen verran kunnianhimoa että olen opiskelulla ja kovalla työllä päässyt keskiluokkaan.

Omista lapsista 2:lla on akateeminen koulutus ja työt srnmukaiset ja yksi on amiksen käynyt duunari. Hänen perheensä on köyhempi mutta ihan yhtä hyvä kuin sisarusten.

Nyky-Suomessa on köyhiä ja "köyhiä". Jm on näitä elämäntapa kerjäläisiä joita en todellakaan arvosta. Pienipalkkaisia työläisiä ilman tämä yhteiskunta ei selviäisi, hatnnosto heille!

Tietysti voi. Kyse on muista elämänhallinnan osa-alueista ja kyvystä hoitaa ja suunnitella sitä taloutta/ perhe-elämää. Tämähän ontuu monella työssäkäyvälläkin ja saatetaan olla velkaantunut niin että lapsilla on asiat vielä huonommin kuin monella työttömän toimeentulotukea saavan vanhemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi!

Olen köyhän duunariperheen kasvatti 60- luvun stadista. Rakastavat, ahkerat vanhemmat, turvallinen kasvuympäristö mummoineen ja serkkuineen. Sen verran kunnianhimoa että olen opiskelulla ja kovalla työllä päässyt keskiluokkaan.

Omista lapsista 2:lla on akateeminen koulutus ja työt srnmukaiset ja yksi on amiksen käynyt duunari. Hänen perheensä on köyhempi mutta ihan yhtä hyvä kuin sisarusten.

Nyky-Suomessa on köyhiä ja "köyhiä". Jm on näitä elämäntapa kerjäläisiä joita en todellakaan arvosta. Pienipalkkaisia työläisiä ilman tämä yhteiskunta ei selviäisi, hatnnosto heille!

Onko taas mennyt omassa hyvinvointikuplassa puurot ja vellit sekaisin. Ei se että vanhemmat ovat duunareita tee kenestäkään vielä köyhää. Yksikään duunariperhe joilla molemmilla on edes lähes täysi työviikko ei ole oikeutettu toimeentulotukeen ja näin yllä lähellekään lähellekään köyhän määritelmää.

Minulla oli duunariperhe ja harrastimme lapsina klassista musiikkia jokainen tuhansien eurojen soittimilla, kävimme heppaleireillä ja lomailimme 2 krt/ vuodessa. Joka talveen kuului myös viikon lasketteluloma.

Niin, se köyhyysraja oli mikä. Mutta jos perheessä 2 työtätekevää vaikka malapalkkaista, tuskin ollaan lähelläkään. Duunari voi tienatakin paremmin kuin akateeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi!

Olen köyhän duunariperheen kasvatti 60- luvun stadista. Rakastavat, ahkerat vanhemmat, turvallinen kasvuympäristö mummoineen ja serkkuineen. Sen verran kunnianhimoa että olen opiskelulla ja kovalla työllä päässyt keskiluokkaan.

Omista lapsista 2:lla on akateeminen koulutus ja työt srnmukaiset ja yksi on amiksen käynyt duunari. Hänen perheensä on köyhempi mutta ihan yhtä hyvä kuin sisarusten.

Nyky-Suomessa on köyhiä ja "köyhiä". Jm on näitä elämäntapa kerjäläisiä joita en todellakaan arvosta. Pienipalkkaisia työläisiä ilman tämä yhteiskunta ei selviäisi, hatnnosto heille!

Onko taas mennyt omassa hyvinvointikuplassa puurot ja vellit sekaisin. Ei se että vanhemmat ovat duunareita tee kenestäkään vielä köyhää. Yksikään duunariperhe joilla molemmilla on edes lähes täysi työviikko ei ole oikeutettu toimeentulotukeen ja näin yllä lähellekään lähellekään köyhän määritelmää.

Minulla oli duunariperhe ja harrastimme lapsina klassista musiikkia jokainen tuhansien eurojen soittimilla, kävimme heppaleireillä ja lomailimme 2 krt/ vuodessa. Joka talveen kuului myös viikon lasketteluloma.

No minulla ei ollut mitään tuollaista.

Ei maksullisia harrastuksia, ei soittimia, ei lomamatkoja. Tehtaantyöläisen ja varastomiehen palkalla sai kodin, ruuan ja pakolliset vaatteet. Ruokana silakkalaatikkoa, riisivelliä, jauhelihakastiketta yms hyvää perusruokaa. Ravintolassa kävin 1. kerran 15v:nä. Koulukin maksoi välillä joten siihekin piti riittää rahat. Ensimmäiset farkkuni sain 11 v:nä, aidot Jamekset. Seuraavat ostin 15v:nä kesätyörahoistani. Tuo oli ihan normaalia mun koulukabereiden perheissä myös

Ette todellakaan olleet normi duunariperhe

Omassa lapsuudenkodissa rahasta ei ollut pulaa. Vastuullisista aikuisista sitäkin enemmän.

Kun 20 vuotta katseli vierestä sitä viinalla läträämistä ja kulissien kiillottelua ulospäin, niin vaihtaisin nanosekunnissa vanhempani köyhiin mutta vastuullisiin ja huolta pitäviin.

Oma kotini oli köyhä, eikä meillä lapsilla ollut kenelläkään ohjattuja harrastuksia. Käytin paljon siskon vanhoja vaatteita tai serkuilta saatuja. Omia vaatteita sain harvoin. Jouluna saatiin tosi vähän lahjoja, leluja, kirjoja, kyniä ym. oli myös vähän. Kävin paljon kirjastossa ja luin paljon.

Ruokaa oli ihan riittävästi, äiti teki kaiken oikeastaan itse. Perheen kanssa marjastettiin ja sienestettiin. 

Omille lapsille olen pystynyt tarjoamaan vähän enemmän, eli just noita harrastuksia, uusia vaatteita ym. Koti oli mulla ihan hyvä, vaikka köyhää olikin. Se, mitä ehkä olisin kovasti toivonut, olisi just ollut nuo harrastukset. Olisi ollut hienoa päästä vaikka pelaamaan johonkin joukkueeseen. Paljon kyllä lapsena uin, pyöräilin, hiihdin ja luistelin, mutta semmoista ohjattua harrastusta ei ollut koskaan.

Ja ihan samoin rikkaan perheen lapsi voi olla onneton.

No, ei mt-ongelmakaan sinällään välttämättä huonoksi vanhemmaksi tee. Eikä mielenterveysongelmat ole mikään pelkkä köyhien juttu.

Mä taas olin ihan hyvissä varoissa olevan perheen lapsi.

Mutta ei mulla kaikki uutta ollut enkä ole halunnut sellaiseen ajattelumalliin omiakaan lapsia opettaa.

Se oli aina ihan suurta juhlaa kun sai vaikka serkun pieneksi jääneitä vaatteita kassillisen ja mitä kaikkia aarteita sieltä paljastuikaan.