Se joka ei eutanasiaa (armokuolemaa) hyväksy, ei ole

silti elämä ja kuolema ei ole ihmisen päätettävissä.

Ja ei, en usko että hlö oli sitten sinulle tarpeeksi läheinen/rakas ja tarpeeksi kauan helvetin tuskissa.

Ap

ja tiedän, että siihen sisältyi valtava tuska.



Mutta en usko, että tämä äiti olisi halunnut lapsensa elävän päivääkään lyhyemmän elämän, kuin tämä lopulta eli.



Ei ihmisen kuulu ottaa vastuuta toisen ihmisen elämän pituudesta.

oli kyseessä mummoni. ja kitui kyllä aikas pitkään haimasyövässä. Ja kunsitä joutui seuraamaan niin aiheutti minulle kamalanpelon ko sairautta kohtaan.



Niin ja veljeni sairasti agressiivisen keuhkosyövän... jne.... että on nähty rakkailla ihmisillä pahoja tauteja ja kuolemaa. Silti minusta ihminen ei ole elämän ja kuoleman herra.

mutta mummon kuolemisen näkemistä ei voi verrata alta 5kymppisen hlön, oman äidin, kuolintaisteluun ja tuskiin. Sitä kesti 4v.

Ja kyllä, oma mummoni oli erittäin tärkeä minulle, jopa siinä määrin että ilman häntä en ehkä olisi aikuisuuteen ainakin näissä voimavaroissa selvinnyt.

Ap

päättävät juuri siitä elämän ja kuoleman asiasta.

Te olette päättäneet että ihmisen on kärsittävä vaikka 100v jos niikseen on, helpotusta ei saa saada (aina ei mikään lääkityskään sitä tuo).

Asiaa tulisi ajatella myös siltä inhimilliseltä kantilta sen sijaan että jeesustelee!

Ap

ihmisen pitää saada päättää millon kuolla.. huoh.



aika tympeä ajatus. Lääketiedekkin kehtyy jatkuvasti jne.. mutta murha on murha oli se sitten armot ai muu vastaava. ja murhasta pitäis joutua vankilaan.



Ja se miten minä olen kokenut mummoni kuoleman tai veljeni tai siskoni tai äitini ja isäni jne.. sinä et voi tietää.



Minä kunnioitan silti elämää enkä kannata eutanasiaa.

Ei se ole noin yksioikoista eikä missään nimessä helppoa. Lainsäätäjillä on asiassa iso urakka edesssään, pointtini on vain se että ihmisellä tulisi olla se _mahdollisuus_ olemassa.

Vai onko elämän tarkoitus jatkua ja jatkua vaikka vuodesta toiseen ilman toivoa selviämisestä ja/tai kivuttomuudesta? Se joka noin voi sanoa on erittäin pahasti hakoteillä eikä omaa tarpeeksi syväluotaavaa kokemusta aiheesta.

Taidat olla niitä ihmisiä jotka toitottavat mantraa "kärsi kärsi niin kirkkaamman kruunun saat"..

Jos sinä olisit saattohoitanut vaikkapa vuoden ajan läheistäsi ja sitä ennen seurannut useamman vuoden hänen taisteluaan tautia vastaan (morfiinipumpunkaan auttamatta) niin uskon että kantasi olisi toinen.

Ja jos ei olisi, niin en sinua ihmiseksi tunnistaisi.

Ap

sinä et todellakaan tiedä mitä mun lähisukulainen on kokenut.. enkä todellakaan sinulle sitä ai jo netissä ruveta selvittämään. Ihminen todellakin olen, ja kunnioitan kaikella tapaa elämää.

kaiken järjenmukaan minunkins itten varmaan tulis heittää veivini kun kärsin kroonsiesta kivusta.

Ja varmaan saan elää kipuni kanssa vielä yksi 50 vuotta ainakin.



Minä en todellakaan kannata armokuolemaa, vaikkain kärsimyksen katsominen onkin kamalaa.

ehkä kahden näin erilaisesti ajattelvan on syytä lopettaa keskusteleminen.



me varmaan tapeltais myös abortista ;)

Minä uskon Jumalaan ja en hyväksy eutanasiaa. Ja sinä et ole mikään syyllistämään meitä, jotka eivät sit hyväksy. Me välitämme ihan yhtä lailla läheisistämme, mutta kun se kuolema ei ole meidän käsissämme. Jos joskus löydät uskon ja Jumala tulee elämääsi niin ymmärrät. Nyt et voi edes meitä ymmärtää, mutta voisit edes kunnioittaa eri tavalla ajattelevia.

Minä uskon Jumalaan ja en hyväksy eutanasiaa. Ja sinä et ole mikään syyllistämään meitä, jotka eivät sit hyväksy. Me välitämme ihan yhtä lailla läheisistämme, mutta kun se kuolema ei ole meidän käsissämme. Jos joskus löydät uskon ja Jumala tulee elämääsi niin ymmärrät. Nyt et voi edes meitä ymmärtää, mutta voisit edes kunnioittaa eri tavalla ajattelevia.

niin kovaa ettet pysty mitään muuta ajattelemaan? että se lamaa sinut esim vuoteeseen? että mikään, edes vahvin annostus morfiinia, ei vie kipua pois?

Että itket ja rukoilet että pääsisit jo pois kärsimästä? että mietit erilaisia tapoja tappaa itsesi kunhan kipu vain lakkaisi?

En tod ole sellainen joka määrittää miten joku kivun kokee, mistä saa ns valittaa tms, mutta asioissa on kuitenkin eronsa.

Mikäs muuten sinun kantasi on aborttiin? ilm se että se(kin) on aina murha, tilanteista ja olosuhteista riippumatta? se on fanatismia ja pahimman luokan sortoa ihmisyyttä vastaan.

Kyllä, kannatan naisen vapautta päättää kehostaan ja siitä onko kykenevä elämänpituiseen vastuuseen uudesta elämästä. Abortti kun voi joskus olla se parempi vaihtoehto myös sille alkiolle/sikiölle..

Ei, en ole koskaan tehnyt aborttia ja ei, tuskin kykenisinkään sitä tekemään.

Ap

ja kuoleman seuraaminen on normaalisti rankempaa kuin äitinsä. Ja jos ei tässä tilanteessa äiti päädy silti eutanasian kannattajaksi, niin se kyllä kumoaa tuon sinun väitteesi.

Iltalehden keskustelussa hyvin kävi ilmi että ne jotka eutanasiaa pelkäävät luulevat sen olevan tappoväline että esimerkiksi omaiset voivat tilata vanhukselle eutanasian ja päästä rahoihin käsiksi.



Hollannissa toimiva eutanasia on sellainen jossa AINA itsemurhan tekijä on tajussaan, täysissä järjissään ja kykenee itse nauttimaan lääkeannoksen. Annosta ei toimiteta ruiskeena tai tippapussista. Hän on käynyt läpi psykologisen arvioinnin ja voi päätöksestään huolimatta koska vain muuttaa mieltään. Vaikka siinä vaiheessa kun lasi on jo kädessä. KOSKAAN eutanasiaa ei suoriteta vaikkapa niin, että tekijä on kykenemätön kommunikoimaan, tajuton tai muuten ei ymmärrä mitä tapahtuu. Jos vaikka vakavasti sairas on hakeutunut eutanasia-klinikalle mutta ei pysty enää itse kommunikoimaan eutanasiaa ei suoriteta.



Minä kannatan ehdottomasti eutanasiaa ja siihen kuuluvaa viranomaisvalvontaa.

ja poissa tästä ketjusta.

Teidän Jumala sitä ja Jumala tätä paatoksenne on kääntynyt jo ajat sitten teitä itseänne vastaan.

täällä yksi EI-uskovainen, joka ymmärtää molemmat näkökannat. Maailma ei todellakaan ole niin mustavalkoinen. Itse olen sitä mieltä, että jos ihminen itse pystyy vielä täysissä järjissä päättämään elämänsä pituudesta (tarkoitan siis, että jos esim. loukkaanttu/sairastuu, niin ettei enää "jakoja"), niin sen oman testamenttinsa voisi tehdä. Mutta aika hurjalta tuntuu, että alkaisi toisten elämän pituudesta päätäämään. Tämä siis vain MINUN mielipide. Hankala ja vaikea asia, josta kannattaa keskustella, mutta täytyy muistaa, että esim. Hollannissa ja Sveitsissäkin nämä ovat aika lailla pitkän prosessin ja miettimisen asioita, joita ei tosta vaan joku omainen voi tehdä sillä perusteella, että tämä läheinen kärsii liikaa.

Ja tosiaan, mun mielestä uskonnolla tai jumalilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

minulla on todettu levinnyt rintasyöpä.



Hoidoilla voitaisiin enää muutamalla vuodella pitkittää elämääni ja syövän oireet ehkä saataisiin kuriin mutta sytostaatit ja kipu- yms lääkkeet aiheuttavat niin pahoja sivuoireta joita taas lääkitään toisilla lääkkeillä, että noidankehä on väistämätön ja oloni ei tule enää parantumaan.



Jos eutanasia olisi sallittu, haluaisin sen itselleni heti, ennen kuin kovat kärsimykset alkavat. Mutta koska Suomessa tätä ei voi saada eikä varani eikä voimani riitä hankkiutumaan Hollantiin/Belgiaan, olen alkanut suunnitella itsemurhaa. Täytyy vain selvittää toimivin keino.



Lemmikkien omistajana totean vain, että Suomessa ja monessa muussa eutanasian kieltävässä maassa lemmikit saavat tältä osin parempaa hoitoa kuin ihmiset, onhan eläimen kiduttaminen lailla kielletty.



Miettikääpä itsellenne jatkuvaa kipua, jatkuvaa kuvotusta, haisevia syövän ihometastaaseja, joista ei ole enää parannusta. Millä oikeudella kiellätte tämmöiseltä ihmiseltä tuskista vapautumisen?

Tuntuu hirvittävän pahalta puolestasi, en oikein tiedä mitä sanoa mutta tuntuu että on pakko jotakin yrittää rustata.

Äitini siis koki saman kuin sinä ja se oli yhtä helvettiä, toivon sydämestäni että sinä pääset helpommalla ja vähemmällä kuin hän.

Ymmärrän täysin ajatuksesi oman elämäsi päättämisestä, ihmisen kokema kipu ja tuska voi tosiaankin olla jotakin niin suurta että ei sitä kukaan tajua jos ei ole itse kokenut tai vierestä päivittäin seurannut.

Vaadi kaikki mahdollinen lääkitys itsellesi, älä kaihda keinoja, toiv sinulla on ihmisiä tukenasi ja puolestapuhujanasi kun et itse siihen enää kykene.

Halauksia sinulle, halauksia ja voimia, olet ajatuksissani!

Ap

Lääkäriliiton julkaisemassa "Lääkärin etiikka" ohjeistossa otetaan selkeän ja yksiselitteisen kielteinen kanta eutanasiaan. Maailman lääkäriliiton kannan mukaan eutanasia on ristiriidassa lääketieteen eettisten periaatteiden kanssa ja lääkärien tulisi pidättyä siitä, vaikka se olisi maan lakien mukaan sallittua. Perinteisessä lääkäri Hippokrateen valassa vakuutetaan: "En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, jos minulta sellaista pyydetään, enkä mitään neuvoa sen valmistamiseen." Kyynisesti voidaan huomauttaa, että myös gynekologiliitto vastusti aborttilakia ennen sen voimaantuloa.



Ihmiselämän kunnioituksen periaatteen murtuminen olisi lääkärien kohdalla erityisen vakavaa. Jos elämän tuhoamisen periaate hyväksyttäisiin hoitovalikoimaan, lääkäri voisi alkaa asenteellisesti suosia valintoja, jotka eivät edistäkään potilaan elämää. Jos lääkäri on virassa, johon kuuluu raskauden keskeytysten suorittaminen tai käsittely, hänellä ei ole oikeutta vakaumukseensa vedoten kieltäytyä näistä tehtävistä. Voisiko eutanasiaoikeudesta muodostua samanlainen taakka lääkärikunnalle, jonka ammattietiikan perustana on elämän suojeleminen?



Postmoderni aika on kadottanut käsityksen elämän pyhyydestä. Postmodernismissa ei ole olemassa universaalia etiikkaa, moraalista auktoriteettia tai yleispäteviä arvoja. Merkillisesti individualismin, yksilökeskeisyyden korostaminen kääntyy ihmisarvon ehdottomuutta vastaan.



"Jos Jumala on kuollut, silloin kaikki on sallittua." Tällä lauseella kirjailija Dostojevski ilmaisi Jumalasuhteen ja moraalin välisen yhteyden. Todellinen etiikka, oikean ja väärän erottaminen nousee siitä, että ihminen on teoistaan vastuullinen itsensä yläpuolella olevan auktoriteetin, Luojansa edessä. Jos Jumalaa ei ole olemassa, ihminen itse jää oman moraalinsa mitaksi ja määrittäjäksi. Etiikasta tulee suhteellista ja tilannesidonnaista. Kuka voi silloin lopulta sanoa, onko toisen ihmisen elämän lopettaminen väärin, ajatellaanpa sitten terrori-iskuja, etnisiä puhdistuksia tai raskaudenkeskeytyksiä