Onko täällä ketään joka olisi järkiliitossa tai kulissisuhteessa

Nyt ei ihan avaudu miksi et voisi saada aitoa suhdetta. Ja onko jotkut kulissisuhdepiirit, joihin voi ilmoittautua?

Tekoripset ja hiuslisäkkeet, täytettä rintoihin ja rasvaimua uumaan, hyvä meikki, kukkamekko, korkokengät ja ja sitten vaan yrität olla mahdollisimman paljon esillä ja esität tyhmää, mutta herttaista kanaa. Jos et enää ole ihan nuori, niin joudut tyytymään vanhempaan mieheen, mutta ei se haittaa, niillähän sitä massia yleensä on. Aika helppo homma loppujenlopuksi jos vaan itsellä on pokkaa. Miehet on tosi yksinkertaisia.

Ne viisi pelottavaa kirjainta...!

Voit ottaa mun ex-miehen, hän olisi halunnut tuon kun taas minä jotain aitoa. Yksin on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Tekoripset ja hiuslisäkkeet, täytettä rintoihin ja rasvaimua uumaan, hyvä meikki, kukkamekko, korkokengät ja ja sitten vaan yrität olla mahdollisimman paljon esillä ja esität tyhmää, mutta herttaista kanaa. Jos et enää ole ihan nuori, niin joudut tyytymään vanhempaan mieheen, mutta ei se haittaa, niillähän sitä massia yleensä on. Aika helppo homma loppujenlopuksi jos vaan itsellä on pokkaa. Miehet on tosi yksinkertaisia.

😂

Vierailija kirjoitti:

Voit ottaa mun ex-miehen, hän olisi halunnut tuon kun taas minä jotain aitoa. Yksin on parempi.

taas yksi omien valintojensa uhri. Luulisi että jos on valinnut prinsessahuuruissaan paskan miehen, niin ottaisi sitten eron ja lakkaisi valittamasta. En ymmärrä toimintasi logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit ottaa mun ex-miehen, hän olisi halunnut tuon kun taas minä jotain aitoa. Yksin on parempi.

taas yksi omien valintojensa uhri. Luulisi että jos on valinnut prinsessahuuruissaan paskan miehen, niin ottaisi sitten eron ja lakkaisi valittamasta. En ymmärrä toimintasi logiikkaa.

Luetun ymmärtäminen, kuullut koskaan sellaisesta? Puhuu ex-miehestä. Silloin käsittääkseni on jo erottu?

Järkiliitossa joo kaiketi olen. Alkoi kyllä rakkaussuhteena mutta kun avioliittoa on takana jo 20v (yhdessäoloa 25v) niin ennemmin tämä on järkiliitto nyt. Kyseessä on toinen avioliitto meille kummallekin, ensimmäiset liitot kestivät pitkälti yli 10v nekin. Emme siis ole enää nuoria millään kriteereillä.

Erosimme kumpikin edellisistä liitoistamme jo ennen kuin tutustuimme toisiimme eli mitään kolmaspyörä juttuja ei ole ollut. Ensimmäiset 10v avioliittoamme oli sanoisinko normaalia avioliittoa, sitten suhde muuttui kaverisuhteeksi ja ennemminkin järkiliitoksi. Seksiä meillä on ollut viimeksi 4v sitten. Minulle on täysin ok jos mieheni hakee sitä muualta. Minä täytän tarpeeni muualla. Se on miehelleni ok mutta emme puhu asiasta. Tosin nyt korona-aikaan olen elänyt koronaturvallisesti tapaamatta muita juuri lainkaan. Kumpikin varmaankin ymmärrämme ettei toinen elä vuosikausia ilman seksiä mutta niin kauan kun se ei vaikuta ystävyyssuhteeseemme niin sillä ei ole väliä.

Kummatkin tiedämme omasta kokemuksesta ettei tilanne ns. vaihtamalla parane. Takana kun kummallakin on jo yksi eroon päättynyt avioliitto ja muitakin pitempiä suhteita. Alkuhuuma on aina uudessa suhteessa ihanaa mutta arki löytää tiensä jokaiseen suhteeseen ainakin meillä. Elämme siis nyt yhdessä ystävinä, järkiliitossa, sitä hyvää perusarkea, mutta mitään varsinaista parisuhdetta meillä ei ole enää. Lapset ovat lentäneet jo pois kotoa ja elämme tyytyväisenä uudessa elämäntilanteessa. Viihdymme ihan yhdessä mutta sen enempää meillä ei ole eikä tule olemaan. Lasten vanhemmuus ja mahdollinen tuleva isovanhemmuus yhdistävät meitä. Eipä kaiketi pahemmin muu.

Järkiliitto on perinteinen ja aivan hyvä tapa järjestää elämä. 

Juurikin tuon vuoksi, että yksin on kovin vaikea päästä hyvään elintasoon kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Tekoripset ja hiuslisäkkeet, täytettä rintoihin ja rasvaimua uumaan, hyvä meikki, kukkamekko, korkokengät ja ja sitten vaan yrität olla mahdollisimman paljon esillä ja esität tyhmää, mutta herttaista kanaa. Jos et enää ole ihan nuori, niin joudut tyytymään vanhempaan mieheen, mutta ei se haittaa, niillähän sitä massia yleensä on. Aika helppo homma loppujenlopuksi jos vaan itsellä on pokkaa. Miehet on tosi yksinkertaisia.

Ei kai ap sugardäddya etsimässä ollut?

Järkiliittokin on hyvä niin kauan kuin siitä on enemmän hyötyä tai iloa kuin haittaa.

150 vuotta sitten suurin osa liitoista taisi olla sellaisia - tärkein syy avioitua oli työvoiman saanti ja jälkikasvun hankkiminen.

Ennen vanhaan ei haluttu laiskan, osaamattoman, sairaan tai lisääntymiskyvyttömän kanssa mennä naimisiin, koska arkielämän realiteetit sanelivat avioitumisen.

Tapasin ex-mieheni Välimeren rannalla ja erosin hänestä Yhdysvalloissa. Olisin halunnut erota jo 90-luvulla, mutta äitini ajoi takaisin ulkomaille. Mieheni tarjosi perheen, joka oli lottovoittaja-tasoisen varakas, mutta moniongelmainen. Ex-mieheni eli isänsä varoilla, eikä osannut huolehtia meistä, kun perheen patriarkka kuoli. Nyt asumme Suomessa, koska täällä on hyvä sosiaaliturva, myös ulkomaalaisille. Olin jo unohtanut suomen kielen, eivätkä lapsenikaan tienneet olevansa suomalaisia. En usko muuhun kuin äidinrakkauteen. Järkiavoliittoni oli isäni ikäisen miehen kanssa. Olen aina tuntenut vetoa vanhempiin ja erityisesti naimisissa oleviin miehiin, koska heistä pääsee helposti eroon. Oli mukavaa laittaa menemään yli 20k kuukaudessa, mutta nyt elän tyytyväisenä minimitoimeentulolla. En usko avioliittoon ja ymmärrä, miten joku kasvattaa lapsensa Suomessa. Joku sanoo, että minulla oli erikoinen elämä, mutta tiesin jo teini-ikäisenä tapaavani ulkomaalaisen, varakkaan ja vanhemman miehen, jonka kanssa perustan perheen.

Vierailija kirjoitti:

Järkiliitossa joo kaiketi olen. Alkoi kyllä rakkaussuhteena mutta kun avioliittoa on takana jo 20v (yhdessäoloa 25v) niin ennemmin tämä on järkiliitto nyt. Kyseessä on toinen avioliitto meille kummallekin, ensimmäiset liitot kestivät pitkälti yli 10v nekin. Emme siis ole enää nuoria millään kriteereillä.

Erosimme kumpikin edellisistä liitoistamme jo ennen kuin tutustuimme toisiimme eli mitään kolmaspyörä juttuja ei ole ollut. Ensimmäiset 10v avioliittoamme oli sanoisinko normaalia avioliittoa, sitten suhde muuttui kaverisuhteeksi ja ennemminkin järkiliitoksi. Seksiä meillä on ollut viimeksi 4v sitten. Minulle on täysin ok jos mieheni hakee sitä muualta. Minä täytän tarpeeni muualla. Se on miehelleni ok mutta emme puhu asiasta. Tosin nyt korona-aikaan olen elänyt koronaturvallisesti tapaamatta muita juuri lainkaan. Kumpikin varmaankin ymmärrämme ettei toinen elä vuosikausia ilman seksiä mutta niin kauan kun se ei vaikuta ystävyyssuhteeseemme niin sillä ei ole väliä.

Kummatkin tiedämme omasta kokemuksesta ettei tilanne ns. vaihtamalla parane. Takana kun kummallakin on jo yksi eroon päättynyt avioliitto ja muitakin pitempiä suhteita. Alkuhuuma on aina uudessa suhteessa ihanaa mutta arki löytää tiensä jokaiseen suhteeseen ainakin meillä. Elämme siis nyt yhdessä ystävinä, järkiliitossa, sitä hyvää perusarkea, mutta mitään varsinaista parisuhdetta meillä ei ole enää. Lapset ovat lentäneet jo pois kotoa ja elämme tyytyväisenä uudessa elämäntilanteessa. Viihdymme ihan yhdessä mutta sen enempää meillä ei ole eikä tule olemaan. Lasten vanhemmuus ja mahdollinen tuleva isovanhemmuus yhdistävät meitä. Eipä kaiketi pahemmin muu.

Tämähän on se niinsanottu perinteinen parisuhde. Tosin nykyaikana se ei ole välttämättä se ensimmäinen parisuhde. Mutta tota se useimmilla on. Ei erota koska ei ole erityistä syytä erota, mutta molemmilla on oma elämä ja yhteinen hyvä taloustilanne ja omaisuutta. Eikä tuo oikeastaan ole välttämättä edes huono juttu. Kuten itsekin sanoit, elätte ihan tyytyväisinä yhdessä ja viihdyttekin yhdessä. Minun olisi nuorena varmaan kannattanut tähdätä tuohon, mutta hölmönä odotin jotain "sielunkumppania", tapailin kaikenmaailman työhaluttomia taivaanrannanmaalareita ja jäin lopulta täysin yksin. Ei se yksin jääminen ole loppujen lopuksi edes ollut niin iso tragedia koska olen jo tottunut olemaan yksin, vaan se, että en päässyt juurikin siihen elintasoon mitä järkiliitossa elävillä on. Olisin halunnut oman hyvin vaatimattoman talon, haaveilin pienestä kanalasta, yrttitarhasta ja jonkinlaisesta omavaraisuudesta, mutta jämähdin tänne pieneen kerrostalokaksiooni. 

Vierailija kirjoitti:

Järkiliitto on perinteinen ja aivan hyvä tapa järjestää elämä. 

Juurikin tuon vuoksi, että yksin on kovin vaikea päästä hyvään elintasoon kiinni. 

Siinä on vaan se haittapuoli, että nuorena vielä ajattelee liikaa tunteilla. Jotenkin ymmärrän järkiliiton järkevyyden nyt nelikymppisenä, mutta en tooooodellakaan olisi suostunut siihen nuorena tyttönä, sehän oli ihan kauhistuttava asia, että pitäisi muodostaa parisuhde taloudellisilla perusteilla dollarinkuvat silmillä ja miettien elämäänsä ja mahdollisten tulevien lastensa elämiä kymmeniä vuosia eteenpäin. 

No hyi hemmetti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkiliitto on perinteinen ja aivan hyvä tapa järjestää elämä. 

Juurikin tuon vuoksi, että yksin on kovin vaikea päästä hyvään elintasoon kiinni. 

Siinä on vaan se haittapuoli, että nuorena vielä ajattelee liikaa tunteilla. Jotenkin ymmärrän järkiliiton järkevyyden nyt nelikymppisenä, mutta en tooooodellakaan olisi suostunut siihen nuorena tyttönä, sehän oli ihan kauhistuttava asia, että pitäisi muodostaa parisuhde taloudellisilla perusteilla dollarinkuvat silmillä ja miettien elämäänsä ja mahdollisten tulevien lastensa elämiä kymmeniä vuosia eteenpäin. 

Kyllä mun kohdalla on mennyt ihan päinvastoin. Parikymppisenä sitä juuri keskittyi etsimään miestä joka olisi tasapainoinen ja riittävän hyvin toimeentuleva jotta voi perustaa perheen. Nyt nelikymppisenä ei enää tarvitse miettiä mitään tulevia lapsia ja toimeentulo on kunnossa omasta takaa, joten voi perustaa päätöksensä ihan vaan tunteisiin. Myöskään muiden mielipide tai normit ei enää sanele niin paljon omia tekemisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkiliitto on perinteinen ja aivan hyvä tapa järjestää elämä. 

Juurikin tuon vuoksi, että yksin on kovin vaikea päästä hyvään elintasoon kiinni. 

Siinä on vaan se haittapuoli, että nuorena vielä ajattelee liikaa tunteilla. Jotenkin ymmärrän järkiliiton järkevyyden nyt nelikymppisenä, mutta en tooooodellakaan olisi suostunut siihen nuorena tyttönä, sehän oli ihan kauhistuttava asia, että pitäisi muodostaa parisuhde taloudellisilla perusteilla dollarinkuvat silmillä ja miettien elämäänsä ja mahdollisten tulevien lastensa elämiä kymmeniä vuosia eteenpäin. 

Kyllä mun kohdalla on mennyt ihan päinvastoin. Parikymppisenä sitä juuri keskittyi etsimään miestä joka olisi tasapainoinen ja riittävän hyvin toimeentuleva jotta voi perustaa perheen. Nyt nelikymppisenä ei enää tarvitse miettiä mitään tulevia lapsia ja toimeentulo on kunnossa omasta takaa, joten voi perustaa päätöksensä ihan vaan tunteisiin. Myöskään muiden mielipide tai normit ei enää sanele niin paljon omia tekemisiä.

No mä olin hölmö, koska en miettinyt tuollaisia asioita ollenkaan. Etsin vain jotain mysteeristä sielunkumppania miettimättä ollenkaan mikä tyhjäntoimittaja ja taivaanrannanmaalari se on. Toki tähän vaikutti paljon kotiolotkin, eroperheessä en saanut oikein kummaltakaan vanhemmaltani mitään parisuhdemallia enkä myöhemmin neuvoja, joten sain käsityksen että rakkaus on tärkeintä. Kaikki muu sitten soljuu sen seurauksena.