Mitä ovat ne asiat, joista löytyy se tarkoitus ja ilo elämälle meille ikuisesti yksinäisille?
Mä olen jo tähän yksinäisyyteeni tottunut ja tämän hyväksynyt, mutta melko usein tunnen halua tehdä tai kokea jotain merkityksellistä. Mitä se voisi olla? Välillä mulla on myös tylsää ja vaikka olen kaikenlaista harrastanutkin eivät harrastukset voi täyttää kaikkea sitä tyhjää aikaa, jota vanhemmalla yksinäisellä väistämättä on. Mistä siis täytettä niihin tyhjiin hetkiin? Monella onnea ja täyttymystä päiviin tuo kumppani ja lasten kasvamisen tarkkailu. Mikä voisi tämän ihmisen elämälle olennaisen asian korvata yksinäisen elämässä?
Kommentit (48)
Tyhjät hetkethän ovat juuri parhaita. Ja varmasti moni perheellinen kaipaa niitä.
Yksinäisyys on tunne, yksin olo fyysinen tila. Kummasta nyt puhut? Eli kaipaatko seuraa vai kaipaatko jotain, mikä poistaisi yksinäisyyden tunteesi? Jälkimmäinen voi olla vaikeaa juuri siksi, että kyseessä on tunne. Aivan kuten fyysinen kipukin on tunne. Mutta voi olla asioita, joita tekemällä voit viedä ajatuksesi muualle kuin kipuusi tai yksinäisyyteesi.
Vaikea antaa mitään konkreettisia ehdotuksia, kun en tunne sua. Opiskele jokin uusi vieras kieli. Perehdy johonkin sinua kiinnostavaan asiaan. Kirjoita päiväkirjaa tai ala pitää blogia. Blogia voi pitää niinkin, että vain sinä itse näet blogisi. Onko kotona jokin paikka, jota pitäisi remontoida tai uudistaa? Onko fyysinen kuntosi hyvä vai voisiko sitä vielä parantaa? Oletko joskus elämässäsi jättänyt jotain tekemättä siksi, ettei ole ollut aikaa? Voisiko sen tehdä nyt? Voisitko kuvitella ryhtyväsi johonkin yhdistystoimintaan? Vapaaehtoistyöhön, politiikkaan tms? Entä taulujen maalaaminen, käsityöt tms?
Olisiko sulla uskallusta ja taloudellisia resursseja repäistä ja lähteä vaikka ulkomaille vapaaehtoistyöhön? Mikäänhän sinua ei täällä Suomessa pidättele.
Vapaaehtoistyötä voi toki tehdä kotimaassakin, mutta kuulostaa siltä, että tarvitsisit ihan kokonaisvaltaisen muutoksen elämääsi, etkä tosiaan vain uutta harrastusta.
Vaikka olenkin melko ikisinkku tapaus niin en usko että mikään pystyy korvaamaan parisuhdetta ja omaa perhettä joten en ikinä lakkaa yrittämästä etsiä niitä.
M35
En voi puhua Ap:n puolesta, mutta koen itsekin vastaavanlaista eksistentiaalista tyhjyyden tunnetta kuin aloituksessa kuvaillaan. Siihen ei auta uuden kielen opiskelu, luonnossa samoilu, taulujen maalaaminen tai käsityöt. Kyse on jostain perustavanlaatuisemmasta.
Jos yksinäisyys tekee onnettomaksi ei sitä tarvitse hyväksyä. Se, että on tällä hetkellä yksinäinen ei tarkoita että tarvitsee olla yksinäinen lopun elämää.
Vierailija kirjoitti:
Tyhjät hetkethän ovat juuri parhaita. Ja varmasti moni perheellinen kaipaa niitä.
Kaikella on rajansa. Varmasti moni haluaisi aina välillä viettää hetken yksin autiolla saarella, mutta ei sinne oikeasti haluaisi haaksirikkoutua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olenkin melko ikisinkku tapaus niin en usko että mikään pystyy korvaamaan parisuhdetta ja omaa perhettä joten en ikinä lakkaa yrittämästä etsiä niitä.
M35
Minulla on parisuhde, ja silti koen samoin kuin Ap. Lapsia en halua.
On harhaluulo, että parisuhde tekisi ihmisen jotenkin kokonaiseksi. Tällainen harhaluulo on myös valtava taakka sille parisuhteen toiselle osapuolelle.
Viina on parempaa kuin parisuhde.
Jotkut saavat voimaa uskosta ja henkisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on tunne, yksin olo fyysinen tila. Kummasta nyt puhut? Eli kaipaatko seuraa vai kaipaatko jotain, mikä poistaisi yksinäisyyden tunteesi? Jälkimmäinen voi olla vaikeaa juuri siksi, että kyseessä on tunne.....voi pitää niinkin, että vain sinä itse näet blogisi. Onko kotona jokin paikka, jota pitäisi remontoida tai uudistaa? Onko fyysinen kuntosi hyvä vai voisiko sitä vielä parantaa? Oletko joskus elämässäsi jättänyt jotain tekemättä siksi, ettei ole ollut aikaa? Voisiko sen tehdä nyt? Voisitko kuvitella ryhtyväsi johonkin yhdistystoimintaan? Vapaaehtoistyöhön, politiikkaan tms? Entä taulujen maalaaminen, käsityöt tms?
Hylkiö on seurassa yksin, mutta jos samaistuu idioottien ruotuun, on harvemmin yksin, aivottomien seurassa vain. 5uomi on sopulikansan maa.
Ainakaan kotiin hautautuminen ei auta. Kyllä se paras vaan on lähteä ulos ihmisten ilmoille. Itselläni on sentään koira kaverina ja sen kanssa kun lähtee kävelylle, saa kyllä ihmisiinkin kontaktia.
Sitten kannattaa hankkia harrastus, jossa on kontaktia muihin ihmisiin. Maalaus, kirjallisuuspiiri tms
Pirullista että pitäisi seurustella jonkun kanssa joka varastaa sun rahat m sitten tavarat vähän kuin uskontolahkot että kaikki varastetaan . Syytetään toisia huumeista itse myydään niitä . Syytetään huoraamisesta itse ollaan sutenöörejä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on tunne, yksin olo fyysinen tila. Kummasta nyt puhut? Eli kaipaatko seuraa vai kaipaatko jotain, mikä poistaisi yksinäisyyden tunteesi? Jälkimmäinen voi olla vaikeaa juuri siksi, että kyseessä on tunne. Aivan kuten fyysinen kipukin on tunne. Mutta voi olla asioita, joita tekemällä voit viedä ajatuksesi muualle kuin kipuusi tai yksinäisyyteesi.
Vaikea antaa mitään konkreettisia ehdotuksia, kun en tunne sua. Opiskele jokin uusi vieras kieli. Perehdy johonkin sinua kiinnostavaan asiaan. Kirjoita päiväkirjaa tai ala pitää blogia. Blogia voi pitää niinkin, että vain sinä itse näet blogisi. Onko kotona jokin paikka, jota pitäisi remontoida tai uudistaa? Onko fyysinen kuntosi hyvä vai voisiko sitä vielä parantaa? Oletko joskus elämässäsi jättänyt jotain tekemättä siksi, ettei ole ollut aikaa? Voisiko sen tehdä nyt? Voisitko kuvitella ryhtyväsi johonkin yhdistystoimintaan? Vapaaehtoistyöhön, politiikkaan tms? Entä taulujen maalaaminen, käsityöt tms?
Puhun luultavasti molemmista. Se yksinäisyyden tunne on kuitenkin se, joka on todellakin vaikeampi poistaa. Yksinäisyyttä voi tuntea seurassakin ja epäilenkin, että pitkittyneen yksinäisyyden seurauksena se tunne on mussa niin vahvasti läsnä, että en siitä ikinä enää pääse eroon. Siksi ajatusten vieminen muualle pitäisi tapahtua niin kokonaisvaltaisen toiminnan seurauksena, että ei yksinkertaisesti ole mahdollista palata sinne yksinäisyyden ajatuksen alkulähteille. Tuollaista intensiivistä toimintaa ei toki mahdottoman kauan pystyisi jatkamaan, mutta aina välillä sellainen voisi olla hyväksi.
Kaikki nuo jälkimmäisen kappaleen ehdotukset ovat hyviä ja olen jotain niistä toteuttanutkin, mutta niissä palataan jälleen siihen, että ne ovat kaikki aika yksinäisia toimintoja ja vaikka eivät olisikaan eivät ne takaa, että niitä tekemällä se yksinäisyyden tunne automaattisesti poistuisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olenkin melko ikisinkku tapaus niin en usko että mikään pystyy korvaamaan parisuhdetta ja omaa perhettä joten en ikinä lakkaa yrittämästä etsiä niitä.
M35
Minulla on parisuhde, ja silti koen samoin kuin Ap. Lapsia en halua.
On harhaluulo, että parisuhde tekisi ihmisen jotenkin kokonaiseksi. Tällainen harhaluulo on myös valtava taakka sille parisuhteen toiselle osapuolelle.
Erittäin hyvin sanottu! Pitäisi osata olla yksin kokonainen, ei vaatia toista ihmistä täyttämään jotain sisäistä tyhjyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhjät hetkethän ovat juuri parhaita. Ja varmasti moni perheellinen kaipaa niitä.
Kaikella on rajansa. Varmasti moni haluaisi aina välillä viettää hetken yksin autiolla saarella, mutta ei sinne oikeasti haluaisi haaksirikkoutua.
ap
No jaa. Olen n. 50v ja ollut yksin koko elämäni. En koe mitään ongelmaa asiassa. Muistelen kyllä, että joskus alle nelikymppisenä koin jonkinlaista osattomuutta, mutta en enää.
Samaa miettinyt. Siis en kakkosen ehdotusta vaan merkitystä.