Koira yksin asuvalla

Ei kannata ottaa jos ei ole hoitoapua.

Itse olen parisuhteessa mutta pitäisin koiria vaikka olisin yksin. Riippuu ihmisestä, miten aikansa viettää. Itse olen aktiivinen koiraharrastaja ja kaikki illat menee koiratreeneissä. Yksinoloa ei työpäivän päätteeksi tule. Jos taas on henkilö jolla on paljon koiriin liittymättömiä iltamenoja niin en suosittele. Hoitoapua ei minullakaan juuri ole mutta onneksi on hyviä kauneushoitoloita jos haluamme matkustaa jonnekin ilman koiria.

Siis koirahoitoloita. Prlk ennakoiva tekstinsyöttö

Eläinrääkkäystä, naapuriterroria ;-(

Hanki koiralle pari "kummia" eli tuttuja ihmisiä, jotka sitoutuvat hoitamaan sitä tarvittaessa. Muussa tapauksessa älä ota koiraa. Ja kyllä, koira rajoittaa, etenkin ellet saa jotain naapurin vastuullista teiniä tai muuta ulkoiluttajaa sille. Töiden jälkeen ei jäädä kaupungille, jos on koira. Ei spontaaneja kahvitteluja kaverin kanssa tai alkuillan elokuvakäyntiä ja pizzaa vaan aina suoraan kotiin. Ja jos lähtee illalla uudestaan kaupungille, niin alituinen huono omatunto.

En näe syytä olla ottamatta. Aina jostain hoitaja löytyy kun tarve ja koiran kanssa tutustut uusiin ihmisiin.

Ei mullakaan ollut "vakiohoitajaa" tai tukiverkkoa sinkkuna kahden koiran kanssa. Koiraihmisenä sitä tottuu että työpäivän jälkeen käydään kotona ja viedään koira pissalle, ennen omia menoja.

Koiralle kummitäti, niin kuin lapsella? Entä sukusi. Miten ulkomaanmatkat.

Se minkä verran koira rajoittaa, riippuu mihin kukanenkin on tottunut ja haluaa aikansa käyttää. Minulla kolmekymppisellä on ollut koiria koko aikuisikäni. En ole koskaan välittänyt hillua kaupungilla työ/opiskelupäivän jälkeen. Olen niin tottunut koirien rajoituksiin etten edes koe niiden rajoittavan. Mitkään koirattomat iltamenot ja harrastukset eivät edes kiinnosta. Toki kaikilla ei ole näin joten kannattaa miettiä asiaa eri näkökulmista.

Vierailija kirjoitti:

Koiralle kummitäti, niin kuin lapsella? Entä sukusi. Miten ulkomaanmatkat.

Ulkomaanmatkoille jos ei löydy hoitajaa niin koirahoitoloita löytyy? Veljeni voisi varmaankin hoitaa myös väliaikaisesti, asuu 100 km:n päässä. Ap

Täällä kokemusasiantuntija. Koirasta on paljon seuraa. Olisin varmaan nyt korona-aikaan juurtunut sohvaan kiinni ilman sitä.

Minut on yllättänyt se, kuinka paljon koira vaatii tekemistä ja läsnäoloa. Ulkoilut 3-4 x päivässä ovat vain pieni osa koiran elämää. Leikitään, koulutetaan, rapsutellaan. Rakastan koiraani, mutta toivoisin, että meitä olisi kaksi hoitamassa sitä ja esim vuorottelemassa lenkkejä.

Töistä tulen aina suoraan kotiin, sittenkin kun korona loppuu.

Matkojen ajaksi olen vienyt sen koirahoitolaan, ja siellä on mennyt hyvin. Myös yksi toinen tilapäinen hoitopaikka on tarpeen tullen tiedossa.

Rahaa menee eläinlääkärikäyntien, vakuutuksen, ruokien, koirahoitolan, ym kanssa varmaan joku 1000-1500e vuodessa, vähän riippuen.

Nyt on hyvä aika toteuttaa tuo  haaveesi koirasta. Et koe yksinäisyyttäkään kun karvaturrin seuraksesi otat vieaalla paikkakunnalla.

Hoitoapu hankala tietenkin järjestellä kun ei ole kylällä tuttuja tai sukulaisia, mutta jos tutustut esim. naapurin koiranomistajan kanssa, niin aina kannattaa kysyä apua mahdollisten hoitojen järjestämiseksi.

Saisikohan netin kautta jostakin hoitoapua? Esim. pientä korvausta vastaan jos löytäisi sellaisen henkilön joka ei voi syystä tai toisesta omaa koiraa ottaa. Kannattaa selvittää ennenkuin ottaa oma koiran.

Koiran hyvään ruokavalioon ei sitten kuulu pelkät marketin koiranruokanappulat, suosittelen perehtymään ravintopuoleen, koiran hyvinvoinnin vuoksi. Ja eläinlääkärikulut ovat kalliita,  että tähänkin on syytä varautua, kun jossakin vaiheessa täytyy kuitenkin sessiä viedä tohtorille.

Onnea koiran hankintaan!

Aina kannattaa varautua myös siihen että asiat eivät mene niin kuin ne ihannetapauksessa menevät. Tuttavapiirissä on ollut monenlaista koiraa joiden hoitoon saaminen ei ole itsesäänselvyys. On jatkuvasti huutavia koiria joihin ei tehoa mikään, on niin vilkkaita (ainakin pentuja ja nuoria) että huonekalut kaatuilevat, on niin arkoja tai eroahdistuneita ettei voi jättää vieraalle, on niitä joiden hoitopaikkoja rajaa paljon se että eivät tule toimeen yhdenkään toisen koiran tai muun eläimen tai lasten kanssa. Kaikkien näiden koirien omistajat aivan täyspäisiä tavallisia ihmisiä jotka ovat yrittäneet parhaansa, vaikka eivät mitään ammattilaiskouluttajia olekaan. Toisaalta tunnen myös yksineläjiä joilla on mennyt koiran kanssa oikein hyvin. Näissä tapauksissa elämäntyyli on ollut sopivanlainen ja rotu on valittu hyvin. Lisäksi nämä koirat ovat olleet luonteeltaan niin herttaisia, että ne ovat aina tervetulleita hoitoon.

Joo, koira rajottaa kyl aika paljon. Itseasias tosi paljon. :D Kipeenä ku oon ollu, nii sillo ei olla lähetty lenkille, mut sit ku tervehtyy nii senkin edestä. :) Rotu kannattaa valita tarkkaan! Ite päätin ottaa lapinkoiran, ja hänes on kyl iha tarpeeks tekemistä. :D Mie otin koiran mielenterveyden takii ja oli paras päätös mitä oon ikinä tehny.

Olinkin palaamassa vielä kertomaan (kokemusasiantuntija, viesti 10), että koira ei välttämättä ole "helppo" ja aina ihana. Varmasti tämän tiedätkin. Mutta on hyvä tiedostaa, että se saattaa myös olla vaativa kasvatettava ja hoidettava. Voi olla työn takana saada siitä kunnon koirakansalainen. Omat mielikuvani eivät vastanneet todellisuutta. Koira on ollut todella työläs kasvattaa. Mutta alamme olla ihan ok parivaljakko, ja yhteistä oloa edessä varmaan vielä kymmenisen vuotta.

Minua on juuri pyydetty ”kummiksi” koiralle, joka tulee täysikasvuisena uroksena painamaan mahdollisesti jopa 40 kg. Kieltäidyin, vaikka koiria rakastan.

Mielelläni hoidan pienempiä koiria, olenhan ” taloyhtiön koiratäti”, mutta itse vähän yli 50-kiloisena en tällaiseen voi lupautua.

Kyllä mä pärjäsin ihan ok yksinasuvana koiranomistajana, vaikka välillä olikin rankkaa, kun piti herätä aikaisin ennen koulua lenkille, suoraan koulun jälkeen taas lenkille jne. Mulla kyllä on äiti ja mummo jotka hoiti koiraa jos lähdin jonnekin, mutta kyllähän hoitopaikka aina löytyy vähintään koirahoitolasta, ja aika helposti löytyy ihmisiä, jotka tulee pientä palkkaa vastaan sun kotiinkin hoitamaan. Itse ainakin ottaisin mieluusti koiran hoitoon ilmaiseksikin :)

Vierailija kirjoitti:

Olinkin palaamassa vielä kertomaan (kokemusasiantuntija, viesti 10), että koira ei välttämättä ole "helppo" ja aina ihana. Varmasti tämän tiedätkin. Mutta on hyvä tiedostaa, että se saattaa myös olla vaativa kasvatettava ja hoidettava. Voi olla työn takana saada siitä kunnon koirakansalainen. Omat mielikuvani eivät vastanneet todellisuutta. Koira on ollut todella työläs kasvattaa. Mutta alamme olla ihan ok parivaljakko, ja yhteistä oloa edessä varmaan vielä kymmenisen vuotta.

Joo tää pitää kyllä ottaa huomioon. Esim. mulla oli labbiksen ja kultsun sekoitus, eli yleisesti helppona pidetty rotu, mutta mun koiru oli tosi reaktiivinen ja hankala, ja ekat 10v oli aika rankkoja. Olin kyllä lapsi kun sen koiran sain, mutta olisi se ollut vaikea aikuisenakin. Silti sen omistaminen loppujen lopuksi palkitsi.