Huonoimmat esimiehenne?

No tällä hetkellä näkyi LinkedIn:ssä "looking for a job" - noin käy kun ei välitä alaisistaan vaan ajaa monikymmenvuotisen perheyrityksen alas. Mitähän äitinsä tuumaa.

Jouduin tekemään kaikki esimiehenkin työt, hänen perustelunsa oli se että minulla ei ole lapsia niin voi edellyttää että minä joustan häntä itseään enemmän. Usein oli jopa sopinut jotain tapaamisia ulkopuolisten kanssa joihin ei sitten ilmaantunutkaan tai edes vastannut puhelimeen, minulla taas ei ollut mitään tietoa mistä on edes kyse.

Mielisairas. Huusi ja raivosi asiakkaiden kuullen. Sai noita kohtauksia ilman että mitään merkittävää syytä.

Ei kommentoi,ei välitä työntekijöistään eikä siitä miten omat kohteet pyörii,vetoaa jatkuvaan kiireeseen, ei osaa tai tiedosta edes perusasioita mitä työntekijöille kuuluu.

Toinen kamala, joka huutaa,valittaa ja löytää jatkuvasti aina vikoja työstä,puhuu kuin vähäjärkiselle vaikka työntekijä olisi paljonkin vanhempi, ei kuuntele eikä ymmärrä miten olisi järkevintä jakaa ja hoitaa työt.

Ulkkis, nainen huus ja heitteli keittiössä milloin lusikoita ja milloin puukauhoja. Haukku suomalaiset asiakkaat kun poistuivat ravintolasta. Ei tahtonut opetella Suomenkieltä ja huusikin keittiössä omalla äidinkielellään niin että huuto raikui saliin asti. Itketti työntekijöitään ja syytti milloin mistäkin. Työpaikka meni konkurssiin koronan alla ja eipä tullut kellekään suurena yllätyksenä.

Tämä ei ole mitään Office-tasoa eikä mitään räikeää käytöstä, mutta sellainen klassinen väärä ihminen väärässä paikassa, joka lienee useamman arkea kuin te todella sekopäiset tapaukset. 

Nuori kunnianhimoinen mies, jolla into yritti kyvyt. Toimitusjohtaja piti hänestä ja valitsi aika kokemattoman tyypin osaston johtajaksi. Sinänsä oli kiva saada innokas tyyppi, joka halusi tehdä enemmän uusia asioita ja hän sai paljon asioita läpi, koska oli toimitusjohtajan suosikki. Hänellä ei ollut henkilöjohtamiskokemusta ei oikein eväitäkään siihen, joten varsinaista esimiestyötä hän ei tehnyt. Mutta ne pari vuotta olivat ihan hyviä aikoja. Ongelmat alkoivat kun toimitusjohtaja vaihtui, eikä hän ollut yhtä ihastunut esimieheeni. Tästä alkoi kierre, jossa hän koki paineita suoriutua paremmin ja keksiä isompia ja parempia juttuja, mutta ei osannut johtaa ydintoimintoja ja ihmisiä. Klassinen liike oli painaa alaspäin ja vaatia alaisilta enemmän, mutta ongelma oli, että hän ei oikein tiennyt mitä hän vaati, eikä osannut selkeästi asettaa tavoitteita ja ymmärrys ei riittänyt siihen, ettei osaa asioista ei pystytty ratkaisemaan, koska meillä ei ollut työkaluja ja tai erityisosaamista. 

Aikaa myöden uusi tj osoitti aika suoraan tyytymättömyytensä häneen, jonka hän siirsi edelleen meidän viaksi, vaikka hän ei ollut osannut johtaa ja sain välillä suoraan sanottuna epäreilua palautetta. Minun ja parin tiimiläisen arviot olivat heikot (olin aina saanut hyvät arviot) ja pahinta oli, että osa niistä heikon arvion perusteista oli epämääräisiä, joten niiden perusteella ei voinut esittää selkeitä tavoitteita ja toimia. Lisäksi sain suoraan sanottuna nillitystä, joka oli heikkotasoista HR:ää ja johtamista, koska hän ei vaan osannut johtaa ihmisiä tai yksiköitä. Pahinta oli, kun minun piti tehdä yksi esimiehen tärkeänä pitämä työ ja pyysin siihen apua eräältä osastonjohtajalta, jonka osaamisalueeseen asia kuului, hän veemäisesti kieltäytyi auttamasta, joten pyysin esimieheltä apua tilanteeseen, mutta hän olis sitä mieltä, että olen hankala ja tyhmä kun en osaa kaikesta kaikkea. Hänellä oli myös suosikkinsa ja eriarvoinen kohtelu oli räikeää. En kyllä koskaan kohdellut näitä suosikkeja kylmästi, koska ei se heidän vikansa ollut. 

Koska minulla oli aiemmin ollut todella hyvä esimies, joka sai tsemppaamaan oli tämä kokemus todella musertava. Olin menettänyt motivaation ja halusin vain pois ja tuntui, että toimitusjohtaja ei ollut koskaan tyytyväinen. No onneksi ennen kuin tulin hulluksi esimies lähti ja lähtö oli selvästi jollain tavoin pakon sanelema. Tämän jälkeen tj on ollut tyytyväinen, kannustava ja hyvällä tavalla haastava osastomme työtä kohtaan ja meillä menee hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Jouduin tekemään kaikki esimiehenkin työt, hänen perustelunsa oli se että minulla ei ole lapsia niin voi edellyttää että minä joustan häntä itseään enemmän. Usein oli jopa sopinut jotain tapaamisia ulkopuolisten kanssa joihin ei sitten ilmaantunutkaan tai edes vastannut puhelimeen, minulla taas ei ollut mitään tietoa mistä on edes kyse.

Mulla oli tämmöinen esimies myös. Oli pikkusen noloa, kun vieras odottelee mua aulassa palaveriin, jota ei ollut mun kalenterissa ollenkaan. Jouduin sitten toteamaan, että valitettavasti olen nyt muualla kiinni ja meidän täytyy kalenteroida tämä homma uuteen kohtaan ja "mikäs tämän tapaamisen aihe muuten olikaan?" , todetakseni, että a) ei ollu mun tontilla koko asia ja b) arvasin jo alustuksesta, että homma jää hinnasta kiinni, eli ihan ajanhukkaa molemmilta istua alas tämän tiimoilta 

Tämä nykyinen. Ei mitään horror-kamaa mutta ei sovellu esimiestyöhön ollenkaan.

Tosi mukava tyyppi mutta täysi lapatossu. Pelkää alaisiaan ja yrittää kumarrella joka suuntaan. Unohtaa että silloin pyllistää aina jollekin toiselle.

Konfliktit ratkaisee niin, että jankkaa:

-ettekö te nyt voisi keskenänne sopia..

-kyllähän te homman siellä toimimaan saatte..

-mulla on tapana puuttua vasta kun ette keskenänne pysty sopimaan.

Kun sellainen tilanne tulee niin sama väistely jatkuu.

Ei myöskään saa laitettua pihalle edes täysin kelvottomia määräaikaisia sijaisia. Yksi oli eri syistä saikella 3 päivää viikossa, sai olla meillä kaksi vuotta. Toinen oli alkoholisti joka tuli töihin monesti kolmisen tuntia myöhässä ja kännissä, sai olla töissä useita kuukausia.

Antoi minulle potkut, jotta voisi työllistää minut täsmälleen samoihin tehtäviin freelancer-pohjalta. Lähetti sitten sähköpostilla yhden ainoan kysymyksen: "Aiotko sinä tosissasi jättää meidät?"

Ketju-ruokakaupassa, kihahtanut hattuun oma asema, apulaismyymäläpäällikkö. Tosin myymäläpäällikkökin oli samaa kastia. Jouduin puhutteluun, kun kävin vessassa taukoajan ulkopuolella (menkat, piti side vaihtaa). Vuoron alkuun oli 5min, kun soitti että missä olen, pitäisi olla lipasta hakemassa (iskin lippaan kassaan tasan silloin kun työvuoro alkoi). Palvelin asiakasta kuulemma liian kauan/hyvin, mummo nyt sattui olemaan yksinäinen ja teki tikusta asiaa ja palvelin kun kerran pyydettiin. Sain haukut, kun otin muutaman umpihomeisen mandariinin erästä, joka oli menossa hyväntekeväisyyteen (olisivat homehduttaneet koko satsin)... Eka vakituinen työpaikka, tosi hyvän kuvan sain työelämästä. Seuraavassa ruokakaupassa olikin ihan ihmeellistä, kun pomo jutteli mukavia ruokatunnilla ja sain kehuja sekä asiakkailta ja työkavereilta, ekassa paikassa en ikinä