Lue keskustelun säännöt.
Seksitön, mutta silti onnellinen avioliitto?
Aloittaja
26.04.2021 |
Elän avioliitossa, jossa ei vuosikausiin ole ollut seksiä toisen osapuolen sairauksien vuoksi. Silti olemme hyvin onnelliset yhdessä, eikä ole koskaan ollut minkäänlaista epäilystä siitä, että liitossa esiintyisi uskottomuutta.
Mitä mieltä olette tästä? Uskomattoman onnekas poikkeus, vai sittenkin ihan normaalia?
Kommentit (13)
Teillä on tosi harmillinen tilanne. Siinä kai se ongelma sitten syntyykin, jos ne pariskunnan halut eivät kohtaa. Meidän tapauksessa on se siunaus, että halut - tai niiden puuttuminen - kohtaavat kuitenkin, eli tilanne ei tuota suurempaa tuskaa kummallekaan. Hellyyttä ja läheisyyttä ilman seksuaalista aspektia meillä kyllä on ihan runsaasti joka päivä, joten ehkä se auttaa sinun tilanteeseesi verrattuna.
Meillä on kyllä tuo sama juttu, että kumppanuus on todella tärkeää, ja kumpikaan ei halua eroa. Väärältä kyllä tuntuisikin tämän takia erota, varsinkin, kun tilanteelle ei voida mitään.
Vielä kuitenkin pohdin, että onko tällaista miten paljon muilla, vai onko nykyään enemmän sääntö, että tässä tilanteessa ajaudutaan - ehkä pettämisen - kautta eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on kyllä nainen ja provo
Kyllä voitte hyvinkin olla äärimmäisen onnellisia.
Ei seksin loppuminen tarkoita läheisyyden ja hellyyden loppumista. Se olisi kurjaa, mutta seksittömyyden kanssa kyllä pystyisin elämään - onhan minulla lelut.
Seksi on vain yksi osa parisuhteesta ja yhdyntä vain yksi osa seksistä. Onni on monen asian yhteen laskettu summa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppuu se saatanan paneskelu!
Kelle tämä oli tarkoitettu, ja miksi?
-ap
On varmasti ihan henkilökohtainen asia kuka seksiä TARVITSEE ja kuka ei. Seksi ja seksuaalisuus on ihmisen perustarve. Tämä tulisi nykyään olla jo jokaisen tiedossa.
Jos parisuhde on OK molemmille ilman seksiä, niin eihän siinä mitään ongelmaa ole.
Jos taas toinen tarvitsee seksuaalista kanssakäymistä, niin silloin tulee sopia keskenään miten tämä toteutetaan. Hyvin usein toinen osapuoli loukkaantuu ja puheilla haluaa paeta suhteesta. Meitä on monia, joilla on sivusuhde vain seksiä varten ja parisuhde on seksitön sen seksiä haluamattoman osapuolen valinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on kyllä nainen ja provo
Kiistän jyrkästi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voitte hyvinkin olla äärimmäisen onnellisia.
Ei seksin loppuminen tarkoita läheisyyden ja hellyyden loppumista. Se olisi kurjaa, mutta seksittömyyden kanssa kyllä pystyisin elämään - onhan minulla lelut.
Meidän tapauksessa ei käytetä edes mitään leluja. Itse saatan satunnaisesti tyydyttää itseni käsin, mutta sekään ei ole mitään pakonomaista suorittamista, jota ilman ei pärjäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi on vain yksi osa parisuhteesta ja yhdyntä vain yksi osa seksistä. Onni on monen asian yhteen laskettu summa.
Viisaasti sanottu, näin ajattelemme itsekin. Ihmisten juttuja lukiessa tuntuu kuitenkin, että olemme melkoisia poikkeuksia.
-ap
on meitä kirjoitti:
On varmasti ihan henkilökohtainen asia kuka seksiä TARVITSEE ja kuka ei. Seksi ja seksuaalisuus on ihmisen perustarve. Tämä tulisi nykyään olla jo jokaisen tiedossa.
Jos parisuhde on OK molemmille ilman seksiä, niin eihän siinä mitään ongelmaa ole.
Jos taas toinen tarvitsee seksuaalista kanssakäymistä, niin silloin tulee sopia keskenään miten tämä toteutetaan. Hyvin usein toinen osapuoli loukkaantuu ja puheilla haluaa paeta suhteesta. Meitä on monia, joilla on sivusuhde vain seksiä varten ja parisuhde on seksitön sen seksiä haluamattoman osapuolen valinnasta.
Toki, seksuaalisuus on yksi ihmisen perustarpeista. Meidän tapauksessa se nyt ei kuitenkaan ole sellainen tarve, jonka puuttuminen ajaisi kumpaakaan pettämään (sovitusti tai sopimatta), tai eroamaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munaa pilluun joka päivä, päivästä toiseen, toiseen päivään, päivää, päivää.
Meillä alkaa olemaan aika seksitön liitto 25v jälkeen, hellyyttä ei mieheni osaa osoittaa lainkaan. Kyllä tämä on pelkkä kumppanuus ja kaveriliitto, toimiva sellainen tosin. Mutta en saa tästä sitä mitä kaipaan - ja todella kaipaan! Kärsin, itken yksinollessani (eli lähes joka ilta), mun iho huutaa läheisyyttä ja kosketusta. Vaikka ikää on jo reilusti minulla olisi vielä haluja. Mutta ei siten että naidaan muutaman kuukauden välein, se on ainoa hellä hetki meidän välillä.
Käyn tätä läpi psykoterapiassakin mutta mitä se auttaa? En tule koskaan tyytymään tilanteeseen ja tämä tietty kaihertaa meidän välillä. Mies ei näe mitään ongelmaa kosketuskammossaan. Olen edelleenkin lähes normaalipainoinen, pidän itsestäni huolta jne. Tämä ongelma on ollut jo alussa kun painoin 52kg, joten näitäkään ei voi käyttää tekosyynä. Aiemmin vain oma aktiivisuuteni piti yllä jonkinlaista kuvitelmaa läheisyydestä meidän välillä. Nyt ei enää jaksa! Erota en viitsi, kumppanuus on kuitenkin tärkeää