Muita, joita oma äiti ei tunne lainkaan?
Tulin taas siihen tulokseen, ettei äitini tunne mua lainkaan ihmisenä. No, en ole yllättynyt, mutta pettynyt kylläkin taas. Oikeastaan oon niin raivona että tekis mieli kirkua.
Kommentit (14)
Samoin. Ärsyttäväksi asian tekee myös se, että luulee tuntevansa ja käyttää sitä vähättelyyn, arvosteluun ja lyttäämiseen. Puuttuu asioihin joista ei tiedä eikä ymmärrä yhtään mitään esittäen jotain asiantuntijaa. Antaa pyytämättä neuvoja ja krittiikkiä.
Ei tunne. Jo lapsena äiti valitsi harrastukseni, mistä kirjoista ja musiikista pidän, keiden lasten kanssa minun pitäisi olla kaveri. Oma tahtoni vaimennettiin eikä äiti koskaan ole halunnut tietää millainen oikeasti olen. Näemme harvoin ja puhumme säästä.
Ymmärrän ap hyvin mitä tarkoitat. Samoja fiiliksiä.
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Ärsyttäväksi asian tekee myös se, että luulee tuntevansa ja käyttää sitä vähättelyyn, arvosteluun ja lyttäämiseen. Puuttuu asioihin joista ei tiedä eikä ymmärrä yhtään mitään esittäen jotain asiantuntijaa. Antaa pyytämättä neuvoja ja krittiikkiä.
Juuri näin. Ap
Äitini tietää kyllä, missä asun ja missä työskentelen, mutta en ole keskustellut hänen kanssaan teini-iän jälkeen. Voi siis sanoa, ettei hän tunne "aikuista" minua lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tunne. Jo lapsena äiti valitsi harrastukseni, mistä kirjoista ja musiikista pidän, keiden lasten kanssa minun pitäisi olla kaveri. Oma tahtoni vaimennettiin eikä äiti koskaan ole halunnut tietää millainen oikeasti olen. Näemme harvoin ja puhumme säästä.
Jep. Äidilläni on varma käsitys siitä millainen olen, mistä pidän, mikä minun pitäisi olla... ikävä kyllä hän on yleensä väärässä. Mun täytyy vaan niellä se, koska asioiden oikaisu vaan tuo pahempaa mieltä. Yritän ajatella, että hän ei voi itselleen mitään mutta joskus kulkaa vit ut taa se, että minä vaan aina joudun ymmärtämään hänen vaikeuksiaan ymmärtää, hänen ei tarvitse ymmärtää mitään, ei edes suutaan kiinni. Ap
Ei tuntisi, mutta hullu eukko käy tonkimassa kotiani eikä tunne käsitettä ihmisten rajoista.
Mulla ei kumpikaan vanhemmistani tunne ollenkaan mua. Ei heitä ole koskaan kiinnostanut mitä tunnen, mitä ajattelen, mistä haaveilen, mitä toivon ja tavoittelen.
Toinen vanhempi on väkivaltanarsisti, ja se ”terve” (läheisriippuvainen nössö) puoliso on aina keskittynyt palvomaan ja palvelemaan narisistia.
Kotona oli paljon meihin lapsiin kodistuvaa väkivaltaa jota tämä nössö mielistelijä salaili ja peitteli ja kaikin tavoin suojeli ja piilotteli kulissien taakse todelliset tapahtumat.
Viimeiset 10-15v ollut todella jäiset välit enkä anna vanhempieni tavata lapsiani lainkaan. Syy on se että edelleen narsisti on väkivaltainen ja aggressiivinen, ja edelleen se ”normaalimpi” vanhempi puolustelee narsistin toimintaa.
Mun äitini hylkäsi mut jo vauvana, valitsemalla aina joka hetkessä sen narsistin miellyttämisen. Omien lasten kustannuksella.
Äiti tunsi mut kyllä, mutta osa hänen tulkinnoistaan oli aika ajattelemattomia ja otin ne tosissaan (tyyliin, olet niin erikoinen, ettet löydä kumppania). Isä ei halua tuntea minua lainkaan.
Samat fiilikset. Ja tietysti myös toisinpäin. Mun äiti ei ole ollut kiinnostunut pitämään yhteyttä ja olemaan osa elämääni. Välinpitämätöntä suhtautumista äidin suunnalta kaikenkaikkiaan. Olen ollut muutaman kerran vakavasti sairaana ja tuliko äiti mua viivana sairaalaan katsomaan. Ei. Soittiko ja lähettikö viestejä ja kysyi vointiani. Ei. Tarviiko edes kertoa, tarjoutuiko auttamaan. Ei.
Antakaa kun arvaan: nämä vanhemmat ovat suurten ikäluokkien edustajia...
Ei tunne. Äiti on kovasti rakastanut minua ja tehnyt puolestani paljon uhrauksia. Sitä olen hänelle kiitollinen Kuitenkin tuntuu että hänen naisena on vaikea ymmärtää miehen ajattelumaailmaa. En ole hänelle rehellinen joissakin asioissa koska tiedän että hän ei sitä kestäisi ja olisi huolesta ymmyrkäisenä. Se vaikuttaa kaikkiin naissuhteisiin ja pidän naisia jotenkin heikkoina kestämään erilaisia mielipiteitä ja elämän ristiriitaisuuksia. . Sääli mutta näillä mennään tämä elämä.
Äitini ei tosiaan tunne minua, luulee toki, mutta olen ihan tyytyväinen tähän, en enää haluaisikaan, että olisimme enemmän tekemisissä. Toisaallta, en itsekään tunne omia lapsiani kunnolla, melkoisia asioita tullut ilmi jälkikäteen monista asioista heidän lapsuudestaan esim. Olemme melko paljon tekemisissä ja voin kuvitella, että he kirjottaisivat tänne ja valittaisivat tästä aiheesta.
Kuka tuntee täysin toisen ihmisen? Ei kukaan. Hyvä kun itse ymmärtää itseään.