Viikko-viikko lapset, kertokaa kokemuksianne

Kumpikaan koti ei ollut koti, olin aina vieras. Kun alkoi tuntumaan siltä, että toinen koti on koti, sitä ei saanut ilmaista mitenkään, sillä piti olla kotien suhteen tasapuolinen. Olin jatkuvasti väsynyt. Viikko ei riittänyt siihen, että olisi ehtinyt sopeutua ja kotiutua, kun taas piti vaihtaa. Kaikki piti itse osata muistaa ja ennakoida tulevaa viikkoa varten, ellen muistanut, niin näin miten valtavaa vaivaa tuotin, jos piti hakea toisesta kodista.  Piti jännittää mille viikolle osui leirit, yökylät, juhlapäivät, joulut. No ehkä tuo olisi ollut vähän samanlaista, jos olisi ollut toinen järjestely. Uskon, että koulumenestykseni oli tasoani heikompi tämän järjestelyn vuoksi, sillä elämä oli niin raskasta ja levotonta, mutta eipä siitäkään voi olla varma. En toivoisi sitä omille lapsilleni. Mitä taas olisi hyvä järjestely..? En aidosti tiedä, mutta ei ainakaan viikkoviikko.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan koti ei ollut koti, olin aina vieras. Kun alkoi tuntumaan siltä, että toinen koti on koti, sitä ei saanut ilmaista mitenkään, sillä piti olla kotien suhteen tasapuolinen. Olin jatkuvasti väsynyt. Viikko ei riittänyt siihen, että olisi ehtinyt sopeutua ja kotiutua, kun taas piti vaihtaa. Kaikki piti itse osata muistaa ja ennakoida tulevaa viikkoa varten, ellen muistanut, niin näin miten valtavaa vaivaa tuotin, jos piti hakea toisesta kodista.  Piti jännittää mille viikolle osui leirit, yökylät, juhlapäivät, joulut. No ehkä tuo olisi ollut vähän samanlaista, jos olisi ollut toinen järjestely. Uskon, että koulumenestykseni oli tasoani heikompi tämän järjestelyn vuoksi, sillä elämä oli niin raskasta ja levotonta, mutta eipä siitäkään voi olla varma. En toivoisi sitä omille lapsilleni. Mitä taas olisi hyvä järjestely..? En aidosti tiedä, mutta ei ainakaan viikkoviikko.

Ikävä kuulla. Minkä ikäinen olit? Olisiko 2 viikkoa per koti ollut helpompi?

Ap

Siskon bonuslapsi on 2 viikkoa per koti, ollut 6 vuotiaasta. En tiedä miten on itse kokenut. Ihan hyvin hänellä menee koulussa ja harrastuksissa, nyt 11.

Hurjalta tuntuu, että 6v 2vk erossa äidistä.

Toisaalta, onko sitten eroperheiden ongelma enemmän aina toinen vanhempi. Tai se, että molemmat vanhemmat löytää uudet. Siinä Bonusperhe-sarjassa on hyvin kuvattu sen yhden pojan kokemusta, kun molemmissa kodeissa muutoksia ja härdelliä.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan koti ei ollut koti, olin aina vieras. Kun alkoi tuntumaan siltä, että toinen koti on koti, sitä ei saanut ilmaista mitenkään, sillä piti olla kotien suhteen tasapuolinen. Olin jatkuvasti väsynyt. Viikko ei riittänyt siihen, että olisi ehtinyt sopeutua ja kotiutua, kun taas piti vaihtaa. Kaikki piti itse osata muistaa ja ennakoida tulevaa viikkoa varten, ellen muistanut, niin näin miten valtavaa vaivaa tuotin, jos piti hakea toisesta kodista.  Piti jännittää mille viikolle osui leirit, yökylät, juhlapäivät, joulut. No ehkä tuo olisi ollut vähän samanlaista, jos olisi ollut toinen järjestely. Uskon, että koulumenestykseni oli tasoani heikompi tämän järjestelyn vuoksi, sillä elämä oli niin raskasta ja levotonta, mutta eipä siitäkään voi olla varma. En toivoisi sitä omille lapsilleni. Mitä taas olisi hyvä järjestely..? En aidosti tiedä, mutta ei ainakaan viikkoviikko.

Minusta tämä kuulostaa vain selkeästi sellaisen aikuisen kirjoittamalta joka haluaa lytätä systeemin. Oli niin nätisti rivissä kaikki tunnetuimmat ennakkokäsitykset ja -luulot vuoroviikkoasumisesta.

Ja ei, lapseni eivät ole viikko-viikko lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan koti ei ollut koti, olin aina vieras. Kun alkoi tuntumaan siltä, että toinen koti on koti, sitä ei saanut ilmaista mitenkään, sillä piti olla kotien suhteen tasapuolinen. Olin jatkuvasti väsynyt. Viikko ei riittänyt siihen, että olisi ehtinyt sopeutua ja kotiutua, kun taas piti vaihtaa. Kaikki piti itse osata muistaa ja ennakoida tulevaa viikkoa varten, ellen muistanut, niin näin miten valtavaa vaivaa tuotin, jos piti hakea toisesta kodista.  Piti jännittää mille viikolle osui leirit, yökylät, juhlapäivät, joulut. No ehkä tuo olisi ollut vähän samanlaista, jos olisi ollut toinen järjestely. Uskon, että koulumenestykseni oli tasoani heikompi tämän järjestelyn vuoksi, sillä elämä oli niin raskasta ja levotonta, mutta eipä siitäkään voi olla varma. En toivoisi sitä omille lapsilleni. Mitä taas olisi hyvä järjestely..? En aidosti tiedä, mutta ei ainakaan viikkoviikko.

Minusta tämä kuulostaa vain selkeästi sellaisen aikuisen kirjoittamalta joka haluaa lytätä systeemin. Oli niin nätisti rivissä kaikki tunnetuimmat ennakkokäsitykset ja -luulot vuoroviikkoasumisesta.

Ja ei, lapseni eivät ole viikko-viikko lapsia.

Lyttäys tai ei, pitää varmasti monien kohdalla paikkansa.

Pitääkö lasten takia pysyä yhdessä? Mietin oikeasti, että voin elää lasteni isän kanssa vielä vaikka muutaman vuoden.. Mikä ikä on paras erolle lasten kannalta?

Haluan täysin eri asioita kuin lasten isä, mutta en niitä vielä kuitenkaan saa, joten voin hyvin jatkaa tätä ydinperhetouhua vielä muutaman vuoden. Lapset ovat nyt 6 ja 9. En halua pilata heidän lapsuuttaan.

Miehen kanssa on ihan ok olla, ei mikään suuri onni, mutta ei huudeta ja arki sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan koti ei ollut koti, olin aina vieras. Kun alkoi tuntumaan siltä, että toinen koti on koti, sitä ei saanut ilmaista mitenkään, sillä piti olla kotien suhteen tasapuolinen. Olin jatkuvasti väsynyt. Viikko ei riittänyt siihen, että olisi ehtinyt sopeutua ja kotiutua, kun taas piti vaihtaa. Kaikki piti itse osata muistaa ja ennakoida tulevaa viikkoa varten, ellen muistanut, niin näin miten valtavaa vaivaa tuotin, jos piti hakea toisesta kodista.  Piti jännittää mille viikolle osui leirit, yökylät, juhlapäivät, joulut. No ehkä tuo olisi ollut vähän samanlaista, jos olisi ollut toinen järjestely. Uskon, että koulumenestykseni oli tasoani heikompi tämän järjestelyn vuoksi, sillä elämä oli niin raskasta ja levotonta, mutta eipä siitäkään voi olla varma. En toivoisi sitä omille lapsilleni. Mitä taas olisi hyvä järjestely..? En aidosti tiedä, mutta ei ainakaan viikkoviikko.

Minusta tämä kuulostaa vain selkeästi sellaisen aikuisen kirjoittamalta joka haluaa lytätä systeemin. Oli niin nätisti rivissä kaikki tunnetuimmat ennakkokäsitykset ja -luulot vuoroviikkoasumisesta.

Ja ei, lapseni eivät ole viikko-viikko lapsia.

Kyllä tuo vastaa sitä mitä olen kuullut tuttuni aikuistuneiden viikko-viikkolasten kertovan.

Toinen heistä oli päättäväisempi ja lopetti sen kulkemisen itse yläasteelle tullessa.

Meillä kuunneltiin lasta, joka oli 12-vuotias, kun erosimme. Hän ei halunnut vuoroviikkoja, vaan oli joka toisen viikonlopun isällään ja näki tässä välillä arkena silloin tällöin (isä kuskasi harkkoihin jne.), koska asumme lähekkäin. Uskon, että tämä on ollut järkevä ratkaisu, mahdollistaa sekä sen, että lapsella on koti, jonka hän myös tuntee kodikseen, että läheiset välit myös siihen toiseen vanhempaan. Ja ei, emme eronneet sovussa, emmekä varsinkaan heti eron jälkeen olleet hyvissä väleissä, mutta silti olemme mahtuneet asumaan samaan kaupunginosaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö lasten takia pysyä yhdessä? Mietin oikeasti, että voin elää lasteni isän kanssa vielä vaikka muutaman vuoden.. Mikä ikä on paras erolle lasten kannalta?

Haluan täysin eri asioita kuin lasten isä, mutta en niitä vielä kuitenkaan saa, joten voin hyvin jatkaa tätä ydinperhetouhua vielä muutaman vuoden. Lapset ovat nyt 6 ja 9. En halua pilata heidän lapsuuttaan.

Miehen kanssa on ihan ok olla, ei mikään suuri onni, mutta ei huudeta ja arki sujuu.

Mietin tuota samaa aikanaan. Noin pienet eivät tule muistamaan paljonkaan tuosta perhe-elämästä jos nyt eroatte. Tavallaan antaisit heille vuosia olemista vaivattomasti isän kanssa, harrastamista yhdessä ja muuta. Kaikesta tulee eron jälkeen kuitenkin työläämpää ja heillä on isän kanssa vähemmän aikaa.

Toisaalta teinit voivat olla muutenkin herkällä ja siihen ero päälle... En tiedä. Ainakaan lukion aikana ei pidä erota koska se on tosi rankkaa muutenkin, ja vaikuttaa opintoihin pääsyyn.

Vaikea sanoa. Itse jatkoin tuolla lailla kunnes lapsi oli 10 enkä vain enää pystynyt, mutta meillä oli miehen alkoholinkäyttö, en voinut enää antaa lapsen olla sellaisessa ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kuunneltiin lasta, joka oli 12-vuotias, kun erosimme. Hän ei halunnut vuoroviikkoja, vaan oli joka toisen viikonlopun isällään ja näki tässä välillä arkena silloin tällöin (isä kuskasi harkkoihin jne.), koska asumme lähekkäin. Uskon, että tämä on ollut järkevä ratkaisu, mahdollistaa sekä sen, että lapsella on koti, jonka hän myös tuntee kodikseen, että läheiset välit myös siihen toiseen vanhempaan. Ja ei, emme eronneet sovussa, emmekä varsinkaan heti eron jälkeen olleet hyvissä väleissä, mutta silti olemme mahtuneet asumaan samaan kaupunginosaan.

Meillä oli myös juuri näin. Asuimme samassa kaupunginosassa lähellä koulua, joten lapsi voi hyvin joustavasti mennä koulusta isälleen välipalalle ja tekemään läksyt ennen harkkoja, ja isänsä vei harkkoihin ja illalla toi kotiin. Vaikka ei olisi ollut "isän päivä". Minulta se ei ollut mitenkään pois koska pääsen töistä aina vasta neljältä.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö lasten takia pysyä yhdessä? Mietin oikeasti, että voin elää lasteni isän kanssa vielä vaikka muutaman vuoden.. Mikä ikä on paras erolle lasten kannalta?

Haluan täysin eri asioita kuin lasten isä, mutta en niitä vielä kuitenkaan saa, joten voin hyvin jatkaa tätä ydinperhetouhua vielä muutaman vuoden. Lapset ovat nyt 6 ja 9. En halua pilata heidän lapsuuttaan.

Miehen kanssa on ihan ok olla, ei mikään suuri onni, mutta ei huudeta ja arki sujuu.

Yläkouluikäinenkin ottaa eron vielä raskaasti. Monen oireilevan nuoren takana on hajonnut perhe. Ero on varmasti lapsillekin hyväksi, jos on alkoholismia tai väkivaltaa tms., mutta en tajua, miksi pitäisi ylipäätään erota, jos arki sujuu ja on ok olla.

Hei! Täällä yksi aito viikko-viikko systeemillä kasvanut. Olin 13v kun vanhemmat erosivat ja pikkuveli oli 11v. Asuttiin omakotitalossa, joka myytiin kun ero tuli. Isä ja äiti muutti molemmat rivitaloihin, jotka oli noin 1,5 km päässä toisistaan. Isän tykönä meillä oli yhteinen huone veljen kanssa ja äidin tykönä meillä oli omat huoneet.

Minulle ja veljelläni viikko-viikko sopi hyvin. Molemmissa kodeissa oli vaatteita ja tavaroita. Toki monet tavarat myös kulkivat meidän mukanamme kodista toiseen. Vaihtopäivä oli aina niin että maanantaisin koulun jälkeen mentiin toiseen kotiin.

En kokenut kahta kotia hankalaksi. Jossain vaiheessa ärsytti kun piti jakaa pikkuveljen kanssa huone isän luona, mutta toisaalta siellä oli muuten enempi tilaa kuin äidin luona niin se "tasoitti".

Luulen, että meillä viikko-viikko onnistui mm. seuraavista syistä;

-molemmat kodit olivat samalla asuinalueella ja kävelymatkan päässä toisistaan

-vanhemmilla oli asialliset ja hyvät välit, ero ei johtunut esim. pettämisestä tms. mikä voisi vaikuttaa väleihin

-molemmissa kodeissa oli melko sama elintaso

-meitä lapsia kuunneltiin päätöksen teossa mm. lomien ym. suhteen

-kumpikaan vanhemmista ei aloittanut uutta suhdetta heti eron jälkeen, isä alkoi seurustella nykyisen vaimonsa kanssa kun olin jo muuttanut pois kotoa ja äiti ei ole vieläkään muuttanut yhteen miesystävänsä kanssa, alkoivat seurustella pari kolme vuotta vanhempieni eron jälkeen

Olen nyt itse 32v ja minulla on hyvät välit molempiin vanhempiini. Lapseni käyvät niin mummolassa kuin pappalassakin. Meillä viikko-viikko toimi, mutta ei varmastikaan toimi kaikissa eri perheissä.

Siskon lapset on ollu nyt ehkä nelisen vuotta vuoroviikkoasumisessa. 3 lasta, iältään nyt 10-16 vuotiaita. Ihan tasapainoisilta lapsilta vaikuttavat. Sisko ja ex-miehensä tekevät kumpikin sellaista työtä, että sillä viikolla kun ei ole lapsia niin paiskivat ylitöitä ja "lapsi viikolla" tekevät lyhyttä päivää. Tämmöinenhän ei kaikissa ammateissa onnistu.

Meillä lasten elintaso olisi eri. Minulla on parempi palkka ja raha-asiat hoidossa. Mies on pahasti velkaantunut keskituloinen, mutta menot ylittää tulot ja on jatkuvasti lainaamassa.

Tuo talous on yksi syy, mitä en miehessä kestä. Onneksi meillä on omat rahat ja avioehto.

Tulisin siis hankkimaan lapsille varusteet ja maksamaan harrastukset, mutta isällään elintaso näkyisi ruuassa, autossa ym. Toisaalta, ehkä lapset eivät siitä vaurioituisi.

Vaikeita valintoja. Pari vuotta olen jo eroa miettinyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kuunneltiin lasta, joka oli 12-vuotias, kun erosimme. Hän ei halunnut vuoroviikkoja, vaan oli joka toisen viikonlopun isällään ja näki tässä välillä arkena silloin tällöin (isä kuskasi harkkoihin jne.), koska asumme lähekkäin. Uskon, että tämä on ollut järkevä ratkaisu, mahdollistaa sekä sen, että lapsella on koti, jonka hän myös tuntee kodikseen, että läheiset välit myös siihen toiseen vanhempaan. Ja ei, emme eronneet sovussa, emmekä varsinkaan heti eron jälkeen olleet hyvissä väleissä, mutta silti olemme mahtuneet asumaan samaan kaupunginosaan.

Meillä myös näin. Lapsilla läheinen suhde etävanhempaan ja silti selkeästi yksi koti. Ja hyvä kakksoskoti, jossa mielellään käyvät.

Luulen, että toimiva viikko-viikko tosiaan vaatii sen, että molemmat kodit sijaitsee lähellä koulua ja vanhemmilla ok välit. Lisäksi auttaa tosiaan, jos elintaso on suurin piirtein sama ja lasten kuluista ei tarvitse riidellä.

Ja kyllä lapsen luonnekin vaikuttaa. Kaikille ei sovi sama ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että toimiva viikko-viikko tosiaan vaatii sen, että molemmat kodit sijaitsee lähellä koulua ja vanhemmilla ok välit. Lisäksi auttaa tosiaan, jos elintaso on suurin piirtein sama ja lasten kuluista ei tarvitse riidellä.

Ja kyllä lapsen luonnekin vaikuttaa. Kaikille ei sovi sama ratkaisu.

Meillä kysyttiin myös lapsilta. Vanhempi tytär oli teini, halusi pitää ison vaatevarastonsa yhdessä paikassa ja siis nukkui lähinnä isällään. Nuorempi tytär halusi olla enemmän minulla, mutta isänsä kuskasi harrastuksiin ja aina n joka kolmas viikko oli isällään. Asumme lähekkäin ja lapset saavat aina tulla kumpaankin kotiinsa, käyvät lähempänä koulua olevan luona koulun jälkeen tai lukioaikana hyppytunneilla (silloin kun on lähikoulua). Nuorempien lasten kanssa kannattaa ensin luoda turvallinen rutiini jota saavat sitten kasvaessaan muuttaa itsellensä paremmin sopivaksi. Tärkeintä varmaan turvallisuus ja välittäminen, hyväksyminen, että molemmat vanhemmat ovat lapselle tärkeitä.

Säälin niin paljon näitä lapsiparkoja

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö lasten takia pysyä yhdessä? Mietin oikeasti, että voin elää lasteni isän kanssa vielä vaikka muutaman vuoden.. Mikä ikä on paras erolle lasten kannalta?

Haluan täysin eri asioita kuin lasten isä, mutta en niitä vielä kuitenkaan saa, joten voin hyvin jatkaa tätä ydinperhetouhua vielä muutaman vuoden. Lapset ovat nyt 6 ja 9. En halua pilata heidän lapsuuttaan.

Miehen kanssa on ihan ok olla, ei mikään suuri onni, mutta ei huudeta ja arki sujuu.

Kannattaa huomioida, että lapset eivät välttämättä koskaan anna eroamista anteeksi ja heidän aikuistuttuaan välit ovat viileät tai olemattomat. Pystytkö hyväksymään tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö lasten takia pysyä yhdessä? Mietin oikeasti, että voin elää lasteni isän kanssa vielä vaikka muutaman vuoden.. Mikä ikä on paras erolle lasten kannalta?

Haluan täysin eri asioita kuin lasten isä, mutta en niitä vielä kuitenkaan saa, joten voin hyvin jatkaa tätä ydinperhetouhua vielä muutaman vuoden. Lapset ovat nyt 6 ja 9. En halua pilata heidän lapsuuttaan.

Miehen kanssa on ihan ok olla, ei mikään suuri onni, mutta ei huudeta ja arki sujuu.

Kannattaa huomioida, että lapset eivät välttämättä koskaan anna eroamista anteeksi ja heidän aikuistuttuaan välit ovat viileät tai olemattomat. Pystytkö hyväksymään tämän?

Jos lapset eivät aikuistuttuaankaan ymmärrä etä vanhempiensa piti tehdä myös omaa elämäänsä ajatellen ratkaisuja niin on kyllä kasvettu aika kieroon minäminälapsiksi. Ei isi ja äityli ole vain vanhempi, vaan ihan oikea tunteva ihminen jolla on yksi ainutkertainen elämä. Kyllä jo aikuisen lapsen pitäisi ymmärtää tämä. Jos nyt siis puhutaan perus erosta eikä mistään pahimmista skenaarioista joissa henkinen väkivalta vain pahenee ja lapset joutuu suunnilleen sillan alle.