Lue keskustelun säännöt.
Riita 11 v pojan kanssa
21.04.2021 |
Poika tuli kotiin n. klo 19.30. Olin kasaamassa tramppaa ja poika tuli innoissaan auttamaan. Saatiin hänen kanssaan kehikko pystyyn. Kehuin ja kiitin, koska yksin en olisi pärjännyt. Olin jo aiemmin kasannut toiset puutarhakalusteet ja siksi trampan kassaaminen jäi myöhäiseksi. Päätin jo etukäteen, että kasaan vain kehikon ja loput myöhemmin.
Kehikko oli muuten kasassa mutta yksi kohta jumitti, eikä saatu sitä paikoilleen. Sanoin, että iskä saa laittaa kun tulee ja loput jätetään huomiselle. Poika alkaa inttämään, että laitetaan vielä matto ja jouset ym ym.
Minä: ei enää. Kello on paljon, sinä et ole syönyt iltaruokaa. Pitää laittaa pikkuveli nukkumaan. Laitetaan loput huomenna
Poika: ei käy. Laitetaan nyt. Laitetaan vaan jouset ja matto.
Minä: ei. Kehikko ei ole valmis, eikä saada sitä kuntoon. Ja olin jo kasaamisen alussa päättänyt, että ei ehditä tekemään loppuun. Loput tehdään huomenna.
Poika: ei. Tehdään nyt. En tuu sisään. Mä kasaan tän yksin.
Minä: (alan ärtymään ja toistan aiemmin sanomaani). Lisäksi kerron, että mä olen näin päättänyt niin ei auta muu kuin totella.
Poika: väittää edelleen vastaan
Minä: totean että sun on nyt vaan toteltava ja lähden sisään.
Poika tulee 5 min päästä perässä. Todella kiukkuisena. Marssii huoneeseensa. Riita jatkuu. Poika kuvittelee, että oli vaihtoehto jäädä tekemään tramppaa. Mä sanon, että selkeästi kerron mitä piti tehdä ja ei ollut vaihtoehtoja. Poika jatkaa vihoittelua. Ei suostu iltatoimiin, kiukuttelee, vihoittelee, ei enää suostu mihinkään. Olen jo uhkaillut ja sanonut, että jos ei tottele, tietää että tulee rangaistus.
Lopputulemana pojalta puhelimesta käyttöaika pois ja arestia.
Tämä ei ollut ensimmäinen äärimmäiseen riitaan johtanut pieni erimielisyys. Useimmiten riidat saa alkunsa siitä, kun pojan pitäisi tehdä jotain, johon ei suostu.
Nyt mietin, olisinko kuitenkin voinut tehdä toisin, että riidalta olisi vältytty. Jatkaa trampan kasaamista? Olla välittämättä ensin sanomastani, että loput tehdään huomenna. Ärsyttää siis vaan tällaiset aivan turhasta äärimmilleen menevät tilanteet. Ja poikahan ei siis anna periksi. Kiristys/uhkailu ei tuossa tilanteessa todellakaan auta. Päin vastoin.
Vinkkejä kaipailen... mitä itse olisitte tehneet? Miten voisin tehdä toisin?
Kommentit (56)
No ainoa muutettava asia kai olisi oma itsehillintä, ettei lähtisi mukaan riitaan vaan aikuisena jämäkästi vain pysyä päätöksessä ja kertoa lapselle , että ymmärtää että häntä harmittaa , mutta nyt tehdään tällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei,ymmärrän itsekin neljän lapsen äitinä turhautumisesi.Meilläkin on päivittäin jotain sanomista jonkun lapsen kanssa.Minä en olisi antanut arestia tai ottanut luuria pois,koska elämä nyt vaan on joskus epäreilua ja kaikkea ei heti välttämättä saa mitä haluaa.Poikaa harmitti ja käyttäytyi miten käyttäytyi,mutta pitääkö siitä saada noin kovat sanktiot?
Niin. Mietin itsekin että onko rangaistukset liian kovia. Mutta siis niiden tarkoitus on saada poika ymmärtämään, että niskoittelu ja tottelemattomuus ei ole ok... miten itse saat lapset tajuamaan, että joku käytös ei ole sallittua? Annatko kuitenkin jonkun rangaistuksen mutta kevyempänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,ymmärrän itsekin neljän lapsen äitinä turhautumisesi.Meilläkin on päivittäin jotain sanomista jonkun lapsen kanssa.Minä en olisi antanut arestia tai ottanut luuria pois,koska elämä nyt vaan on joskus epäreilua ja kaikkea ei heti välttämättä saa mitä haluaa.Poikaa harmitti ja käyttäytyi miten käyttäytyi,mutta pitääkö siitä saada noin kovat sanktiot?
Niin. Mietin itsekin että onko rangaistukset liian kovia. Mutta siis niiden tarkoitus on saada poika ymmärtämään, että niskoittelu ja tottelemattomuus ei ole ok... miten itse saat lapset tajuamaan, että joku käytös ei ole sallittua? Annatko kuitenkin jonkun rangaistuksen mutta kevyempänä?
En aina varmaan saakaan tajuamaan,mut kyl selitän miksi ei saa tai pitää jotain tehdä.Mä en todellakaan ole vuoden äiti.Mut jotenkin tuntuu että puhe ja huutokin valitettavasti riittävät noiden kanssa.En mitään rangaistuksia muistaakseni ole antanut,koska en muista että olisivat jotain niin kamalaa joskus tehneet.Mun mielest lapsel on yhtäläinen oikeus ja lupa näyttää turhautuneisuuttaan niinkuin vanhemmillakin.En minäkään rangaistusta saa jos kiukuttelen.Ja tuossa teidän tapauksessa poika ei satuttanut ketään,kuhan kiukutteli.
Sori,tuli yhteen pötköön teksti.
Huomaan kyllä et yrität parhaasi,niinhän me kaikki.
Hän varmaankin ehti innostua, että pääsee hyppimään jo samana iltana. Olisi varmastikin kannattanut heti alussa sanoa, että laitatte vain alustavasti osia paikalleen ja huomenna on tramppa pystyssä (kun sen olit jo päättänytkin). Näin ei olisi tullut turhia toiveita ja sitä seurannutta pettymystä.
Puhutko selkeästi, "tehdään vain tämä illalla kehikko"-tyylinen lausahdus jossain sivulauseessa,
vs. "tänään emme saa tätä tramppaa valmiiksi, voimme koota kehikon niin on _huomenna_ nopeammin valmis"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,ymmärrän itsekin neljän lapsen äitinä turhautumisesi.Meilläkin on päivittäin jotain sanomista jonkun lapsen kanssa.Minä en olisi antanut arestia tai ottanut luuria pois,koska elämä nyt vaan on joskus epäreilua ja kaikkea ei heti välttämättä saa mitä haluaa.Poikaa harmitti ja käyttäytyi miten käyttäytyi,mutta pitääkö siitä saada noin kovat sanktiot?
Niin. Mietin itsekin että onko rangaistukset liian kovia. Mutta siis niiden tarkoitus on saada poika ymmärtämään, että niskoittelu ja tottelemattomuus ei ole ok... miten itse saat lapset tajuamaan, että joku käytös ei ole sallittua? Annatko kuitenkin jonkun rangaistuksen mutta kevyempänä?
Jatkan vielä.Mitäs jos antaisit luurin takaisin ja peruisit arestin?Ja jos tämä olisi eka kerta kun tekisit tuollaista niin siitä voiskin seurata jotain hyvää?En tiedä,ainakin molemmille tulisi hyvä mieli ja ei se lapsi kerrasta opi siihen että aina antaisit periksi
Olen kahden nyt jo aikuisen lapsen yksinhuoltaja äiti. En koskaan riidellyt lapsieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa nyt tosiaan siltä, että lasta rangaistaan tunteiden näyttämisestä eikä se ole oikein ok. Kuten tuossa aiemminkin sanottiin, niin aikuisetkin kiukuttelee eikä niille siitä mitään rangaistusta anneta.
Aikuisen tehtävä on opettaa tunteiden hallintaa ja kohdata ne myrskyt aikuisena. Eikä tukahduttaa kaikkea ja kieltää. Saa aikuinenkin turhautua, mutta rangaistukset on vähän liikaa.
Ei ne rangaistukset auta. 11v poika voi tehdä itsekin asioita. Jos ei onnistu, niin mitä sitten? Anna sen jo elää omaakin elämäänsä.
Nimimerkillä ollut joskus 11v poika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulit sitten tänne palstalle purkamaan asiaa? Jos vanhemmuus on noin kevyissä kantimissa, että vauvapalstalla pitää purkaa riita ja hakea hyväksyntää, niin kannattaa pysähtyä hetki miettimään ja vaikka hakea apua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Tulit sitten tänne palstalle purkamaan asiaa? Jos vanhemmuus on noin kevyissä kantimissa, että vauvapalstalla pitää purkaa riita ja hakea hyväksyntää, niin kannattaa pysähtyä hetki miettimään ja vaikka hakea apua siihen.
Ei hän mun mielestä tullut hyväksyntää hakemaan,ehkä varmistusta että tekikö oikein/väärin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoitti, ettei poiks suostu mihinkään eikä tottele. Mielestäni tunteita saa toki näyttää ja pitää näyttää, mutta 11 vuotiaan tulisi totella aikuista ainakin rauhoittumisen jälkeen. Ap ymmärtääkseni antoi myös mahdollisuuden korjata käytöstä varoittamalla/uhkaamalla rangaistuksesta.
En osaa neuvoa ap:ta, mutta kuulisisin itsekin mielelläni, miten lapset ja nuoret oppivat kunnioittamaan aikuisia ja käyttäytymään, jos heidän huono käytöksensä sallitaan noin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,ymmärrän itsekin neljän lapsen äitinä turhautumisesi.Meilläkin on päivittäin jotain sanomista jonkun lapsen kanssa.Minä en olisi antanut arestia tai ottanut luuria pois,koska elämä nyt vaan on joskus epäreilua ja kaikkea ei heti välttämättä saa mitä haluaa.Poikaa harmitti ja käyttäytyi miten käyttäytyi,mutta pitääkö siitä saada noin kovat sanktiot?
Niin. Mietin itsekin että onko rangaistukset liian kovia. Mutta siis niiden tarkoitus on saada poika ymmärtämään, että niskoittelu ja tottelemattomuus ei ole ok... miten itse saat lapset tajuamaan, että joku käytös ei ole sallittua? Annatko kuitenkin jonkun rangaistuksen mutta kevyempänä?
Jatkan vielä.Mitäs jos antaisit luurin takaisin ja peruisit arestin?Ja jos tämä olisi eka kerta kun tekisit tuollaista niin siitä voiskin seurata jotain hyvää?En tiedä,ainakin molemmille tulisi hyvä mieli ja ei se lapsi kerrasta opi siihen että aina antaisit periksi
Tää on aika hyvä. Samalla kun kertoo että huomasi itsekin ylireagoineensa, niin opettaa että aikuinenkin voi myöntää omat virheensä. Samalla voi sitten vielä perustella uudelleen kun tilanne oletettavasti on jo rauhoittunut, että kello oli jo paljon ja koska huomenna taas aikainen herätys oli homma jätettävä kesken. Ja voi myös ääneen todeta että ymmärtää että poikaa harmitti kun oli varmasti jo mielessään ehtinyt kuvitella että tänään jo pääsee kokeilemaan. Pojan on helpompi tulla vastaan ja huomata omat virheensä, kun aikuinen tulee omalta osaltaan puoleen väliin. Paremmalla mielellä sitten molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,ymmärrän itsekin neljän lapsen äitinä turhautumisesi.Meilläkin on päivittäin jotain sanomista jonkun lapsen kanssa.Minä en olisi antanut arestia tai ottanut luuria pois,koska elämä nyt vaan on joskus epäreilua ja kaikkea ei heti välttämättä saa mitä haluaa.Poikaa harmitti ja käyttäytyi miten käyttäytyi,mutta pitääkö siitä saada noin kovat sanktiot?
Sori,tuli yhteen pötköön teksti.
Kuule, ihan perusneuvo: laita välimerkkien jälkeen välilyönti. Tekee lukemisesta huomattavasti helpompaa.
Monesti vanhemmilla tulee ongelmia lasten kanssa sen takia, kun oletetaan, et vanhempana voi olla diktaattori ja lapsi on sitten kuuliainen kansalainen. Oletetaan, et vanhempaa pitää totella sano se mitä tahansa.
Miksi poika ei olisi saanut jäädä kasaamaan tramppaa itsekseen? Mikä ihmeen pakkomielle sinulla on sen pojan iltaruokailemisesta? Herrajumala mikä natsimutsi. Säälittää poikasi puolesta.
Ap on pakko-oireinen sekopää, jolta pitäisi ottaa kaikki lapset huostaan asap.
Ap tässä. Tulin siis kysymään, miten muut toimisivat. Koska itselleni jäi kökkö olo tästä ja aloin miettimään, olisiko tilanteen voinut hoitaa muulla tavoin.
En nyt sitten tiedä, rangaistaanko meillä tunteiden näyttämisestä vai kiukuttelusta vai mistä. Meillä rangaistaan silloin, jos lapsi ei tottele. Jos vänkää vastaan ja uhittelee.
Poika siis on myös poistettu koulusta tällaisen tottelemattomuus -episodin päätteeksi. Ei suostunut tottelemaan opettajaa ja lopputuloksena poistettiin koulusta. Tilanne sai alkunsa pojan mielestä epäreilusta tilanteesta.
Mielestäni pojalta puuttuu kyky ymmärtää, milloin pitää antaa periksi... ettei vaan voi väittää vastaan vaan hänen tulee noudattaa ohjeita. Onko se siis kiukuttelua/tunteiden näyttämistä jos ei noudata ohjeita, ja tällöin rangaistusta ei voisi antaa?
Ja olen siis joskus tehnytkin niin kuin joku ketjussa ehdotti. Riidan jälkeen menin pojan luokse ja myönsin ylireagoineeni itsekin. Peruin rangaistukset. Mutta ei se nyt välttämättä mihinkään erityiseen johtanut, kun näitä tilanteita edelleen ajoittain tulee...
Hei,ymmärrän itsekin neljän lapsen äitinä turhautumisesi.Meilläkin on päivittäin jotain sanomista jonkun lapsen kanssa.Minä en olisi antanut arestia tai ottanut luuria pois,koska elämä nyt vaan on joskus epäreilua ja kaikkea ei heti välttämättä saa mitä haluaa.Poikaa harmitti ja käyttäytyi miten käyttäytyi,mutta pitääkö siitä saada noin kovat sanktiot?