Lue keskustelun säännöt.
Riita 11 v pojan kanssa
21.04.2021 |
Poika tuli kotiin n. klo 19.30. Olin kasaamassa tramppaa ja poika tuli innoissaan auttamaan. Saatiin hänen kanssaan kehikko pystyyn. Kehuin ja kiitin, koska yksin en olisi pärjännyt. Olin jo aiemmin kasannut toiset puutarhakalusteet ja siksi trampan kassaaminen jäi myöhäiseksi. Päätin jo etukäteen, että kasaan vain kehikon ja loput myöhemmin.
Kehikko oli muuten kasassa mutta yksi kohta jumitti, eikä saatu sitä paikoilleen. Sanoin, että iskä saa laittaa kun tulee ja loput jätetään huomiselle. Poika alkaa inttämään, että laitetaan vielä matto ja jouset ym ym.
Minä: ei enää. Kello on paljon, sinä et ole syönyt iltaruokaa. Pitää laittaa pikkuveli nukkumaan. Laitetaan loput huomenna
Poika: ei käy. Laitetaan nyt. Laitetaan vaan jouset ja matto.
Minä: ei. Kehikko ei ole valmis, eikä saada sitä kuntoon. Ja olin jo kasaamisen alussa päättänyt, että ei ehditä tekemään loppuun. Loput tehdään huomenna.
Poika: ei. Tehdään nyt. En tuu sisään. Mä kasaan tän yksin.
Minä: (alan ärtymään ja toistan aiemmin sanomaani). Lisäksi kerron, että mä olen näin päättänyt niin ei auta muu kuin totella.
Poika: väittää edelleen vastaan
Minä: totean että sun on nyt vaan toteltava ja lähden sisään.
Poika tulee 5 min päästä perässä. Todella kiukkuisena. Marssii huoneeseensa. Riita jatkuu. Poika kuvittelee, että oli vaihtoehto jäädä tekemään tramppaa. Mä sanon, että selkeästi kerron mitä piti tehdä ja ei ollut vaihtoehtoja. Poika jatkaa vihoittelua. Ei suostu iltatoimiin, kiukuttelee, vihoittelee, ei enää suostu mihinkään. Olen jo uhkaillut ja sanonut, että jos ei tottele, tietää että tulee rangaistus.
Lopputulemana pojalta puhelimesta käyttöaika pois ja arestia.
Tämä ei ollut ensimmäinen äärimmäiseen riitaan johtanut pieni erimielisyys. Useimmiten riidat saa alkunsa siitä, kun pojan pitäisi tehdä jotain, johon ei suostu.
Nyt mietin, olisinko kuitenkin voinut tehdä toisin, että riidalta olisi vältytty. Jatkaa trampan kasaamista? Olla välittämättä ensin sanomastani, että loput tehdään huomenna. Ärsyttää siis vaan tällaiset aivan turhasta äärimmilleen menevät tilanteet. Ja poikahan ei siis anna periksi. Kiristys/uhkailu ei tuossa tilanteessa todellakaan auta. Päin vastoin.
Vinkkejä kaipailen... mitä itse olisitte tehneet? Miten voisin tehdä toisin?
Kommentit (56)
Ap hanki apua! Jos et pysty hyväksymään sitä että lapsellasi on paha mieli vaan pidät sitä niskoitteluna ja huonona käytöksenä, olet ihan kujalla! Lapsesi tulee vihaamaan sinua jos ei vihaa jo. Hän on LAPSI ja hän opettelee tunteiden ilmaisemista. Mutta hän ei voi oppia sitä jos TUOMITSET hänen tunteensa. Oikeasti, hae apua!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ap vanhemmuus todella hukassa.
Minulla on kolme poika ja varsinkin 11v on välillä tosi ärhäkkä. Olisin varmaan toiminut ihan samoin kuin sinä. Aikani olisin kuunnellut ja selvittänyt tilannetta ja jos olisi ollut loppu illan aivan mahdoton, puhelin olisi lähtenyt hetkeksi jäähylle. Aikuisen pitää uskaltaa olla aikuinen ja jos huono käytös vaan jatkuu ja jatkuu, niin 11vuotiaalle voi näyttää, että siitä tulee sanktioita. Ja välillä voi lapsella olla pettymyksiäkin. Tsemppiä pojan kanssa.
Kammottavaa jos elämän normaalit harmitukset ja eripurat johtavat heti johonkin rangaistuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Tulin siis kysymään, miten muut toimisivat. Koska itselleni jäi kökkö olo tästä ja aloin miettimään, olisiko tilanteen voinut hoitaa muulla tavoin.
En nyt sitten tiedä, rangaistaanko meillä tunteiden näyttämisestä vai kiukuttelusta vai mistä. Meillä rangaistaan silloin, jos lapsi ei tottele. Jos vänkää vastaan ja uhittelee.
Poika siis on myös poistettu koulusta tällaisen tottelemattomuus -episodin päätteeksi. Ei suostunut tottelemaan opettajaa ja lopputuloksena poistettiin koulusta. Tilanne sai alkunsa pojan mielestä epäreilusta tilanteesta.
Mielestäni pojalta puuttuu kyky ymmärtää, milloin pitää antaa periksi... ettei vaan voi väittää vastaan vaan hänen tulee noudattaa ohjeita. Onko se siis kiukuttelua/tunteiden näyttämistä jos ei noudata ohjeita, ja tällöin rangaistusta ei voisi antaa?
Ja olen siis joskus tehnytkin niin kuin joku ketjussa ehdotti. Riidan jälkeen menin pojan luokse ja myönsin ylireagoineeni itsekin. Peruin rangaistukset. Mutta ei se nyt välttämättä mihinkään erityiseen johtanut, kun näitä tilanteita edelleen ajoittain tulee...
Ongelma on tässä siinä, että olet ottanut pakkomielteisen diktaattoriroolin, jonka varjolla yrität manipuloida kohta jo teini-ikäistä poikaa tekemään asioita jonkin oman päänsisäisen kieroutuneen paradigmasi mukaan ilman minkäänlaisia perusteita. Et ottanut tilanteessa millään tavoin pojan omia tunteita tai mielipidettä huomioon, joten en käsitä miten vielä voit ihmetellä, että hän on sinulle vihainen ja sitten vielä annat rangaistuksen kaiken kukkuraksi. Todella surkeaa vanhemmuutta sinulta. Toivottavasti katsot peiliin ja otat tästä tilanteesta jatkossa opiksi. Ehkä ammattiapu sosiaalisen vuorovaikutuksen osalta ei olisi myöskään pahitteeksi.
Yksitoistavuotias ei ole teini vaan esiteini. Samoin 12-vuotias. Teini-ikä on 13-19 vuotta. Muuten hyvä kannanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, en nyt jaksanut lukea kaikkien muiden kommentteja, mutta tuossa tilanteessa poikasi varmasti pettyi kovasti kun trampan kokoaminen ei johtanutkaan trampalla hyppimiseen. Siihen päälle väsy ja nälkä niin kiukku on valmis. En olisi sinuna jatkanut kokoamista mutta olisin myötäelänyt pojan tunnetta. "Vitsi miten harmittaa että joudutaan jättämään kesken kun nähtiin niin paljon vaivaa! Ymmärrän että sua harmittaa mutta kurjaa kun tälle ei nyt voi mitään. Huomenna sitten hypitään vaikka kolme tuntia. Otetaanko lohdutukseksi jätskit iltapalalla?"
Ota ap silmä käteen ja mietipä tätä tilannetta nyt ihan itse:
Kiellät pojalta todella heppoisin ja mielivaltaisin perustein jotain, mitä hän olisi aivan hyvin voinut tehdä itsekseen vain siitä syystä, että sinun mielestäsi pojan pitäisi tehdä jotain muuta.
Poika haluaisi kasata trampoliinin ja hyppiä, mutta sinun mielestäsi pitää syödä iltaruokaa ja ties mitä muuta.
Poika vihaa sinua siitä syystä, että pomotat häntä perusteettomasti -> Sinä annat rangaistuksen siitä, että poika on vihainen -> Poika vihaa sinua entistäkin enemmän
Ei hyvää päivää AP oikeasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Tulin siis kysymään, miten muut toimisivat. Koska itselleni jäi kökkö olo tästä ja aloin miettimään, olisiko tilanteen voinut hoitaa muulla tavoin.
En nyt sitten tiedä, rangaistaanko meillä tunteiden näyttämisestä vai kiukuttelusta vai mistä. Meillä rangaistaan silloin, jos lapsi ei tottele. Jos vänkää vastaan ja uhittelee.
Poika siis on myös poistettu koulusta tällaisen tottelemattomuus -episodin päätteeksi. Ei suostunut tottelemaan opettajaa ja lopputuloksena poistettiin koulusta. Tilanne sai alkunsa pojan mielestä epäreilusta tilanteesta.
Mielestäni pojalta puuttuu kyky ymmärtää, milloin pitää antaa periksi... ettei vaan voi väittää vastaan vaan hänen tulee noudattaa ohjeita. Onko se siis kiukuttelua/tunteiden näyttämistä jos ei noudata ohjeita, ja tällöin rangaistusta ei voisi antaa?
Ja olen siis joskus tehnytkin niin kuin joku ketjussa ehdotti. Riidan jälkeen menin pojan luokse ja myönsin ylireagoineeni itsekin. Peruin rangaistukset. Mutta ei se nyt välttämättä mihinkään erityiseen johtanut, kun näitä tilanteita edelleen ajoittain tulee...
Ongelma on tässä siinä, että olet ottanut pakkomielteisen diktaattoriroolin, jonka varjolla yrität manipuloida kohta jo teini-ikäistä poikaa tekemään asioita jonkin oman päänsisäisen kieroutuneen paradigmasi mukaan ilman minkäänlaisia perusteita. Et ottanut tilanteessa millään tavoin pojan omia tunteita tai mielipidettä huomioon, joten en käsitä miten vielä voit ihmetellä, että hän on sinulle vihainen ja sitten vielä annat rangaistuksen kaiken kukkuraksi. Todella surkeaa vanhemmuutta sinulta. Toivottavasti katsot peiliin ja otat tästä tilanteesta jatkossa opiksi. Ehkä ammattiapu sosiaalisen vuorovaikutuksen osalta ei olisi myöskään pahitteeksi.
Yksitoistavuotias ei ole teini vaan esiteini. Samoin 12-vuotias. Teini-ikä on 13-19 vuotta. Muuten hyvä kannanotto.
Et tainnut huomata sanaa "kohta". Muuten hyvä.
Johan menee kommentit tuomitseviksi 😁
Kouluaamu huomenna, hyvä että ap sentään pitää rytmistä huolta ja lapsen iltapalasta.
Riidat on harmillisia, mutta jospa tuosta juttelette sitten jälkeenpäin, että mikä meni pieleen pojalla ja sinulla, ja sovitte sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Tulin siis kysymään, miten muut toimisivat. Koska itselleni jäi kökkö olo tästä ja aloin miettimään, olisiko tilanteen voinut hoitaa muulla tavoin.
En nyt sitten tiedä, rangaistaanko meillä tunteiden näyttämisestä vai kiukuttelusta vai mistä. Meillä rangaistaan silloin, jos lapsi ei tottele. Jos vänkää vastaan ja uhittelee.
Poika siis on myös poistettu koulusta tällaisen tottelemattomuus -episodin päätteeksi. Ei suostunut tottelemaan opettajaa ja lopputuloksena poistettiin koulusta. Tilanne sai alkunsa pojan mielestä epäreilusta tilanteesta.
Mielestäni pojalta puuttuu kyky ymmärtää, milloin pitää antaa periksi... ettei vaan voi väittää vastaan vaan hänen tulee noudattaa ohjeita. Onko se siis kiukuttelua/tunteiden näyttämistä jos ei noudata ohjeita, ja tällöin rangaistusta ei voisi antaa?
Ja olen siis joskus tehnytkin niin kuin joku ketjussa ehdotti. Riidan jälkeen menin pojan luokse ja myönsin ylireagoineeni itsekin. Peruin rangaistukset. Mutta ei se nyt välttämättä mihinkään erityiseen johtanut, kun näitä tilanteita edelleen ajoittain tulee...
Ongelma on tässä siinä, että olet ottanut pakkomielteisen diktaattoriroolin, jonka varjolla yrität manipuloida kohta jo teini-ikäistä poikaa tekemään asioita jonkin oman päänsisäisen kieroutuneen paradigmasi mukaan ilman minkäänlaisia perusteita. Et ottanut tilanteessa millään tavoin pojan omia tunteita tai mielipidettä huomioon, joten en käsitä miten vielä voit ihmetellä, että hän on sinulle vihainen ja sitten vielä annat rangaistuksen kaiken kukkuraksi. Todella surkeaa vanhemmuutta sinulta. Toivottavasti katsot peiliin ja otat tästä tilanteesta jatkossa opiksi. Ehkä ammattiapu sosiaalisen vuorovaikutuksen osalta ei olisi myöskään pahitteeksi.
Yksitoistavuotias ei ole teini vaan esiteini. Samoin 12-vuotias. Teini-ikä on 13-19 vuotta. Muuten hyvä kannanotto.
Lainaamassasi viestissä luki "kohta jo teini-ikäistä", eli nyt meni päteminen hiukan hutiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, en nyt jaksanut lukea kaikkien muiden kommentteja, mutta tuossa tilanteessa poikasi varmasti pettyi kovasti kun trampan kokoaminen ei johtanutkaan trampalla hyppimiseen. Siihen päälle väsy ja nälkä niin kiukku on valmis. En olisi sinuna jatkanut kokoamista mutta olisin myötäelänyt pojan tunnetta. "Vitsi miten harmittaa että joudutaan jättämään kesken kun nähtiin niin paljon vaivaa! Ymmärrän että sua harmittaa mutta kurjaa kun tälle ei nyt voi mitään. Huomenna sitten hypitään vaikka kolme tuntia. Otetaanko lohdutukseksi jätskit iltapalalla?"
Mistä syystä kokoamista ei olisi voinut jatkaa? Vanhempi voi itse mennä toki tekemään muuta, mutta en nähnyt pakkomielteisen äidin harhaisten ajatusten lisäksi tässä mitään järkisyytä sille, miksi poika ei olisi itse voinut jatkaa trampoliinin kokoamista itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ap silmä käteen ja mietipä tätä tilannetta nyt ihan itse:
Kiellät pojalta todella heppoisin ja mielivaltaisin perustein jotain, mitä hän olisi aivan hyvin voinut tehdä itsekseen vain siitä syystä, että sinun mielestäsi pojan pitäisi tehdä jotain muuta.
Poika haluaisi kasata trampoliinin ja hyppiä, mutta sinun mielestäsi pitää syödä iltaruokaa ja ties mitä muuta.
Poika vihaa sinua siitä syystä, että pomotat häntä perusteettomasti -> Sinä annat rangaistuksen siitä, että poika on vihainen -> Poika vihaa sinua entistäkin enemmän
Ei hyvää päivää AP oikeasti!
Ei mulla muuta mutta toivottavasti sulla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ap silmä käteen ja mietipä tätä tilannetta nyt ihan itse:
Kiellät pojalta todella heppoisin ja mielivaltaisin perustein jotain, mitä hän olisi aivan hyvin voinut tehdä itsekseen vain siitä syystä, että sinun mielestäsi pojan pitäisi tehdä jotain muuta.
Poika haluaisi kasata trampoliinin ja hyppiä, mutta sinun mielestäsi pitää syödä iltaruokaa ja ties mitä muuta.
Poika vihaa sinua siitä syystä, että pomotat häntä perusteettomasti -> Sinä annat rangaistuksen siitä, että poika on vihainen -> Poika vihaa sinua entistäkin enemmän
Ei hyvää päivää AP oikeasti!
Ei mulla muuta mutta toivottavasti sulla ei ole lapsia.
Toivottavasti sinulla ei ole äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,ymmärrän itsekin neljän lapsen äitinä turhautumisesi.Meilläkin on päivittäin jotain sanomista jonkun lapsen kanssa.Minä en olisi antanut arestia tai ottanut luuria pois,koska elämä nyt vaan on joskus epäreilua ja kaikkea ei heti välttämättä saa mitä haluaa.Poikaa harmitti ja käyttäytyi miten käyttäytyi,mutta pitääkö siitä saada noin kovat sanktiot?
Niin. Mietin itsekin että onko rangaistukset liian kovia. Mutta siis niiden tarkoitus on saada poika ymmärtämään, että niskoittelu ja tottelemattomuus ei ole ok... miten itse saat lapset tajuamaan, että joku käytös ei ole sallittua? Annatko kuitenkin jonkun rangaistuksen mutta kevyempänä?
Niskoittelu ja tottelemattomuus?? Lasta vai koiraako siellä kasvatetaan?
En voi käsittää, mistä näin ala-arvoisia ja vuorovaikutustaidottomia vanhempia pesiytyykin juuri av:lle.
Mielestäni 11-vuotiaan kohdalla asia ei enää mene niin, että äiti yksityiskohtaisesti sanelee, mitä milloinkin tehdään. Jos ei ole nälkä ja haluaa kasata trampoliinin, niin en näe mitään syytä, miksei sen voisi silloin tehdä ja vaikka sitten syödä vähän myöhemmin. Varsinkin kun kyse on mielestäni ihan kehittävästä tekemisestä, eikä mistään pahanteosta tai esim. koneen tai TV:n äärellä lojumisesta.
Saimme uuden palstahullun: ILTARUOKAHULLU
Jumalauta, vaikka tulisi ydinsota, niin mihinkään ei voi lähteä tai mitään muuta tehdä, kun on tuo iltaruoka...
Tilanne eskaloitui teidän molempien jääräpäisyyden vuoksi.
Itselläni on vähän vanhempi nepsy poika ja hankalia tilanteita on ollut lukemattomia ja sen takia valitsen taisteluni. Itse olisin tuossa tilanteessa heltynyt ja antanut pojan halutessaan jäädä kokoamaan tramppaa, kun se näytti olevan hänelle kovin tärkeä asia. Totta kai olisin selittänyt, että itse en voi jäädä enää iltatoimien takia kokoamaan sitä, mutta poika voi halutessaan tehdä sen sitten yksin.
Jospa se poika ei olisi saanut sitä trampoliinin osaa paikoilleen ja alkanut kiukutella siitä(kin)? Ja kun ei olisi päässytkään hyppimään ja/tai saanut koottua sen trampoliinin ja ensimmäisen hypyn jälkeen hajonnut ja poika loukannut itsensä?
Ongelma on tässä siinä, että olet ottanut pakkomielteisen diktaattoriroolin, jonka varjolla yrität manipuloida kohta jo teini-ikäistä poikaa tekemään asioita jonkin oman päänsisäisen kieroutuneen paradigmasi mukaan ilman minkäänlaisia perusteita. Et ottanut tilanteessa millään tavoin pojan omia tunteita tai mielipidettä huomioon, joten en käsitä miten vielä voit ihmetellä, että hän on sinulle vihainen ja sitten vielä annat rangaistuksen kaiken kukkuraksi. Todella surkeaa vanhemmuutta sinulta. Toivottavasti katsot peiliin ja otat tästä tilanteesta jatkossa opiksi. Ehkä ammattiapu sosiaalisen vuorovaikutuksen osalta ei olisi myöskään pahitteeksi.