Onko enää kellään äidillä n. 2-3-vuotias kotona, kun vauva syntyy?

Minulla oli. Oli itsestään selvää etten laita 2-vuotiasta päiväkotiin kun vauva syntyi. Esikoinen meni ensimmäisen kerran hoitoon sitten kun nuorempikin kun palasin töihin.

On todella muuttunut. Tarvitaan hoitajia, Kela ja veronmaksajat maksavat. Eipä olisi taannoin tullut mieleenkään anoa hoitopaikkaa kun vanhempi on kotona toisen lapsen kanssa.

Ainakin kymmenen vuotta sitten odotettiin, että isompi lapsi laitetaan edeltä päiväkotiin. Tunsin itseni tosi typeräksi, kun yritin hakea hoitopaikkaa lapsilleni, joilla on tasan kaksi vuotta ikäeroa. Minulle ihan suoraan kerrottiin, että vanhempi lapsi olisi pitänyt pistää hoitoon ensin, jotta olisin saanut lapset samaan päiväkotiin.

Niinpä sitten ensimmäisen vuoden ajan töihin palattuani kuskasin lapsia kahteen eri päiväkotiin. Kenenkään en soisi joutuvan samaan tilanteeseen.

Itse laitoin lapsen 2,5- vuotiaana päiväkotiin puheterapeutin ja lääkärien suosituksesta. Muuten olisin pitänyt kotona 3- vuotiaaksi.

Mutta olen sit mieltä että jos sen esikoisen kanssa ei jaksa mitään puuhata niin prempi että pääsee päiväkotiin leikkimään, liian usein näkee täällä että lapsi leikkii yksin tyhjässä leikkipuistossa ja äiti on vain keskittynyt vauvaan. Aamulla esikoiselle laitetaan piiretty pyörimään, ikinä ei askarrella, piirretä tai tehdä mitään yhdessä vaan lapsen pitää yksin suoriutua kaikesta, äiti vain hoitaa vauvaa.

Mutta kotona myös oltiin pitkään, ja naapurusto oli täynnä muita äitejä jotka myös olivat kotona pitkään ja yhdessä järjestivät lapsille ja itselle mukavaa ajanvietettä. Nykyään kun lasten kanssa ollaan vähemmän aikaa kotona, kotonaoloaika on intensiivistä ja yksinäistä. Sen jälkeen pitäisi jaksaa palata vaativaan työhön kun kotona on esim kaksi alle 4-vuotiasta.

Minulla oli pahimmillaan kolme alle 4 vuotiasta kotona hoidossa, lopulta tuli seinä vastaan ja oli pakko laittaa päiväkotiin. Kaikki ovat tyytyväisempiä nyt.

Yleensähän ton ikäset on jo muuttaneet omilleen!

Monella 23 vuotiaalla on lapsia.

Useimmat pikkuvauvat vaativat todella paljon huomiota ja tämän seurauksena taaperoikäinen sisarus jää helposti vaille kunnon virikkeitä. Jos itse olisin tuossa tilanteessa niin ehdottomasti taapero hoitoon. Oma kuopukseni on juuri 3 vuotta täyttänyt ja olisi aivan järjetöntä pitää reipas ja utelias lapsi kotona roikkumassa jos meillä olisi pikkuvauva myös. Päivähoito ei ole mikään peikko ja meidän perheessä on menty maksimimaksuilla molempien lasten kohdalla joten mikä mahdollisesti voi olla ongelma? Normaali parivuotias tarvitsee ja ansaitsee virikkeitä päiväänsä ja hyvin usein vauvan kanssa öitä valvova vanhempi ei pysty tarjoamaan näitä. Vauva myös ansaitsee sen että pienen ohikiitävän hetken mitä vauva-aika on, hänen tarpeensa huomioidaan kotona olevan vanhemman toimesta ilman kompromisseja.

Täällä 1 ja 3 vuotiaat kotona.

Onhan tässä työmaata, mutta täysin oikea ratkaisu lasten kannalta.

3 vuotias saa omaa isä-poika aikaa aina kun nuorempi on päikyillä.

// Koti-isi

2-3-vuotiaat ei kyllä tarvitse mitään niin ihmeellisiä virikkeitä, ettei vanhempi niitä pysty tarjoamaan. Värikynät, vesivärit, muovailuvaha, musiikkia löytyy spotifysta, useimmissa kaupungeissa on avoimia kerhoja, puistoja jne. Enemmänkin se on asennekysymys. Halutaan toinen lapsi, mutta ei haluta, että joutuu itse hoitamaan esikoista, koska vauvanhoito väsyttää.

Minun esikoinen jäi 4v kotiin kun pikkusisarus syntyi. En edes miettinyt muuta. Hän lähti eskariin siis ihan "kotoa". Tietysti päätökseeni vaikutti se että olen päikyn ope itse ja tiedän että sen virikkeen mitä lapset päikystä saa, pystyn tarjoamaan monin kertaisena päivän aikana. Kun vauva nukkui, annoin aikaa vanhemmalle. Yhdessä kävimme myös perhekerhossa ja -kahvilassa.

Olen kyllä kuullut että nyt korona aikana monet äidit ovat todella yksinäisiä kun perhepalvelut on katkolla. Ja lapsillekkin tosi haitallista ettei ole muita ihmiskontakteja kuin omat vanhemmat.

No ei kai nyt pari vuotias tarvitse mitään kummallisia virikkeitä, eiköhän elämän ihmettely vanhemman kanssa ole ihan tarpeeksi. Surullista se minusta on, että vanhempi lapsi joutuu väistymään uudemman tieltä päiväkotiin. Jos ei jaksa hoitaa useampaa lasta, kannattaako niitä hommata?

Olen ottanut pois päiväkodista. Tai en ihan heti ottanut vaan vein 2 päivänä viikosta. Sitten otin kokonaan kotiin kun lapsi selvästi sitä kaipasi.

Ehkä päiväkodissa olisi ollut enemmän virikkeitä. Itse olin aika väsynyt. Sylitellä jaksoin ja laulaa.

No ehkä se ei haitannut, päin vastoin. Lapsi sai autismidiagnoosin ja kuormittui siitä syystä liikaa päiväkodissa. Nautti kun sai elää rauhallista elämää kotona.

Päiväkotiin meni reilu 4-vuotiaana pienryhmään. Sieltäkin pidin paljon kotipäiviä ja otin mukaan perhekerhoihin.

Näin että lapsi sitä kaipasi. Päiväkoti kuormitti edelleen liikaa vaikka oli pienryhmä.

Lapsi viihtyi rauhallisissa leikeissä hiljaisessa ja hälinättömässä ympäristössä josta pääsi välillä omaan rauhaan. Sisaren kanssa leikki mielellään.

Minulla nyt 3-vuotias kuopus.

Olen vielä kotona.

Täällä on äitikavereita joilla saman ikäisiä lapsia kuin itsellä ja pienempi lapsi siinä.

Kaikki lapset ovat kotona.

Aina on puistossa leikkiseuraa omalle lapselle (joka kotihoidossa) ja itsellekin seuraa.

Vaikka kuinka monella. Tuttavapiirissäni ihan kaikilla, joilla on vauva ja taapero. Meillä on kotona 5v, 3v, 1v ja 3kk

Vierailija kirjoitti:

Minun esikoinen jäi 4v kotiin kun pikkusisarus syntyi. En edes miettinyt muuta. Hän lähti eskariin siis ihan "kotoa". Tietysti päätökseeni vaikutti se että olen päikyn ope itse ja tiedän että sen virikkeen mitä lapset päikystä saa, pystyn tarjoamaan monin kertaisena päivän aikana. Kun vauva nukkui, annoin aikaa vanhemmalle. Yhdessä kävimme myös perhekerhossa ja -kahvilassa.

Olen kyllä kuullut että nyt korona aikana monet äidit ovat todella yksinäisiä kun perhepalvelut on katkolla. Ja lapsillekkin tosi haitallista ettei ole muita ihmiskontakteja kuin omat vanhemmat.

Minä taas koin, että perhekerhoista ym. ei löytynyt kyllä ollenkaan 4-5-vuotiaita lapsia, ja kaikilla kavereillakin tuon ikäiset olivat päiväkodissa. Olen itsekin vakaope, ja toki pystyin tarjoamaan toimintaa tuon ikäiselle, mutta en kyllä pystynyt tarjoamaan saman ikäistä kaveria, jonka kanssa harjoitella leikkitaitoja. Toista se oli omassa lapsuudessa! Meillä siis 4-vuotias meni puolipäiväiseen hoitoon ja aloitti puolen vuoden kuluttua kokopäivähoidon kun pikkuvelikin meni päivähoitoon. Ei ole kyllä kaduttanut, kun kuitenkin tarjosin kotihoidon 4-vuotiaaksi asti. Jotenkin myös siinä havahduin siihen, että tuon ikäinen hyötyi jo ryhmässä oppimisen kokemuksista.

Kyllä nämä asiat mietityttävät, mutta ammatillisesti ajattelen, että ei se lopulta minun asia ole miettiä miksi kukakin on hoidossa tai ole. Minun hommani on tarjota niin hyvää kasvatusta, opetusta ja hoitoa kuin osaan ja pystyn niille lapsille, jotka päivähoidossa ovat. Varhaiskasvatuksen keskustelun tulisi keskittyä enemmän siihen, miten saadaan hyvät henkilöresurssit päiväkoteihin.

Jos meillä olisi nyt vauva niin olen miettinyt että kuka olisi kuollut. Hirtehistä huumoria, sori. Nimittäin meidän 3v on oikea vaahteramäen eemeli. Jos pitäisi imettää vauvaa sen 45 minuuttia, niin kuka vahtii kolmevuotiasta? Ei, ei katso piirrrettyjä, keskittyy värittämiseen / legoihin / muuhun leluun sen 10 minuuttia. Muuten keksii kyllä tehdä kaikki kepposet. Pihalla jaksaa leikkiä yhtä leikkiä kauemmin mutta en voisi imettää vauvaa ulkona.

Entä sitten kun vauvasta tulee taapero joka haparoivin askelin etenee hiljaa kun taas toinen juoksee minkä jaloistaan pääsee? Kumman jätän ulkona yksin?

Onneksi on vain yksi lapsi.

Meillä hyödynnettiin 10 vuotta sitten kaupungin kerhoja, avointa päiväkotia, seurakunnan perhekerhoa ja käytiin muskarissa.

Käytännössä joka arkipäivälle oli joku aamupäivän aktiviteetti, jonka yhteydessä syötin myös 2-vuotiaalle lounaan, sitten tultiin kotiin päiväunille. Äitikavereita oli myös, kuljettiin samoissa menoissa tai kyläiltiin toistemme luona.

Lapset menivät yhtä aikaa päiväkotiin, pienempi silloin 2, isompi 4. Isompi solahti helposti hoitoryhmään kerhokokemuksellaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä olisi nyt vauva niin olen miettinyt että kuka olisi kuollut. Hirtehistä huumoria, sori. Nimittäin meidän 3v on oikea vaahteramäen eemeli. Jos pitäisi imettää vauvaa sen 45 minuuttia, niin kuka vahtii kolmevuotiasta? Ei, ei katso piirrrettyjä, keskittyy värittämiseen / legoihin / muuhun leluun sen 10 minuuttia. Muuten keksii kyllä tehdä kaikki kepposet. Pihalla jaksaa leikkiä yhtä leikkiä kauemmin mutta en voisi imettää vauvaa ulkona.

Entä sitten kun vauvasta tulee taapero joka haparoivin askelin etenee hiljaa kun taas toinen juoksee minkä jaloistaan pääsee? Kumman jätän ulkona yksin?

Onneksi on vain yksi lapsi.

Kylläpä on avutonta. Ajatella, että suurin osa perheistä saa pidettyä hengissä kaikki lapset.

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä olisi nyt vauva niin olen miettinyt että kuka olisi kuollut. Hirtehistä huumoria, sori. Nimittäin meidän 3v on oikea vaahteramäen eemeli. Jos pitäisi imettää vauvaa sen 45 minuuttia, niin kuka vahtii kolmevuotiasta? Ei, ei katso piirrrettyjä, keskittyy värittämiseen / legoihin / muuhun leluun sen 10 minuuttia. Muuten keksii kyllä tehdä kaikki kepposet. Pihalla jaksaa leikkiä yhtä leikkiä kauemmin mutta en voisi imettää vauvaa ulkona.

Entä sitten kun vauvasta tulee taapero joka haparoivin askelin etenee hiljaa kun taas toinen juoksee minkä jaloistaan pääsee? Kumman jätän ulkona yksin?

Onneksi on vain yksi lapsi.

Äläkä edes harkitse toisen hankkimista. Noin avuttomalle vanhemmalle yksikin lapsi on liikaa.