Runojen lukeminen kiinnostaa. Mistä kannattaa aloittaa?
Vaikka olen lukenut jokseenkin paljon, ovat runot olleet tähän saakka jollakin tavalla kiinnostukseni ulkopuolella. Haluaisin kuitenkin nyt perehtyä niihin. Mistä teoksista kannattaa aloittaa?
Kommentit (26)
Miten olisi runomuotoon kirjoitettu tarina?
Shakespearen näytelmiä?
Hamlet, Romeo ja Julia, McBeth...
Kalevala.
Mainitsen vielä tähän, että puhun myös sujuvasti englantia, joten suomenkielisen runouden lisäksi saa ehdotella myös englanninkielistä runoutta. - aloittaja
Ihmiset tykkää eri asioista niin tykkää eri runoilijoistakin.
Sanoisin, että kokeile Pentti Saarikoskea.
Itse tykkäsin teininä Saima Harmajasta ja Uuno Kailaasta.
Suuria nimiä
Eino Leino
Pablo Neruda
Anna Ahmatova
Mene kirjastoon ja syvenny runohyllyjen antiin! Valikoima on laaja ja monipuolinen.
Ehkä kannattaa alkuun lukea jotakin antologiaa, jossa on runoja eri aikakausilta ja kulttuuripiireistä, siinä saa käsityksen siitä, mitä kaikkea on olemassa ja huomaa millaiset jutut kolahtavat eniten. Itse pidän esimerkiksi vanhasta kiinalaisesta ja japanilisesta runoudesta sekä yhdysvaltalaisista modernisteista.
Saima Harmaja
Tommy Tabermann
Ei minua kutsu enää kaupungin valot mutta nuo ihmisen silmät.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa alkuun lukea jotakin antologiaa, jossa on runoja eri aikakausilta ja kulttuuripiireistä, siinä saa käsityksen siitä, mitä kaikkea on olemassa ja huomaa millaiset jutut kolahtavat eniten. Itse pidän esimerkiksi vanhasta kiinalaisesta ja japanilisesta runoudesta sekä yhdysvaltalaisista modernisteista.
Tämä kuulostaa oikein hyvältä vaihtoehdolta. Osaatko suositella jotakin tiettyä antologiaa? - aloittaja
Jonkinmoinen klassikkoantologia on Tuhat laulujen vuotta, joka sisältää länsimaista lyriikkaa nimensä mukaisesti noin tuhannen vuoden ajalta. Uusin laitos on 2000- luvun alusta, ensimmäinen ilmestyi 1957. Mukana ovat myös esim Latinalainen Amerikka ja USA.
Wisława Szymborskan "Sata Szymborskaa" -kokoelmasta moni lukiolainen on tykännyt. Helposti lähestyttävää mutta myös riittävän älyllistä kamaa: http://kaannostoimisto.blogspot.com/search/label/Wis%C5%82awa%20Szymbor…
Kotimaisista nykylyriikasta esimerkiksi Harry Salmenniemen "Texas, sakset" voisi olla mielenkiintoinen alku: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au8d25d49e-552b-446b-85ef-5…
Tämän runon haluaisin kuulla -kokoelmissa on monipuolisesti kaikkea.
Tyger, tyger
Burning bright
In the darkness of the night
What immortal hand or eye
Could frame thy fearful symmetry?
- Siinä kaikki mitä runoudesta tarvitaan.
Ollos hyvä!
Suosittelisin Saima Harmajaa. Saima Harmajan päiväkirjoissa runot limittyvät tekstiin joka on kylläkin traagillista mutta ihmeen toiveikasta, vaikkapa runo Kuolema
Saima Harmaja sairaalassa 1931: ”Minun selkäni takana yskii/kuoleva ihminen./Minä en ole kuollut vielä,/minä elän ja vapisen.”
. Viimeisessä runossaan hän kirjoitti: ”Kättä en nosta,/en sinun työtäsi estä./En, rakas Kuolema,/uusia tuskia kestä.”
Saima Harmajan valtavan iloisia kesiä harmaannutti riipivä tuberkuloosi. Loppu oli koko ajan lähellä mutta Saima kirjoitti päiväkirjaansa valtavasti myös iloista. Aina he juoksentelivat kedoilla ja niityillä ja elämä oli hyvää kuin sadussa ja koko ajan päiväkirjassa rakkaudenosoituksia läheisille ihmisille ja mikä eläinrakkaus ja luonnosta iloitseminen!
Välillä synkkiä ajatuksia kuolemasta ja taas aamulla nuoren naisen ilolla maailmaan ja seuraavalla sivulla sitten runo. Runot on hyviä, niissä on hyvä tunnelmma.
Usein ajattelen naisia yleensäkin Saima Harmajan kautta. Saima Harmaja myös tuntee aikakautensa ilmiöt ja kuuluisuudet, hän myös tietää olevansa lahjakkaampi kuin useimmat juhlitut aikalaisensa- hyvät tietää eikä Saima ylpistele. Kannattaa tutustua.
kirjastonhoitaja M46
Rannalla (17.06 1930)
Ihanat valkeat pilvet
liukuvat taivaalla,
hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt-
Taottu sydän
Tuskan ahjossa kerran suli sydämeni kova ja hiljainen. Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli, ja itse kuolema takoi sen.
Niin, elämä: aseellas raskaimmalla lyö, iske! Enää en murtua voi. Minun sydämeni helisee moukarin alla, mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi- -
Saima Harmaja 21.11.1931
En osannut päättää kumman laittaisin ;)
Saima Harmaja lopetti runonsa usein tuollaiseen viivaan, hän kertoili usein jatkavansa jotain runoa kyllä pian, tuo kyllä pian oli muutenkin Saiman lausahdus; usein runon voisi ajatella jatkuvan mutta Saima alkaakin tehdä uusia runoja luodessaan uusia säkeitä jo kirjoitettuun runoon. Sellainen pursuava ihminen suorastaan.
Kirjastonhoitaja
^^