Kuinka paljon isät osallistuu lasten hoitoon eron jälkeen??

Juridisesti on säädetty, että muualla asuvan vanhemman ainoa velvollisuus on maksaa elatusmaksut. Mies on siis hyvin perillä laillista oikeuksistaan.

Tapaa joka toinen viikonloppu ja se on siinä.

Ei vietä. Helmikuussa taisi viimeksi tavata.

Niin paljon kuin sovitaan. Kannattaa siis pyrkiä 50-50 sopimukseen, jolloin kumpikaan ei maksa elatusmaksuja ja lapset ovat viikko-viikko systeemillä. Isommat hankinnat puoliksi. Siinä ei sitten ämpyillä. 

Mies on oikeassa. Mitään ei kannata sen toisen vanhemman varaan laskea. Hänen ei ole esim mikään pakko edes tavata, vaikka siitä olisi sovittu.

Meillä isä on osallistunut lasten hoitoon paljon enemmän eron jälkeen. Hiljalleen siirryttiin vuoroviikkoihon, vaikka ennen eroa mies ei juuri lapsia hoitanut. Isä tosin on työelämästä syrjäytynyt, itse olen töissäkäyvä.

Meillä on vuoroviikot ja kumpikin huolehtii mm. sairastamiset omalla viikollaan. Käytännössä minä hoidan isommat vaate- ja muut hankinnat, mutta isä maksaa niistä kyllä puolet. Enemmän isä nykyään osallistuu kuin ennen eroa.

Eli jotkut osallistuvat paljon ja jotkut eivät vähäänkään. Olikos tästä tiedosta AP:lle paljonkin hyötyä?

Meillä vuoroviikot ja se hoitaa kenen viikolla lapset sairastaa. Wilmasta saatan huomata lapsen olleen kipeä.

Vierailija kirjoitti:

Ei vietä. Helmikuussa taisi viimeksi tavata.

Meillä viime tapaamista on yhdeksän kuukautta, kun mies otti ja lähti. Tapaamiset, elatukset, jne on edelleen sopimatta ja seuraavaksi ollaan menossa käräjille toukokuussa.

Se riippuu erotilanteessa käytetyistä äänenpainoista - puolin ja toisin.

Meilläkin isä osallistuu enemmän kuin ennen eroa. Joskus meinaa luistaa asioista ja minä organisoin yhä kaikki asiat, mutta esim. noita saikkeja puolitellaan sen mukaan kumman on helpompi jäädä ja kumman vuoro olisi. Pakkohan hänen ei olisi kun on etä. Mutta ei onneksi haluaa yrittää toimia oikein.

Osallistuu vähän liikaakin. Ennen eroa ei tehnyt juuri mitään, nyt yrittää osoittaa olevansa minua parempi vanhempi ja taistelee saadakseen lapset pääosin itselleen. Käytännössä tarkoittaa sitä, että ei kerro minulle jos huomaa että lapsille pitää hankkia vaikka jotain harrastusvälineitä, vaan hankkii yksinään ja käyttää sitä sitten aseena minua vastaan. Esim. esikoisen luistimet jäivät viime keväänä isän luokse ja isän luona ollessa oli ensimmäiset luistelukelit, huomasivat että luistimet olivat jääneet pieniksi, isä kävi ostamassa uudet ja valitti sitten minulle, kuinka hänen pitää yksin nämäkin huolehtia.

Pakottaahan et mitenkään voi, jos ei halua osallistua. Kannattaa erota järkevästi ja asiallisissa väleissä, että voidaan sopia asioista. Mutta en kyllä voi muuta kuin ihmetellä sellaisia isiä, joille omien lasten kanssa oleminen on tuollaista pakkopullaa. Enpä tiedä haluaisinko ollenkaan sellaista muka-isän mallia lapsille. Parempi olisi olla kokonaan ilman isää kuin antaa malli, että isä on pakosta heidän kanssaan.

Meillä oli aikoinaan ihan logistisista syistäkin tuo joka toinen viikonloppu systeemi, mutta sen lisäksi lapset olivat ihan pienenä isällään välillä myös arkisin ja lisäksi esim. mun työmatkojem aikana. Oon vaativissa asiantuntijatöissä ja exällä on paljon joustavampi työtilanne, niin joskus jouduttiin myös noiden sairaslomien kanssa järjestelee.

Eikös se ole ihan reilua ja normaalia, että se jonka päiville lapset sattuu jää itse pois töistä lasten sairastuessa? Miksi sen toisen vanhemman pitäisi?

no jos etän luona lapset vaikka 2 viikonloppua kuusta, niin kenelle jää ne sairaspoissaolot? kaikki ei suinkaan ole viikko-viikko systeemillä, silloinhan tuo toimii tietenkin, että se hoitaa jonka vuoro on. Pienillä ei muutenkaan viikko-viikko ole välttämättä paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Pakottaahan et mitenkään voi, jos ei halua osallistua. Kannattaa erota järkevästi ja asiallisissa väleissä, että voidaan sopia asioista. Mutta en kyllä voi muuta kuin ihmetellä sellaisia isiä, joille omien lasten kanssa oleminen on tuollaista pakkopullaa. Enpä tiedä haluaisinko ollenkaan sellaista muka-isän mallia lapsille. Parempi olisi olla kokonaan ilman isää kuin antaa malli, että isä on pakosta heidän kanssaan.

Nyt vaihda tästä omasta viestistäsi "isin" tilalle "äiti" ja lue se itsellesi ääneen: tervetuloa hyvin monen "isin" elämään.

Osallistuu on varsin laaja käsite. On lapsen elämässä ja viettää hänen kanssa aikaa juu, mutta jostain kumman syystä vanhemman velvollisuudet ei paljoa kiinnosta. Eli lapsen kans katotaan leffoja, vedetään grillimättöä ja ollaan niinku ellun kanat. Läksyt ym koulujutut jää täysin lapsen huolehdittavaksi, iskähän näet on jo omat koulunsa käynyt. Lapsi saa myös olla rajattomasti tietokoneella/pleikalla ja nukkumamenoaikoja ei tietenkään tarvita.

Suoraan sanottuna vituttaa tuo perseily mutta hirveen paljon ei pysty lähivanhempi vaikuttaan miten isin luona asutaan. Viimeksi tänään juttelin lastenvalvojan kanssa asiasta ja ainut konkreettinen asia mitä hän pystyy tekemään, on soittaa iskälle ja keskustella. Hohhoijakkaa.

Kantaa puolet vastuusta. Lapset olivat 5- ja 7-vuotiaita eron aikoihin. Kumpikaan ei maksa elareita toiselle, lapsilisät menee ihan suoraan lasten päivähoitoon/iltapäivähoitoon/harrastusmaksuihin, mikä nyt milloinkin on ollut ajankohtaista.