Ikisinkkuudessa on se ilo että koskaan ei tunne surua menettämästään puolisosta

Niinhän se on. Luulenkin että, sitoutumiskammo perustuu juuri tähän. Sitä mitä ei ole, ei voi menettää. Tämä pätee myös esimerkiksi lapsiin tai lemmikkieläimiin.

Joo, yksi huoli vähemmän, ellei sitä lasketa että sen puuttuminen on usein surullista.

Sitähän voi sitten surra joka päivä elämänsä ajan, ettei ole puolisoa lainkaan. 

Puolison menettämistä suurempi suru on, että on jumissa prismaperhe-elämässä puolison kanssa jota ei enää koskaan haluaisi nähdä silmissään.

Voimmeko vetää tästä johtopäätöksen, että mitä vähemmän sitoutuu mihinkään ja ylipäätään tekee yhtään mitään, niin sitä vähemmän menettää? Kannattaa siis elää mahdollisimman tassapaksu ja harmaa elämä, jos haluaa pelata varmanpäälle.

Vierailija kirjoitti:

Voimmeko vetää tästä johtopäätöksen, että mitä vähemmän sitoutuu mihinkään ja ylipäätään tekee yhtään mitään, niin sitä vähemmän menettää? Kannattaa siis elää mahdollisimman tassapaksu ja harmaa elämä, jos haluaa pelata varmanpäälle.

Voin suositella :)

Niin ap.  Mutta ei myöskään milloinkaan koe siitä suunnatonta onnea, iloa ja yhteenkuuluvuutta kenenkään kanssa.  Sitä turvallista oloa, että on ollut ihminen joka välittää ja huolehtii ja jonka syliin voi mennä nukkumaan ja lepäämään.

Ei se elämä niin yksinkertaista ole, että voi sanoa ettei tarvitse kokea suurta surua.

Eihän sitä surua voi kokea, ennenkuin on tuntenut vastakkaisenkin tunteen, onnen ja ilon ja rakastamisen ja välittämisen.

Vierailija kirjoitti:

Niin ap.  Mutta ei myöskään milloinkaan koe siitä suunnatonta onnea, iloa ja yhteenkuuluvuutta kenenkään kanssa.  Sitä turvallista oloa, että on ollut ihminen joka välittää ja huolehtii ja jonka syliin voi mennä nukkumaan ja lepäämään.

Ei se elämä niin yksinkertaista ole, että voi sanoa ettei tarvitse kokea suurta surua.

Eihän sitä surua voi kokea, ennenkuin on tuntenut vastakkaisenkin tunteen, onnen ja ilon ja rakastamisen ja välittämisen.

Eipä myöskään perheväkivaltaa, luottamuksen pettämistä eroa jne.

Koira sylissä voi nukkua ja saada turvaa :)

Vierailija kirjoitti:

Voimmeko vetää tästä johtopäätöksen, että mitä vähemmän sitoutuu mihinkään ja ylipäätään tekee yhtään mitään, niin sitä vähemmän menettää? Kannattaa siis elää mahdollisimman tassapaksu ja harmaa elämä, jos haluaa pelata varmanpäälle.

Mä olen oikeasti ottanut tämän tavoitteekseni. Jos tavoittelen kuuta taivaalta (parisuhdetta, unelmatyötä tai -asuntoa), en ikinä pääse masennuksesta koska itse ylläpidän liian suuria odotuksia ja vellon siinä surussa kun en koskaan saavuta niitä tavotteitani. Hukkaanheitettyä mun elämäni on joka tapauksessa, niin voisi edes mahdollisimman vähällö kärsimyksellä päästä. Niitä vastoinkäymisiä ja surua tulee ilmankin kuin että niitä erikseen lähtis jahtaamaan epärealistisilla prinsessaunelmilla.

”Turha pelätä laukausta, sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa”.

Niin.. Ja välillä oikein huokaisee helpotuksesta kun lukee näitä ahdistuksia mitä ihmisillä on kumppanin etsinnöissä tai "mitä se tarkoittaa kun ei vastaa viestiin heti" yms. Jotain hyvää tässäkin.

Suru on hinta joka maksetaan rakkaudesta.

Mä oon surrut yksinäisyyttä jo 10 vuotta ja oon siis 30+ eli sinkkuus saattaa olla surun aihe joillekin.

Eikä tarvitse kokea sitä kun taloudelliset kulut on puolitettu, tai kun lapsenhoitovastuu on puolitettu, tai kun ilot ja surut on jaettu ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimmeko vetää tästä johtopäätöksen, että mitä vähemmän sitoutuu mihinkään ja ylipäätään tekee yhtään mitään, niin sitä vähemmän menettää? Kannattaa siis elää mahdollisimman tassapaksu ja harmaa elämä, jos haluaa pelata varmanpäälle.

Mä olen oikeasti ottanut tämän tavoitteekseni. Jos tavoittelen kuuta taivaalta (parisuhdetta, unelmatyötä tai -asuntoa), en ikinä pääse masennuksesta koska itse ylläpidän liian suuria odotuksia ja vellon siinä surussa kun en koskaan saavuta niitä tavotteitani. Hukkaanheitettyä mun elämäni on joka tapauksessa, niin voisi edes mahdollisimman vähällö kärsimyksellä päästä. Niitä vastoinkäymisiä ja surua tulee ilmankin kuin että niitä erikseen lähtis jahtaamaan epärealistisilla prinsessaunelmilla.

On tuossa kyllä perääkin kieltämättä. Jos ei ikinä ole tyytyväinen ja aina tavoittelee jotain parempaa, niin ei tule koskaan onnelliseksi. Jos osaa tyytyä vähään, voi olla hyvinkin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Niin ap.  Mutta ei myöskään milloinkaan koe siitä suunnatonta onnea, iloa ja yhteenkuuluvuutta kenenkään kanssa.  Sitä turvallista oloa, että on ollut ihminen joka välittää ja huolehtii ja jonka syliin voi mennä nukkumaan ja lepäämään.

Ei se elämä niin yksinkertaista ole, että voi sanoa ettei tarvitse kokea suurta surua.

Eihän sitä surua voi kokea, ennenkuin on tuntenut vastakkaisenkin tunteen, onnen ja ilon ja rakastamisen ja välittämisen.

Minä en koe noita onnea, iloa ja yhteenkuuluvaisuudentunnetta vaikka omistaisin koko elämäni sen perässä kulkien ja haaveillen. Ja siinä olet väärässä, ettei surua voisi kokea, ilman että on kokenut sitä vastakkaista tunnetta, silloinhan sitä rakkautta ei voisi tuntea jos ei ole tuntenut pohjatonta surua. Ja minä olen tuntenut sen surun, epäsopivuuden, kaipauksen, romantiikankaipuun ja kaiken sen toiveen vaikka en ole koskaan kokenut rakkautta, olen vuosia siitä haaveillut. Se vain tappaa minut henkisesti jos jään roikkumaan siihen utopiaan. Aivan kuten lapsettomuudesta kärsivä kaipaa sitä lasta. Se on henkilökohtainen tragedia.

Joo tässä kroonisessa sairaudessakin on se kiva puoli että ei tartte pelätä sairastumista kun on jo. Eikä tarvi kuolemaakaan pelätä kun sekin olis varmaan tapahtuma parempaan päin. Laihaa lohtua kyllä jos tuollaisia miettii, että parempi ettei mitään ole ollutkaan. Kyllä mä mieluummin olisin terve, onnellinen ja kumppanin kanssa

Tyypillistä suomalaisuutta.

Ollaan iloisia siitä että ei ole mitään hyvää elämässä, koska "ilo loppuu kuitenkin".

Rakkaus loppuu ja parisuhde, ei kannata, joutuu kuitenkin jätetyksi.

Hyvä työpaikka: ei mitään järkeä, kuitenkin seuraavissa yt-neuvotteluissa saisi kenkää.

Unelmien omakotitalo: eipä tullut hankittua, ihan turhaa, kuitenkin kylppäriremontissa paljastuu laajamittainen homeongelma, ja ollaan puilla paljailla.

Pessimisti ei pety.

"Parempi, että on rakastanut ja menettänyt kuin että ei olisi edes rakastanut."

Olen ollut sinkku koko ikäni ja kärsin päivittäin tuskaa kun en ole koskaan saanut kokea rakkautt. Joten sydänsuruilta en ole säästynyt...