Lue keskustelun säännöt.
Viikonlopun lämmin musiikkisuositus: Yona - Uni johon herään
16.04.2021 |
Mun mielestä tää vois soida vaikka 24/7 joka paikassa. Niin upea levy! En muista, milloin viimeksi olisin jumittanut yhteen levyyn näin pitkäksi aikaa. Tuntuu, etten osaa enää edes kuunnella mitään muuta.
Tää levy on mahtipontinen, herkkä, musikaalinen, kaunis, ahdistava ja toiveikas, kaikkea samaan aikaan. Ehkä paras albumikokonaisuus, mitä on aikoihin tässä maassa tehty. Lyriikat on täyttä timanttia.
Kommentit (24)
Liian raskasta tekstiä minun makuuni. Pidän iloisemmista sanoituksista ja musiikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin enemmän kuin aiemmista levyistä
Yonalla on aidon kuuloista musiikkia.
Pidän hänen tyylistä.
En tiennytkään häneltä tulleen uutta musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Yona - Kannolla
Istuin kannolle ja itkin,
enkä tiennyt edes miksi.
Katsoin taivasta,
annoin padon murtua vaan,
murtua vaan.Istuin kannolle ja itkin,
kai mä tiesin ehkä siksi,
kun mä näin kaiken lahoavan,
rakkauden hajoavan.Istuin kannolle ja itkin,
metsä keinutti ja mietin:
ehkä elämä kantaa,
ehkä se kantaa kuitenkin.Sä olit rakentanut muurin,
enkä mä löytänyt porttii
ja mä painauduin sitä vasten,
kylmää, kylmää.Vielä kiivetä koitin,
aina pudoten vaan.
Sitten jääin siihen maahan,
jäin sun varjoos vaan, lakoamaan.Niin mä mullaksi muutuin,
suru heitteli heteet,
kyyneleet kasteli maan,
mussa uudelleen heräs kasvamaan.Ja mä kasvoin ja kasvoin,
kunnes näin sut yli muurin:
olit jo vieraalla maalla,
ei mä en kuulu sinne,
en kuulu sinne enää.Istuin kannolle ja itkin,
metsä keinutti ja mietin:
ehkä elämä kantaa,
ehkä se kantaa kuitenkin.Istuin kannolle ja itkin,
olin niin pieni, taivas suuri.
Kai mä irti päästin.
Linnut lohdutti mua.
Suopursu tuoksui.
Tuuli pyyhki kyyneleet.—————————-
Menkää kaikki metsään vähän puhdistamaan!
Tässä kappaleessa on hienot melodiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yona - Kannolla
Istuin kannolle ja itkin,
enkä tiennyt edes miksi.
Katsoin taivasta,
annoin padon murtua vaan,
murtua vaan.Istuin kannolle ja itkin,
kai mä tiesin ehkä siksi,
kun mä näin kaiken lahoavan,
rakkauden hajoavan.Istuin kannolle ja itkin,
metsä keinutti ja mietin:
ehkä elämä kantaa,
ehkä se kantaa kuitenkin.Sä olit rakentanut muurin,
enkä mä löytänyt porttii
ja mä painauduin sitä vasten,
kylmää, kylmää.Vielä kiivetä koitin,
aina pudoten vaan.
Sitten jääin siihen maahan,
jäin sun varjoos vaan, lakoamaan.Niin mä mullaksi muutuin,
suru heitteli heteet,
kyyneleet kasteli maan,
mussa uudelleen heräs kasvamaan.Ja mä kasvoin ja kasvoin,
kunnes näin sut yli muurin:
olit jo vieraalla maalla,
ei mä en kuulu sinne,
en kuulu sinne enää.Istuin kannolle ja itkin,
metsä keinutti ja mietin:
ehkä elämä kantaa,
ehkä se kantaa kuitenkin.Istuin kannolle ja itkin,
olin niin pieni, taivas suuri.
Kai mä irti päästin.
Linnut lohdutti mua.
Suopursu tuoksui.
Tuuli pyyhki kyyneleet.—————————-
Menkää kaikki metsään vähän puhdistamaan!
Tässä kappaleessa on hienot melodiat.
Vähän sellaista vanhan ajan musiikin fiilistä, kunnon melodiat, sanat, hyvä ääni ja taidokkaat soittajat.
Uskon, että tää musiikki voi toimia useassa eri ikäluokassa. Ei ole pelkkää nuorten musaa.
Kuuntelin viime viikonloppuna tätä levyä kävelylenkeillä joka päivä ja eri päivinä meni kylmät väreet vähän eri biisin kohdalla. Monipuolinen ja laadukas kokonaisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty enää kuuntelemaan musiikkia. Yona on kyllä ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysty enää kuuntelemaan musiikkia. Yona on kyllä ihana.
Kuulo mennyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yona - Kannolla
Istuin kannolle ja itkin,
enkä tiennyt edes miksi.
Katsoin taivasta,
annoin padon murtua vaan,
murtua vaan.Istuin kannolle ja itkin,
kai mä tiesin ehkä siksi,
kun mä näin kaiken lahoavan,
rakkauden hajoavan.Istuin kannolle ja itkin,
metsä keinutti ja mietin:
ehkä elämä kantaa,
ehkä se kantaa kuitenkin.Sä olit rakentanut muurin,
enkä mä löytänyt porttii
ja mä painauduin sitä vasten,
kylmää, kylmää.Vielä kiivetä koitin,
aina pudoten vaan.
Sitten jääin siihen maahan,
jäin sun varjoos vaan, lakoamaan.Niin mä mullaksi muutuin,
suru heitteli heteet,
kyyneleet kasteli maan,
mussa uudelleen heräs kasvamaan.Ja mä kasvoin ja kasvoin,
kunnes näin sut yli muurin:
olit jo vieraalla maalla,
ei mä en kuulu sinne,
en kuulu sinne enää.Istuin kannolle ja itkin,
metsä keinutti ja mietin:
ehkä elämä kantaa,
ehkä se kantaa kuitenkin.Istuin kannolle ja itkin,
olin niin pieni, taivas suuri.
Kai mä irti päästin.
Linnut lohdutti mua.
Suopursu tuoksui.
Tuuli pyyhki kyyneleet.—————————-
Menkää kaikki metsään vähän puhdistamaan!
Tässä kappaleessa on hienot melodiat.
Vähän sellaista vanhan ajan musiikin fiilistä, kunnon melodiat, sanat, hyvä ääni ja taidokkaat soittajat.
Uskon, että tää musiikki voi toimia useassa eri ikäluokassa. Ei ole pelkkää nuorten musaa.
Kuuntelin viime viikonloppuna tätä levyä kävelylenkeillä joka päivä ja eri päivinä meni kylmät väreet vähän eri biisin kohdalla. Monipuolinen ja laadukas kokonaisuus
Mun on vaikea uskoa, että suurin osa teineistä tykkäisi Yonan musiikista. On hyvin aikuiseen makuun. Itse löysin ja tykästyin Yonaan noin 20 vuotiaana. On tässä ollut myös muutamia vuosia taukoa Yonan musiikista. Nyt kun on tullut uutta musaa niin on pakko ottaa taas kuunneltavaksi häntä. Oon muuten mies, joten ei ole sukupuoleen sidottua musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään kyllä suurensuuresti. Mutta joskus mietin, miten hänen äänensä kestää sellaista laulutapaa pidemmän päälle. Se sopii hänen lauluihinsa, mutta joskus kaipaisin klassisempaa tekniikkaa. Ehkä. My bad.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään kyllä suurensuuresti. Mutta joskus mietin, miten hänen äänensä kestää sellaista laulutapaa pidemmän päälle. Se sopii hänen lauluihinsa, mutta joskus kaipaisin klassisempaa tekniikkaa. Ehkä. My bad.
Miten Paula Koivuniemen ääni on kestäny sen laulutapaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miksi sieltä radiosta soitetaan niitä kauheimpia biisejä kokoajan. Nykypäivänäkin tehdään hyvän kuuloista musiikkia, mutta ne hyvät biisut jäävät vähemmän huomiolle.
Eka kosketti En saa rauhaa
Seuraavalla kuuntelulla Ooksä unohtanu?
Sitten Kannolla
Sen jälkeen oikeastaan kaikki loput biisit yksi kerrallaan. Jokaisesta löysi jotain hienoo.
Vuoden ja itselle ehkä jopa tähän astisen elämäni eniten koskettanut yksittäinen levy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka kosketti En saa rauhaa
Seuraavalla kuuntelulla Ooksä unohtanu?
Sitten Kannolla
Sen jälkeen oikeastaan kaikki loput biisit yksi kerrallaan. Jokaisesta löysi jotain hienoo.Vuoden ja itselle ehkä jopa tähän astisen elämäni eniten koskettanut yksittäinen levy.
Lisään vielä, että ihan spontaani itku pääsi. Harvoin pääsee, jos ei ole jo valmiiksi ns. tietyssä mielentilassa, kun kuuntelee musaa. Ja harvemmin pääsee itku, kun kuuntelee musiikkia, jota ei ole aiemmin kuunnellut.
Tää ”Ooksä unohtanu” -biisi nousee kyllä aikamoisiin sfääreihin
Ihana levy! Koronan keskellä on hienoa että tulee edes uutta musiikkia kuunneltavaksi tän yksinäisyyden keskelle.
Yona - Kannolla
Istuin kannolle ja itkin,
enkä tiennyt edes miksi.
Katsoin taivasta,
annoin padon murtua vaan,
murtua vaan.
Istuin kannolle ja itkin,
kai mä tiesin ehkä siksi,
kun mä näin kaiken lahoavan,
rakkauden hajoavan.
Istuin kannolle ja itkin,
metsä keinutti ja mietin:
ehkä elämä kantaa,
ehkä se kantaa kuitenkin.
Sä olit rakentanut muurin,
enkä mä löytänyt porttii
ja mä painauduin sitä vasten,
kylmää, kylmää.
Vielä kiivetä koitin,
aina pudoten vaan.
Sitten jääin siihen maahan,
jäin sun varjoos vaan, lakoamaan.
Niin mä mullaksi muutuin,
suru heitteli heteet,
kyyneleet kasteli maan,
mussa uudelleen heräs kasvamaan.
Ja mä kasvoin ja kasvoin,
kunnes näin sut yli muurin:
olit jo vieraalla maalla,
ei mä en kuulu sinne,
en kuulu sinne enää.
Istuin kannolle ja itkin,
metsä keinutti ja mietin:
ehkä elämä kantaa,
ehkä se kantaa kuitenkin.
Istuin kannolle ja itkin,
olin niin pieni, taivas suuri.
Kai mä irti päästin.
Linnut lohdutti mua.
Suopursu tuoksui.
Tuuli pyyhki kyyneleet.
—————————-
Menkää kaikki metsään vähän puhdistamaan!