Minulla on lapsia, mutta haluan ystäviksi lapsettomia. Mikäli ystävillä on lapsia, haluan pitää molempien lapset erossa ystävyydestä. Vanhempien välillä kilpailuasetelma lasten "paremmuudesta".
Tein vuosi sitten päätöksen, etten halua tavata ystäviä enää omien lasteni ollessa läsnä. Tämä siksi, että näinä 15 vuotena, kun meillä on ollut lapsia, ystäväperheiden kanssa vierailuilla puolin jos toisin, moni ystäväni/ystävän mies on kommentoinut ilkeästi lapsiamme joko vierailun aikana, tai jälkikäteen.
Lapsemme käyttäytyvät vieraiden aikana hyvin. Ovat hiljaisia, eivät juoksentele edes takaisin, käyttäytyvät ruokapöydässä ja vastaavat kysyttäessä vieraiden kysymyksiin, mutta eivät päsmäröi aikuisten juttujen päälle huutamalla. Tästä huolimatta ilkeitä kommentteja on tullut mm. ettei nuorempi lapsi osannut vielä 4v ajaa ilman apurattaita pyörällä, vanhemman lapsen juoksutyyli oli kummitätinsä mielestä omituinen ja telttasi lapselta miksi juoksee kuten juoksee, nuoremman lapsen uintityyliä on arvosteltu, samoin kuin ihmetelty harrastuksia ja lapsilta kysytty suoraan, olisiko fiksumpaa harrastaa jotain muuta kuin partioa ja bändikoulua. Nämä esimerkkejä, paljon muuta vuosien varrella on ollut. Lisäksi ystäväni mies jankkasi joka vierailulla toisen lapsen olevan adhd, koska oppi kävelemään vasta 1v 2kk iässä. Todellisuudessa johtui varmaan lapsen varallisuudesta ja rauhallisuudesta, mitä on tänä päivänäkin. Ja vanhempaa lasta kummitätinsä sanoi joka vierailulla 2-3 vuotiaana aspergerlapseksi, koska lapsi teki pikkuautoista jonoja lattialle ja leikki ruuhkaa. Ei ole osoittautunut nyt teini-ikään mennessä olevan asperger millään tapaa. Nyt sitten lapsen hiustyyli ei miellytä kummia, joka viime näkemän jälkeen soitti minulle, että oli katsonut että lapsen kannattaisi kammata hiuksensa toisin.
Ystävien tapaaminen tuntuu olevan toisten lasten taitojen ja ominaisuuksien kyttäämistä ja arvostelua. Olen saanut siitä tarpeekseni ja nyt päättänyt, että tapaan ystäviä siten, ettei lapset ole läsnä. Näin ollen tapaamiset varmasti harventuu, mutta ei tarvitse kuunnella lasteni arvostelua ja asettaa heitä arvostelevien silmien alle.
Lapsettomat ystävät eivät ole koskaan arvostelleet lapsiani. Heillä ei ole mihin verrata, joten heidän kanssa on paljon helpompaa. Heitä voin kutsua kylään lasteni ollessa paikalla.
Ihmettelen suuresti, miksi nykyvanhemmilla on niin suuri tarve moittia toisten lapsia, ihan päin naamaa vieraille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Ikään kuin olisi jatkuva kilpailuasetelma, meidän lapset on parempia kuin teidän.
Kommentit (14)
Lapsesi ovat siis syntymäkehnoja, kun pelkäät "kilpailua".
Olen huomannut saman ilmiön. Ystävyyssuhteet ja lapset erillään on paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ovat siis syntymäkehnoja, kun pelkäät "kilpailua".
Miksi lasten taidoilla pitäisi kilpailla?
No nyt oli aika hämärää.. Olenko valinnut ystäväni hyvin vai mitä, mutta ystäväni eivät käyttäydy kuvatulla tavalla.
Kuulostaa oudolta. Omien lapsellisten kavereiden kanssa on hyvä välillä purkaa harmituksia omien lasten puuhista. Toiset ymmärtävät ja tsemppaavat. Me myös iloitsemme toistemme lasten onnistumisista ja olemme empaattisia ikävissä/hankalissa tilanteissa.
Ei ole tarvetta vertailla tai pönkittää, jokainen meistä on erilainen ja lapsemme ovat erilaisia. Kaikki aivan ihania omalla laillaan.
On kyllä omituista sakkia osunut ap:n lähipiiriin. En ap:nä tapaisi moista huonotapaista ja lapsille ilkeää lössiä ollenkaan. Kuka valittaa pikkulapsen juoksutyylistä?!!?
Mielestäni menee aika hankalaksi tuolla tavalla.
Lisäksi olette melko eri aaltopituudella lapsettomien kanssa. Kyllä niidenkin kanssa on mukava jutella, mutta eikö ole luonteva jutella lapsista ika paljon, kun niitä on.
Ai tuonko takia lapselliset haluvat lapsettomia ystäviä? Minä olen aina luullut, että lapselliset haluavat kaveerata kanssani, jotta saavat ilmaisen lapsenvahdin...
Olen huomannut saman. Lapsellinen ystävä ei osaa iloita, jos lapseni on onnistunut jossain. Ei kehu, vaan keksii jotain "lyttäävää". Omia lapsiaan ylistää vähemmästäkin. On siis silmin nähden kateellinen. Muustakin kuin lasten asioista. Siis ylipäätään tapaa puhua väheksyvästi muiden perheiden asioista. Olen oikeastaan lakannut puhumasta hänelle mitään muuta kuin ihan diiba-daaba- pinnallisuuksia, koska muuten tuLee aina huono tunnelma. No, emme paljon enää näekään.
Ehkä ongelma ei ole lapset vaan nää "ystävät" on vaan huonoja.
Kummallisia ystäviä sinulla. Ei minun ystäväpiirissä tapahdu tuollaista.
Outoa!
Itselläni on pari tuttavaa, jotka tuntuvat vertailevan. Ovat muutenkin vähän kilpailunhaluisia ja menestysorientoituneita. Suurin osa suhtautuu lapsiin ihan tavallisesti.
Hirveitä ystäviä sulla. Ei tässä ole välttämättä kyse siitä, onko ihmisellä lapsia vai ei. Kyse on siitä, onko ihan mulkku ihmisenä vai ei. Unohda tuollaiset ihmisperseet ja hanki uusia ystäviä. Ansaitsette parempaa.
Ei kuulosta tutulta.