Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liikaa töitä, burnout? Hoitoala
13.04.2021 |
Moikka!
Mulla on melko raskas vaihe menossa töissä. Olen terveydenhuoltoalalla. Normaalistikin on kovasti ollut jo töitä ja työ kuormittaa. Töitä takana kohta 20 vuotta. Olen hieman päälle 40v. Mulla on perhe ja mies.
En suoraan työskentele koronapotilaiden kanssa, mutta välillisesti toki vaikuttaa työhöni silti niinkuin koko alalla väkisinkin. Potilaita on kovasti, resurssit pienet, asioita jää hoitamatta ja hoitovelka kasvaa. Porukka on huonokuntoisempaa kun ihmiset ikääntyvät. Sosiaaliset ongelmat suuria. Opiskelijaohjausta pitäisi jaksaa jatkuvasti..
Oman kolmivuorotyön lisänä olen käynyt rokottamassa ihmisiä ylitöinä, sillä koen työn kivaksi vastapainoksi ja tämä tuntuu melkein harrastukselta verrattuna omaan työhöni. Ihmiset ovat kiitollisia pääosin rokotteesta ja saan ylityöpalkkaa, mikä toki on erityisen mukavaa. Voin sillä rahalla sitten tehdä jotain kivaa ja hemmotella itseäni.
Nyt vaan tuntuu, että tää kaikki on liikaa! Mä en jaksa enää yhtään tätä koronaa ja sitä, että harvoilla vapailla ei saa tehdä yhtään mitään. Kahvilaankaan ei pääse. Rakastan käydä ryhmäliikunnassa, mutta sitäkään ei saisi tehdä. Uimahallit, kirjastot on kiinni. Kotityöt kaatuvat päälle.
Miten ihmeessä te muut jaksatte???
Kommentit (13)
Varaa ensi töiksesi kirjastosta Kaarina Davis: Rankka kutsumus ja lue se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, työkuorma on lisääntynyt valtavasti. Työaika ei riitä hyvin ja jatkuvasti olisi painetta tehdä ylitöitä. Tuntuu, että potilaiden laadukas hoito ja terveys on jätetty oman uhrautumisen varaan ja omille harteille. On helppo sanoa, että aliresursointi on johdon ongelma ja itsellä on oikeus tehdä vain kohtuullinen ja suunniteltu määrä töitä, kun näkee konkreettisesti, miten se hoidettaviin vaikuttaa.
Niinpä! Jos tää hullunmylly jatkuu niin kohta odottaa masennus, burnout, alanvaihto. Mä alan olla aivan katki kun henk.koht murheitakin on ihan riittävästi. Nää kasautuu aivan liikaa terveydenhuollon niskaan! Eikä meille oo tullut mitään lisää, että jaksettaisiin töissä. Ei palkkaa, ei lisää porukkaa, ei mitään kannustinta missään muodossa MISTÄÄN! Tää ei voi olla enää edes totta! Pelkkiä vaatimuksia ja velvollisuuksia.
En ihmettele kun terveydenhuolto koronan jälkeen kärsii varmasti henkilöstöpulasta. Työntekijät ovat kaikki burnoutissa.
ap
En jaksanut enää 7 vuoden jälkeen lähihoitajan työtä ja lastenhoitoa. Nyt opiskelen välinehuoltoa. Vajaa vuosi vielä koulua ja valmistun. Ei kannata jos homma ei tunnu omalta. 36.v olen ja en jaksanut enää töiden jälkeen edes ulos mennä tai katsoa TV. Nukuin jo ilta 20 aikaan, heräilin öisin ja sain itkukohtauksia. Tuntui kun olisin kävellyt jotain myrkkykaasua päin kun menin töihin? Niin kauheaa se oli!
Siinähän se onkin, että pidän työstäni. En halua vaihtaa alaa. Ala on minulle ja olen siinä hyvä. Olen kiinnostunut tästä alasta ja tämä on minua.. Koen onnistumisenkin tunteita, osaan työni. Tämä jatkuva työn vaativuus ilman kannustimia kyllä syö naista!
ap
Onko elintavat kunnossa kuitenkin? liikut paljon eikä ole ylipainoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ongelma. Puhut kenen kanssa tahansa alasta riippumatta moni puhu samaa. Työkuormaa on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se onkin, että pidän työstäni. En halua vaihtaa alaa. Ala on minulle ja olen siinä hyvä. Olen kiinnostunut tästä alasta ja tämä on minua.. Koen onnistumisenkin tunteita, osaan työni. Tämä jatkuva työn vaativuus ilman kannustimia kyllä syö naista!
ap
Pätäkkää kun tulisi enemmän tilille työ muuttuisi kevyemäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se onkin, että pidän työstäni. En halua vaihtaa alaa. Ala on minulle ja olen siinä hyvä. Olen kiinnostunut tästä alasta ja tämä on minua.. Koen onnistumisenkin tunteita, osaan työni. Tämä jatkuva työn vaativuus ilman kannustimia kyllä syö naista!
ap
Haluaisit, että sinulle osoitettaisiin kiitollisuutta rahan muodossa?
Ongelma on jälleen kirjoitettu, mutta mitää ratkaisua sinulla ei ole siihen esittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se onkin, että pidän työstäni. En halua vaihtaa alaa. Ala on minulle ja olen siinä hyvä. Olen kiinnostunut tästä alasta ja tämä on minua.. Koen onnistumisenkin tunteita, osaan työni. Tämä jatkuva työn vaativuus ilman kannustimia kyllä syö naista!
ap
Haluaisit, että sinulle osoitettaisiin kiitollisuutta rahan muodossa?
Ei niinkään. Arvostuskin olisi kiva. Että ainaisen kiukuttelun ja vaatimusten sijaan johdoltakin tulisi OIKEAA KIITOSTA. Vaikka henkilökohtainen kiitos, ylimääräinen vapaa, muistaminen _jossain muodossa_.. Liikuntaseteleitä, mitä vaan. Vaikka ilmainen lounas, edes joskus.
Ja mitä tulee henkilökohtaisiin elämäntapoihini jota joku toinen kysyi, niin kyllä: ovat kunnossa. Ei ylipainoa. BMI on 22. Liikun monta kertaa viikossa. Käyn esim. nyt lenkillä enemmän kun salit ja muut hankalampia. Syön terveellisesti. Kolesterolini ja verenepaineeni ihanneluokkaa. Oliko muuta, jolla syyllistää "läskiä hoitajaa kahvitauolla, kun siellä vaan pullaa syövät?"
ap
Ni kertokaa te muut, miten jaksatte? Vaikka olis mikä ala, mutta jos teillä on paljon työkuormaa eikä juurikaan vapaita.. ja töissä kova stressi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Joo, työkuorma on lisääntynyt valtavasti. Työaika ei riitä hyvin ja jatkuvasti olisi painetta tehdä ylitöitä. Tuntuu, että potilaiden laadukas hoito ja terveys on jätetty oman uhrautumisen varaan ja omille harteille. On helppo sanoa, että aliresursointi on johdon ongelma ja itsellä on oikeus tehdä vain kohtuullinen ja suunniteltu määrä töitä, kun näkee konkreettisesti, miten se hoidettaviin vaikuttaa.