Muita, jotka vihaavat lautapelejä, ruoanlaittoa, geokätköilyä ja muuta tyypillistä perhetekemistä?
Minulla pitää olla lasten kanssa älyllisiä leikkejä. Ne ovat kivoja. Ruoanlaitto on oma händikäppini, en vain ole koskaan pitänyt siitä. Onko muilla samaa?
Kommentit (43)
Vihaan kans lautapelejä ja geokätköilyä, on niin nörttiä!
Minä, aikuisen roolissa :( Kun olin lapsi, tykkäsin kaikesta tuollaisesta kovasti. Siksi onkin ollut järkytys huomata, että omien lasten kanssa se ei todellakaan ole samanlaista kiinnostavaa ja kivaa :((
Lautapelit shakki poislukien ovat inhokkejani, geokätköilystä en ole innostunut.
Ruoanlaitosta pääsääntöisesti pidän.
Maksaisin mitä vaan, että pääsisin tekemään ko. perhetekemisiä.
t. yksinäinen sinkku
Kerrohan ap, mitä ne on ne älylliset leikit, mitä ei vaikkapa lautapeleistä (on olemassa vaikka mitä älypelejä ja tietopelejä jne) tai geokätköilystä (esim. mysteerikätköt, joissa on ensin ratkaistava jonkin tyyppinen arvoitus, ennen kuin edes saa kätkön koordinaatit) ei löydy.
On niitä kiinnostavia lautapelejäkin. Geokätkeilym voi ottaa leikkisänä ajanvietteenä.
Ehkä ongelma on leikkisyyden puuttuminen tai häpeän kokeminen siitä, jos aikuisena leikkii. Ajatteletteko, et mitä muut ajattelee teistä?
Ihminen, joka vihaa neutraaleja aioita, on henkisesti sairas.
Vierailija kirjoitti:
On niitä kiinnostavia lautapelejäkin. Geokätkeilym voi ottaa leikkisänä ajanvietteenä.
Ehkä ongelma on leikkisyyden puuttuminen tai häpeän kokeminen siitä, jos aikuisena leikkii. Ajatteletteko, et mitä muut ajattelee teistä?
Olen leikkisä ja tarvittaessa lapsellinenkin. En todellakaan ajattele, mitä muut ajattelevat. ap
Lautapelejä vaikka viisi tuntia illassa!
Mulle geokätköt ja lautapelit on ok, mutta vihaan sellaista tyypillistä perhetekemistä kuin kännykkä- ja konsolipelejä.
Vierailija kirjoitti:
Terve tunne se viha
No viha nyt on aika vahva sana. En huomannutkaan, että kirjoitin vihata. Olisin voinut yhtä hyvin kirjoittaa, että en pidä tai pidän kuolettavan tylsänä. ap
Heh, minä yli nelikymppinen äiti pelaan pojan kanssa innoissani lautapelejä, xboxia, Nintendoa... Viimeisimpänä aloitimme Pokemon Gon. Huomattavasti kivempaa kuin leikkiminen.
Trivial Pursuitin perheversio yli 8 vuotiaille on kiva, omat kysymykset aikuisille ja lapsille.
Ei kannata ottaa paineita että hyvän vanhemman pitää puuhata just niitä tiettyjä juttuja lasten kanssa- kunhan joskus jotain tekee yhdessä.
Ei perusperhe mitään geokätkeile tai lautapelejä pelaa. Perusperhe pallogrillaa kasleria, käy viikonloppuisin hoplopissa, pelaa kesällä mölkkyä ja käy shoppailemassa Tokmannilla. Kerran kuussa on ”juhlapäivä”, kun mennään ihan ulos syömään, eli siihen läheiseen kiinalaiseen tai sushibuffaan. Perusperheen iskä ”harrastaa viskejä” ja äippä myy kodin krääsää torissa. Sitä on perusperheen elämä.
Mitähän älyllistä teette :)
Me tykkäämme pelata shakkia ja backgammonia sekä retkeillä ulkona.
Eikö se geokätköily ala olla jo vähän passé muutenkin.
Jäin nyt ihmettelemään, mitä ap tarkoittaa tyypillisellä perhetekemisellä ja mitä ihmettä on nämä "älylliset" leikit?
Ihmiset saavat tietenkin pitää eri asioista. Geokätköilyä en ole kokeillut kuin kerran, lautapelit on ihan jees. Ruuanlaitto taas poikkeaa kahdesta ensimmäisestä siinä mielessä, että se on kotityö ja ne nyt on tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Ei perusperhe mitään geokätkeile tai lautapelejä pelaa. Perusperhe pallogrillaa kasleria, käy viikonloppuisin hoplopissa, pelaa kesällä mölkkyä ja käy shoppailemassa Tokmannilla. Kerran kuussa on ”juhlapäivä”, kun mennään ihan ulos syömään, eli siihen läheiseen kiinalaiseen tai sushibuffaan. Perusperheen iskä ”harrastaa viskejä” ja äippä myy kodin krääsää torissa. Sitä on perusperheen elämä.
No olipa taas. Oikeastaan ihan hyvä havainnollistus siitä, ettei ole olemassa mitään "perusperhettä", mutta ilmeisesti jokainen, joka sellaista määrittää yrittää nostaa itsenä tämän "perusperheen" yläpuolelle.
Jotenkin outoa, että lautapelit (joita on useita) ei kuulu perusperheeseen, mutta mölkky sitten kuuluu.
Kirjoittaja on muutenkin aika snobi, kun lainausmerkkeineen selvästi irvailee ajatukselle siitä, että kerran kuussa syödään ulkona. Voin kertoa, että Suomessa on aika paljon lapsiperheitä, joille noinkin usein ulkona syöminen on vain pelkkä haave.
Me ratkaisiin kolmevuotiaan kanssa toisen asteen yhtälöitä ja luettiin Tolstoita.