Naimisissa olevat naiset! Onko teillä kaverimiehiä, joita tapaatte?

Onko kokemusta?

On, käydään bissellä ja syömässä. Oma mies on ihan ok asian kanssa, koska ei ole mitään syytä etteikö voisi olla asian kanssa ok.

Mulla oli kaverimies, ja tunsin asiasta aika huonoa omaatuntoa. Ehkä vähän ihastuinkin jossain vaiheessa, ja kärsin liikaa siitä, että mies lopulta alkoi seurustella toisen kanssa. Ei tuntunut yhtään hyvältä pidemmän päälle, ja poistin hänet kavereistani ehkä vähän yllättäin, samalla katkaisin muutkin yhteydet. Hankin mielummin kaverinaisen, yhdessäoloa ei tarvitse selitellä niin paljon.

Minulla on yksi itseäni paljon vanhempi mies, jonka kanssa meillä oli jotain kauan sitten. Olen ehkä kerran tavannut hänet avioliittoni aikana, aviomies tiesi tietenkin, mutta minulla oli koko tapaamisen ajan kauhean huono omatunto jostain syystä. Ehkä pelkäsin, että hänellä oli taka-ajatuksia. Kun kuitenkin meillä oli se menneisyys.

On. Ystävystyttiin tämän miehen kanssa lukiolaisina ja on ollut minulle kuin veli siitä saakka. Usein käydään kaksistaan kaljalla ja juttelemassa synnyistä ja syvistä mutta toisinaan vietetään aikaa myös nelisin, kun kutsun kylään hänet ja kihlattunsa. Hänen puolisonsa on myös todella mukava eikä ole ikinä tullut sellaista tunnetta että ei hyväksyisi kaveruuttamme.

Avoimuus on kaiken a ja o. Minulla ei ole mitään salattavaa enkä siksi myöskään ole koskaan sietänyt sitä, että poikaystävät ovat kyseenalaistaneet tätä kaverisuhdetta. Jos joku ei oikeasti voi sitä hyväksyä niin sitten minä en ole sopiva kumppani hänelle.

Ei tavallaan. Yksi pariskunta on kaverina ja toinen heistä on mies. Aikoinaan oli paljonkin miespuolisia kavereita, mutta ystävyydet loppui siihen kun ne halusi minut rakkaakseen.