Onko teillä ystäviä, tuttavia, jotka joka käänteessä korostavat omaa ammattiaan? Meillä on..
.. ja kyllä naurattaa. Korkeakoulun ja yliopiston käyneitä mutta so what. Niin on aika moni muukin. Ihan "tavalliset" duunit, eivät ole mitään huippujuristeja tai aivokirurgeja, vaan ihan normiduuneissa, mutta kovin ovat ylpeitä ja mainitsevat aivan uskomattomissakin asioissa omat ammattinsa.
Somessa tyyliin "onnea rakas xxx-vaimoni synttäreinäsi toivoo rakastava xxx-miehesi". Tätä on jatkunut vuoskaudet ja ollaan ihmetelty että luuleeko ne ihmisten voineen unohtaa mitä tekevät työkseen ja toisaalta miksi niitä pitää korostaa? Miksi ovat niin ylpeitä duuneistaan että ihan hassuihinkin paikkoihin pitää ujuttaa maininta?
Kommentit (19)
Ap:lla on selvästi kompleksi omasta ammatistaan tai ammatittomuudestaan.
Mulla on muutamia tuttavia joilla työ on lähtenyt harrastuksesta ja se on heille hyvin tärkeää ja rakasta. Ymmärrän hyvin, että mielellään puhuvat siitä, ja mielelläni myös kuuntelen.
Jotkut rakastavat työtään ja elävät sen kautta. On täysin luonnollista puhua työprojekteista, niistähän se elämä koostuu.
Mulla on pari tuollaista tuttua. Toinen on lääkäri ja toinen valtion virkamies. :-D
On eräs tuttu joka on ammatiltaa kokki ja tää tulee ilmi joka keskustelussa. Keskustelu ei tarvi ees liittyä ruokaan ku hän keksii aasinsillan et Miks tietää kokkina kaiken kyseisestä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on selvästi kompleksi omasta ammatistaan tai ammatittomuudestaan.
Arvasin että tulee heti tällainen väittämä.
Sen vuoksi koetin mahdollisimman selvästi selittää tilanteen mutta eihän kaikki tietenkään voi tajuta.
Tottakai saa olla ylpeä saavutuksistaan, opinnoistaan ja työstään. Ihmettelen vain niiden jatkuvaa, toistuvaa, vuoskausia kestävää esilletuomista sellaisten ihmisten parissa, jotka aivan hyvin tietävät mitä nämä ihmiset ovat opiskelleet ja mitä he tekevät työkseen. Työnsä eivätkä asemansa ole vuosikausiin muuttuneet tai edenneet mutta jauhaa niistä jaksetaan..
Minullakin on koulutus ja ns. hyvä työ, mutta en koe mitään tarvetta korostaa ja toistaa niitä jatkuvasti. En ymmärrä miksi tekisin niin. Tuskinpa joku oikeasti huipputyössä toimiva ihminenkään jatkuvasti korostaa asemaansa jossain somepäivityksissä, tyyliin; katsokaas aivokirurgi lasten kanssa Hop-Lopissa, tai terveiset Ministeriltä Åresta.
Eli kuvitelkaa noiden nimikkeiden tilalle joku hyvinkoulutettu perusduuni ja sitten miten lähes jokainen päivitys sisältää maininnan siitä omasta työstä... Se on on OUTOA.
Eräs miehen sukulainen korostaa vaimonsa ammattia. Minusta se on jotenkin liikuttavaa, kun on selvästi vaimostaan ylpeä. Itsellään ei ole pitkää koulutusta, on yrittäjä.
Mikä se mimmi oli kun toi jokin aikaa lehdessä esille, että hänen lapsella on kummina lääkäri, kirjailija ja somevaikuttaja? :D Oli itse kasvanut Lahdessa duunariperheessä ja tajusi vajaavaisuutensa vappubiknikillä, kun jonkun äiti oli joka vuosi käynyt vappupiknikillä.
Niin, omaan elämäänsä tyytyväisesti suhtautuminen on tietysti aika epäsuomalaista... 😁
En tunne tuollaisia. On ihan hyvä asia, että ihmiset ovat ammatistaan ja koulutuksestaan ylpeitä ja viihtyvät valintojensa kanssa. Mutta koska omassa sosiaalisessa kuplassani ovat melkein kaikki korkeakoulutettuja ja kutsumusammatissaan, sen alleviivaaminen joka käänteessä muille tuntuisi kieltämättä vähän hoopolle.
Itse olen (samoin kuin mieheni) toimittaja ja YTM, ja tykkään työstäni. Mutten sitä muille toitota ja ammattini kerron vain, jos kysytään. Tai jos se liittyy puheena olevaan aiheeseen eli vaikkapa perustelee jotakin kommenttia olennaisesti.
Varsinkin käänteisesti ajateltuna kuulostaa naurettavalta. Kuvitelkaapa lehtijuttu, jossa kerrottaisiin jonkun julkkiksen uudesta heilasta? ”Tässä on Pertsan uusi laitoshuoltaja-rakas!” ”Mirkku ja myyjä-rakas lomatunnelmissa!”
Yhtä mautonta alleviivata mitään lääkäri-puolisoitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, omaan elämäänsä tyytyväisesti suhtautuminen on tietysti aika epäsuomalaista... 😁
En tunne tuollaisia. On ihan hyvä asia, että ihmiset ovat ammatistaan ja koulutuksestaan ylpeitä ja viihtyvät valintojensa kanssa. Mutta koska omassa sosiaalisessa kuplassani ovat melkein kaikki korkeakoulutettuja ja kutsumusammatissaan, sen alleviivaaminen joka käänteessä muille tuntuisi kieltämättä vähän hoopolle.
Itse olen (samoin kuin mieheni) toimittaja ja YTM, ja tykkään työstäni. Mutten sitä muille toitota ja ammattini kerron vain, jos kysytään. Tai jos se liittyy puheena olevaan aiheeseen eli vaikkapa perustelee jotakin kommenttia olennaisesti.
Ei ollut kyse omaan elämäänsä tyytyväisesti suhtautumisesta, vaan oudosta tavasta liittää se oma ammatti päivityksiin, lauseisiin ja tapahtumiin joihin se ei mitenkään liity. Sama jos itse vaikka päivittäisit someen kuvan kun lasket vesiliukumäkeä lastesi kanssa ja sen sijaan että kuvateksti olisi vaikka "jihuu, eka lomapäivä perheen kanssa", niin kirjoittaisitkin että "jihuu, YTM vesiliukumäessä!"
Ystäväni kertoessaan tuttavistaan muistaa aina mainita k.o. henkilön tittelin. Nuo ihmiset eivät sinäänsä kiinnosta, mutta mieluummin kuulisin, millaisia he ovat ihmisinä, haluaisinko tutustua heihin ystäväni kautta.
Joku "yliesierikoislääkäri", no onhan se "hienoa" tuntea, ihmisenä voi olla täys p'ska.
Naurattais muaki... myötähäpeä, jotenki tosi noloa 😂
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kertoessaan tuttavistaan muistaa aina mainita k.o. henkilön tittelin. Nuo ihmiset eivät sinäänsä kiinnosta, mutta mieluummin kuulisin, millaisia he ovat ihmisinä, haluaisinko tutustua heihin ystäväni kautta.
Joku "yliesierikoislääkäri", no onhan se "hienoa" tuntea, ihmisenä voi olla täys p'ska.
Juuri näin! Näillä ihmisillä on juuri tuo tapa että jos yrittää kysyä joistain että no millasia tyyppejä olivat, niin luettelevat koulutuksen ja ammatit, mutta eivät osaa sanoa mitään muuta.
Ei, mutta tällä palstalla todella paljon vaativan alan asiantuntijoita ja yhdeltäkään ei ole kysytty.
Tiedostan ja tunnistan että joskus olen omalla itselleni unelmatyöllä keppihevostellut. Huomaan myös että moni kaverini on iloinen työstäni, viimeksi viime viikolla kauan sitten exääntynyt miesystävä kommentoi somessa että tosi hienoa että oot tuossa työssä, toivon mukaan vielä pitkään. Olen ollut yli 10v naimisissa myös, kuten hänkin. Useampi tuttu on sanonut seurailevansa edesottamuksiani työssäni. Yritän pitää mölyt mahassani, oman työnsä korostaminen porukassa jossa on paljon eri ammatteja on typerää.
Oma lähihoitajakaverini jaksaa joka vaiheessa muistuttaa miten rankkaa ja kuluttavaa hänen työnsä on. On töissä pienessä aikuisten kehitysvammaisten laitoksessa. On paljon yövuorossa ja kaikki yöt soittelee minulle kun on niin tylsää, sarjastakin katsottiin jo uusimmat jaksot ja äänikirjakin loppui :((( Päivät taas käyvät rakentamassa hiekkalaatikolla ja metsäretkille näiden asukkaiden kanssa. On se niin raskasta. Kokkikin on erikseen niin ruokahuoltoa eivät tee ja asukkaat siivoavat itse minkä osaavat.
Tai oletteko itse sellaisia että korostatte joka käänteessä ammattianne ja koulutustanne? Identifioidutteko täysin koulutuksenne ja työnne kautta? Mitä olisitte ilman niitä?