Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitäs yhteiskuntaluokkaa minä sitten olen?
11.04.2021 |
Minua ei siis vaivaa tämä asia, mutta toisesta ketjusta viisastuneena luen mielelläni niitä perusteluja.
Isäni on koulutukseltaan akateeminen ja hänen isänsä oli myös akateeminen. Heillä oli hyvin porvarillinen elämä isäni ollessa lapsi. Isälläni on suuri omanarvontunto ja sivistystä. Hänellä on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut niukat tulot.
Äitini on työläistaustasta. Suku on maalaisjuntteja ja hänen isänsä on ollut metsäteknikko ammatiltaan. Äitini on toiminut sosiaali- ja terveysalan työssä (nyt eläkkeellä). Harrastaa lukemista ja kuntoilua.
Minulla on akateeminen koulutus. Harrastan nykyään lähinnä kuntoilua ja dokumenttien katsomista.
Minulla on suorittavan työn ammatti (joka on siis eri kuin tuo akateeminen koulutus). Taloudellinen tilanteeni on vakaa, voin säästää ja huvitella myös.
Kun vanhemmistani aika jättää, tulen perimään hieman metsää ja omistusasunnon.
Mitä yhteiskuntaluokkaa olen ja ennen kaikkea miksi?
Kommentit (57)
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tekee ihmisestä maalaisjuntin?
Mielestäni ihminen, joka jaoittelee ihmisiä johonkin luokkiin, on vastenmielinen.
Asun maalla, olen peruskoulun jälkeen opiskellut 10 vuotta, teen suorittavaa 2 vuorotyötä, tienaa vähän yli suomalaisen keskitulon, osaan lukea, ymmärrän lukemaani.
Luokittelen itseni ihmiseksi.
Sinä olet luokkaretkellä, mutta on epäselvää oletko retkellä alas työväenluokkaan vai ylös keskiluokkaan. Voit itse varmasti ratkaista sen omilla valinnoillasi. Meitä luokkaretkeläisiä on muitakin. Itsekin olen sitä, Synnyin vahvasti työväenluokkaan, mutta olen akateeminen ja varakas tänä päivänä. Avioiduin ylemmän keskiluokan puolison kanssa, joka on perinyt perheellemme huomattavan omaisuuden. Omilla arvoillani ja elämäntavoillani olen identifioinut itseni keskiluokan puolelle. Silti meille luokkaretkeläisille tulee aina olemaan tyypillistä tietynlainen kodittomuus.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia.
Tietenkin on. Ihan saletisti eiralaisen lääkäriperheen elämäntapa ja tyyli on erilainen kuin viitasaarelaisen lähihoitajan elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee ihmisestä maalaisjuntin?
Mielestäni ihminen, joka jaoittelee ihmisiä johonkin luokkiin, on vastenmielinen.
Asun maalla, olen peruskoulun jälkeen opiskellut 10 vuotta, teen suorittavaa 2 vuorotyötä, tienaa vähän yli suomalaisen keskitulon, osaan lukea, ymmärrän lukemaani.
Luokittelen itseni ihmiseksi.
Koska vanhemmillani on noin eri taustat, huomaan, että suvuissa on hyvin erilaiset odotukset elämältä. Suurella osalla taitaakin olla tuollaista taustaa suvussa, että on ollut maajussi, kuten joku tuossa toisessa ketjussa totesikin. En ymmärrä alemmuudentunnetta asiasta, koska sehän oma taustanikin on, eli siis sen henkinen perintö. Olen tavallaan itse kahden eri henkisen perinnön välissä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hyvin samanlainen tilanne. Isoisoisäni oli kansakunnan eliittiä ja isoäitinikin eli vielä sen tasoista elämää henkisesti, vaikkei ollutkaan oikeastaan edes käynyt kouluja isänsä diplomaattitaustan takia.
En todellakaan koe kuuluvani siihen luokkaan, johon tulojeni ja koulutukseni perusteella kuuluisin, vaan korkeammalle. Mielestäni se henkinen luokka on tärkein ja säilyy useiden sukupolvien ylitse. Jos jonkun tausta on joku pyykkärisuku, niin vaikka hän nyt olisi miten pitkälle lukenut ja hyväpalkkaisessa työssä, näen hänet itseäni alemmassa luokassa. Pienten käytöstapajuttujen (yleisimmin hienotunteisuuden puutteen) perusteella. En siis sano, että olisi hienoa olla hienotunteinen, monestihan sitä niin ei-olevat osaavat ajaa oikeuksiaan paljon paremmin jne. Mutta se ei vaan nosta heitä minun silmissäni silti luokassa paljon ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä onko työsi vakityö
Se on vakityö.
Miten asiaa muuttaa se, jos on tai ei ole?
Onko vaikka akateemisen pätkätyöläisen luokka-asema erilainen kuin vakityössä olevan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin samanlainen tilanne. Isoisoisäni oli kansakunnan eliittiä ja isoäitinikin eli vielä sen tasoista elämää henkisesti, vaikkei ollutkaan oikeastaan edes käynyt kouluja isänsä diplomaattitaustan takia.
En todellakaan koe kuuluvani siihen luokkaan, johon tulojeni ja koulutukseni perusteella kuuluisin, vaan korkeammalle. Mielestäni se henkinen luokka on tärkein ja säilyy useiden sukupolvien ylitse. Jos jonkun tausta on joku pyykkärisuku, niin vaikka hän nyt olisi miten pitkälle lukenut ja hyväpalkkaisessa työssä, näen hänet itseäni alemmassa luokassa. Pienten käytöstapajuttujen (yleisimmin hienotunteisuuden puutteen) perusteella. En siis sano, että olisi hienoa olla hienotunteinen, monestihan sitä niin ei-olevat osaavat ajaa oikeuksiaan paljon paremmin jne. Mutta se ei vaan nosta heitä minun silmissäni silti luokassa paljon ylöspäin.
Eli mitä luokkaa koet nyt olevasi ja mitä luokkaa "oikeasti olet"?
Olet alaluokkaa. Peruste: vanhemmat ei kouluttautuneita, ja itsekään et loista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin samanlainen tilanne. Isoisoisäni oli kansakunnan eliittiä ja isoäitinikin eli vielä sen tasoista elämää henkisesti, vaikkei ollutkaan oikeastaan edes käynyt kouluja isänsä diplomaattitaustan takia.
En todellakaan koe kuuluvani siihen luokkaan, johon tulojeni ja koulutukseni perusteella kuuluisin, vaan korkeammalle. Mielestäni se henkinen luokka on tärkein ja säilyy useiden sukupolvien ylitse. Jos jonkun tausta on joku pyykkärisuku, niin vaikka hän nyt olisi miten pitkälle lukenut ja hyväpalkkaisessa työssä, näen hänet itseäni alemmassa luokassa. Pienten käytöstapajuttujen (yleisimmin hienotunteisuuden puutteen) perusteella. En siis sano, että olisi hienoa olla hienotunteinen, monestihan sitä niin ei-olevat osaavat ajaa oikeuksiaan paljon paremmin jne. Mutta se ei vaan nosta heitä minun silmissäni silti luokassa paljon ylöspäin.
Äitini ei ole samantasoisesta luokasta, kuin isäni ja se on kyllä näkynyt. Hän ei luota elämään, että se kantaa, vaan on aina sellainen katkeran ja ilkeän oloinen ym vaikka pintapuolisesti esiintyykin iloisena ja pärjäävänä. Minua on rasittanut tämä asenne suuresti, koska yläluokka ei tuollaisia murehdi.
Olet luokkaa turhan tärkeä pa#ka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työväenluokkaa, niinkuin meistä suurin osa.
Vaikka on akateeminen koulutus, ei se muuta sitä tosiasiaa että olet palkkatöissä, eli työväenluokkaa.
Jokainen, jonka täytyy miettiä omaa "säätyään" on passkasakkia. Ja sitä näyttää tällä palstalla viihtyvän enemmän kuin muilla palstoilla tai reaalielämässä yleensä.
Ei oikea hieno ihminen märehdi mielessään "säätyläisyyttään" ja kerjää epäsuorasti vahvistusta sille rahvaitten kirjoittelupalstalta.
Mitäs luokkaa minä olen...?
Sukutila 1600-luvulta. Isoisovanhemmat olleet Suomen Pankin ja Helsingin yliopiston hallituksessa.
Itse ekonomi ja puolisoni varatuomari.
Harrastamme restautointia, sijoittamista, metsänhoitoa ja meillä on kaksi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet luokkaretkellä, mutta on epäselvää oletko retkellä alas työväenluokkaan vai ylös keskiluokkaan. Voit itse varmasti ratkaista sen omilla valinnoillasi. Meitä luokkaretkeläisiä on muitakin. Itsekin olen sitä, Synnyin vahvasti työväenluokkaan, mutta olen akateeminen ja varakas tänä päivänä. Avioiduin ylemmän keskiluokan puolison kanssa, joka on perinyt perheellemme huomattavan omaisuuden. Omilla arvoillani ja elämäntavoillani olen identifioinut itseni keskiluokan puolelle. Silti meille luokkaretkeläisille tulee aina olemaan tyypillistä tietynlainen kodittomuus.
Totta. Olen kokenut tällaista luokkaretkeläisen ulkopuolisuutta. Toisaalta sitten ei myöskään ole mitään sellaisen duunarin kanssa, jolla ei ole elämässä mitään kiinnostuksenkohteita, eli nykyisessä työssä jonkun työkaverin kanssa voi olla kova törmäys tästä syystä, henkinen etäisyys. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin samanlainen tilanne. Isoisoisäni oli kansakunnan eliittiä ja isoäitinikin eli vielä sen tasoista elämää henkisesti, vaikkei ollutkaan oikeastaan edes käynyt kouluja isänsä diplomaattitaustan takia.
En todellakaan koe kuuluvani siihen luokkaan, johon tulojeni ja koulutukseni perusteella kuuluisin, vaan korkeammalle. Mielestäni se henkinen luokka on tärkein ja säilyy useiden sukupolvien ylitse. Jos jonkun tausta on joku pyykkärisuku, niin vaikka hän nyt olisi miten pitkälle lukenut ja hyväpalkkaisessa työssä, näen hänet itseäni alemmassa luokassa. Pienten käytöstapajuttujen (yleisimmin hienotunteisuuden puutteen) perusteella. En siis sano, että olisi hienoa olla hienotunteinen, monestihan sitä niin ei-olevat osaavat ajaa oikeuksiaan paljon paremmin jne. Mutta se ei vaan nosta heitä minun silmissäni silti luokassa paljon ylöspäin.Eli mitä luokkaa koet nyt olevasi ja mitä luokkaa "oikeasti olet"?
Minusta jos luokka katsotaan vain koulutuksen ja työelämän perusteella olisin alempaa keskiluokkaa, mutta mielestäni se ei ole oikea tapa katsoa luokkaa.
Katson olevani yläluokkaa. En siis ylempää keskiluokkaa, enkä eliittiä, vaan yläluokkaa. Vastapainona on sitten alaluokka. Jossa siis en ole henkiseltä ajatusmaailmaltani ainakaan. Esimerkiksi kaikenlainen yhteiskunnallinen tyytymättömyys kuuluu alaluokalle.
Alue: Aihe vapaa
up