Elääkö joku onnellisesti suhteessa, jossa kumppani oli alkuun todella mustasukkainen?

Olet kuitenkin avoin, etkä salailee esim. miespuoleisia ystäviäsi?

Jos hyväksyt mustasukkaisuuden, miehen ei tarvitse sitä työstää pois.

Tuosta syystä en jatkaisi hänen kanssaan.

Minkä ikäisiä olette? Ihminen voi muuttaa käytöstään missä iässä tahansa mutta keski-iässä moni luonteenpiirre on jo voinut luutua niin että muutos on vaikeampaa. Ei tosin mahdotonta.

No eihän tuollainen ominaisuus miehessä nyt ainakaan paremmaksi muutu. Ajan myötä saattaa alkaa pahoinpitelemään harhoissaan.

Se, että sinua ahdistaa, ei ole hyväksi. Jos olet käyttäytynyt normaalisti, etkä ole antanut syytä olla mustasukkainen, niin onhan tuo tuhoon tuomittua.

En ole jäänyt katsomaan mustasukkaista miestä. Jos sinä haluat antaa suhteellenne mahdollisuuden, niin vedä alusta saakka tiukat rajat. Sinun ei tarvitse kuunnella epäilyjä, hän pitää ne omassa mahassaan, eikä sinun tarvitse kaventaa elämääsi miehen takia. Hän joko luottaa siihen, mitä sovitte, tai sitten ette jatka yhdessä. Ja minkäänlainen digitaalinen väkivalta ei tietenkään tule kysymykseen. Pidä huolta, että kaikki laitteesi ovat alusta alkaen salasanan/kasvotunnistuksen/sormenjälkitunnistuksen takana.

Miksi haluat jäädä tuollaiseen ihan tieten tahtoen? Mustasukkaisuus ei lievenny, vaan pahenee. Tuollaiset suhteet kypsyy parisuhdeväkivallaksi, saat nyrkistä kun katsoit kassapoikaa väärin tai olet viisi minuuttia liian myöhään kotona.

Oma eksä murtautui lopulta kaikkiin tileihini ja läppärilleni, lähetteli nimettömiä vihaviestejä miespuolisille tutuilleni, ja eron jälkeen jäi vainoamaan. Minun piti vaihtaa osoite, laittaa kaikki salaiseksi, lopettaa yritykseni (osoitetietoni+puhelinnumeroni olivat julkisesti haettavissa) ja vaihtaa kaupunkia että pääsin eroon tyypistä. Tuli eron jälkeen jopa pimeällä ikkunan alle tuijottamaan että tapailenko muita.

Tsekkaa podcast "Something was wrong" ja lopeta suhde, vielä kun voit.

Jos jo alkuvaiheessa on tuollaista, se vain pahenee. Aluksi kuitenkin halutaan olla vieraskoreita ja antaa itsestä mahdollisimman hyvä kuva. Tuo on parasta, mihin mies pystyy.

Nyt on se hetki kun on vielä helppo kääntyä ja pelastaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Olet kuitenkin avoin, etkä salailee esim. miespuoleisia ystäviäsi?

Jos hyväksyt mustasukkaisuuden, miehen ei tarvitse sitä työstää pois.

Tuosta syystä en jatkaisi hänen kanssaan.

Miehen mielestä miespuolisia ystäviä ei saa olla. Ei minulla ole hyviä miespuolisia ystäviä eli sikäli pelko on turha. Mies kuitenkin tuntuu pitävän uhkana myös mm. miespuolisia työkavereita, joiden kanssa ihan normaaleja kuulumisia vaihdellaan. Olen ihan hauskannäköinen nainen ja huomaan välillä jonkun miehen olevan varovaisen kiinnostunut minusta. En lähde näiden kanssa edes flirttailemaan, näin esimerkkinä. Olen joskus alkuaikoina maininnut vähän huvittuneena miehelle jostakin vastaavasta tutustumistoiveesta ja se johti järkyttävään riitaan siitä huolimatta, että tarkoitukseni oli van todeta se, että herätän kiinnostusta tasaisesti mutten ole siitä lainkaan otettu.

Minua jokin tässä tilanteessa silti ahdistaa enkä tiedä, mikä asia se tarkalleen on. Eikö parisuhteessa lähtökohtaisesti pitäisi luottaa toiseen? Aiheetta epäiltynä oleminen on raskasta.

Ap

Kun mies kuvittelee sinun pettävän tai h*oraavan kaikkialla, hänen käytös sinua kohtaan alkaa muuttua sen mukana. Riski väkivaltaan ja muihin ylilyönteihin on suuri.

Mustasukkaisuus/luottamuksen puute on syvällä persoonassa, se ei muutu kevyesti ajatustapaa vaihtamalla. Eikä se johdu sinusta. Hän on turvattomasti kiintynyt ja sen juuret voivat olla ihan varhaislapsuuden kokemuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kuitenkin avoin, etkä salailee esim. miespuoleisia ystäviäsi?

Jos hyväksyt mustasukkaisuuden, miehen ei tarvitse sitä työstää pois.

Tuosta syystä en jatkaisi hänen kanssaan.

Miehen mielestä miespuolisia ystäviä ei saa olla. Ei minulla ole hyviä miespuolisia ystäviä eli sikäli pelko on turha. Mies kuitenkin tuntuu pitävän uhkana myös mm. miespuolisia työkavereita, joiden kanssa ihan normaaleja kuulumisia vaihdellaan. Olen ihan hauskannäköinen nainen ja huomaan välillä jonkun miehen olevan varovaisen kiinnostunut minusta. En lähde näiden kanssa edes flirttailemaan, näin esimerkkinä. Olen joskus alkuaikoina maininnut vähän huvittuneena miehelle jostakin vastaavasta tutustumistoiveesta ja se johti järkyttävään riitaan siitä huolimatta, että tarkoitukseni oli van todeta se, että herätän kiinnostusta tasaisesti mutten ole siitä lainkaan otettu.

Minua jokin tässä tilanteessa silti ahdistaa enkä tiedä, mikä asia se tarkalleen on. Eikö parisuhteessa lähtökohtaisesti pitäisi luottaa toiseen? Aiheetta epäiltynä oleminen on raskasta.

Ap

Tuntuu turhalta vastata sinulle, kun mitä ilmeisimmin et joka tapauksessa ota vastauksia vakavissasi. Jo edellä sanoin, että jos aiot tuollaista suhdetta jatkaa, sinun pitää vetää tiukat rajat eli et kuuntele enää niitä epäilyjä. Toteat, että et suostu siihen. Ja se, että olet jo hyväksynyt ettei miespuolisia ystäviä saa olla, osoitta että ei sinulla ole aikomustakaan tehdä jotain saadaksesi normaalin suhteen tuon miehen kanssa.

Se, että menet kertomaan kumppanillesi muiden miesten "tutustumistoiveista" on lapsellista.

Jos sairaanloisen mustasukkaisuuden pohjalla on narsistinen persoonallisuushäiriö se tulee olemaan myös sinun ongelmasi jatkossa.

Se saattaa aaltoilla jos esimerkiksi kumppanisi pettää sinua, mutta valitettavasti ennuste sellaisessa tapauksessa on, että se ei häviä mihinkään.

Pahin, mitä voit itsellesi tehdä, on kuvitella että kumppanisi olisi itse uskollinen. Nämä voivat olla sairaanloisen mustasukkaisia ja pettää itse. He voivat oikeuttaa oman pettämisensä itselleen siinä missä kuvitella että tottakai myös sinä petät.

Muista tämä ketju ap sitten kolmen vuoden päästä, kun mies on taas kerran pa hoinpidellyt sinut ja olet niin alistettu, ettet uskalla lähteä.

Projisoi omaa taipumustaan pettämiseen.

Ei jatkoon.

En kestä tuollaista epänormaalia käytöstä. Tuollainen sairastuttaa kohteensakin.

Minun mies on/oli todella mustasukkainen.

Se on vuosien saatossa lieventynyt ja hävinnyt lähes kokonaan. Enää on ns tervettä mustasukkaisuutta eli ei juuri ollenkaan.

Pari kertaa vuodessa saattaa tulla jotain että onko minulla toinen mies mutta se loppuu heti eikä sitä jauheta koko iltaa.

Ehkä johtuu siitä että olen melko voimakastahtoinen? Aluksi ehkä vähän menin siihen mukaan ja jätin menoja väliin mutta sitten kyllästyin ja totesin että tuossa on ovi mistä voi kävellä jos ei meno muutu.

Ei ole ikinä kuitenkaan tutkinut puhelintani, sanonut minulle rumasti tms mutta minun olisi pitänyt istua neljän seinän sisällä aina.

Ollaan oltu nyt 14 vuotta yhdessä,

mutta vieläkin vi#uttaa se alkuvuosien kyttääminen. Tai ehkä olen vihainen itselleni että alun perinkään alistuin.

Uskon että on harvinaista että mustasukkaisuus katoaisi. Mieheni mustasukkaisuus johtui siitä että oli petetty edellisessä suhteessa ja olin ilmeisesti vähän exän kaltainen menevä tyyppi.

Mustasukkaisuus ei kuitenkaan ollut aivan äärimmäistä eli jos en vastannut puhelimeen niin ei seonnut enkä joutunut joka askeltani tilittämään. Pystyttiin olemaan omissa kodeissa ilman että mies epäili minulla olevan toisia miehiä.

Tuon tyylinen mustasukkaisuus varmaan harvemmin häviää mihinkään?

Kannattaa miettiä omaakin käytöstään. Kuulostaa, että aloittaja haluaakin miehen olevan mustasukkainen. Miksi muuten kertoa merkityksettömistä iskuyrityksistä toiselle?? Vai eivätkö ne olekaan merkityksettömiä? No olisiko siinä tapauksessa mustasukkaisuuteen aihettakin?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä omaakin käytöstään. Kuulostaa, että aloittaja haluaakin miehen olevan mustasukkainen. Miksi muuten kertoa merkityksettömistä iskuyrityksistä toiselle?? Vai eivätkö ne olekaan merkityksettömiä? No olisiko siinä tapauksessa mustasukkaisuuteen aihettakin?

Pahoittelut, että tuosta mainitsin. Mainitsin, koska mies erikseen kysyi tekevätkö miehet minulle useinkin aloitteita. Vastasin rehellisesti. Ilmeisesti ei olisi pitänyt palstan asiantuntijoiden mukaan näin tehdä? Fakta nyt on se, että viehättävä nainen saa ravistella lahkeistaan (huom, ei tarvita minimekkoakaan) innokkaimpia kosijoita. Ei tämä mikään salaisuus ole. Ihan samalla tavalla naiset lähestyvät osaa miehistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kuitenkin avoin, etkä salailee esim. miespuoleisia ystäviäsi?

Jos hyväksyt mustasukkaisuuden, miehen ei tarvitse sitä työstää pois.

Tuosta syystä en jatkaisi hänen kanssaan.

Miehen mielestä miespuolisia ystäviä ei saa olla. Ei minulla ole hyviä miespuolisia ystäviä eli sikäli pelko on turha. Mies kuitenkin tuntuu pitävän uhkana myös mm. miespuolisia työkavereita, joiden kanssa ihan normaaleja kuulumisia vaihdellaan. Olen ihan hauskannäköinen nainen ja huomaan välillä jonkun miehen olevan varovaisen kiinnostunut minusta. En lähde näiden kanssa edes flirttailemaan, näin esimerkkinä. Olen joskus alkuaikoina maininnut vähän huvittuneena miehelle jostakin vastaavasta tutustumistoiveesta ja se johti järkyttävään riitaan siitä huolimatta, että tarkoitukseni oli van todeta se, että herätän kiinnostusta tasaisesti mutten ole siitä lainkaan otettu.

Minua jokin tässä tilanteessa silti ahdistaa enkä tiedä, mikä asia se tarkalleen on. Eikö parisuhteessa lähtökohtaisesti pitäisi luottaa toiseen? Aiheetta epäiltynä oleminen on raskasta.

Ap

Pelasta itsesi, kun vielä voit! Jos voit, sillä moni vastaava jatkaa eron jälkeen stalkkaamalla ja jopa kohtalokkain seurauksin.

Vierailija kirjoitti:

Minun mies on/oli todella mustasukkainen.

Se on vuosien saatossa lieventynyt ja hävinnyt lähes kokonaan. Enää on ns tervettä mustasukkaisuutta eli ei juuri ollenkaan.

Pari kertaa vuodessa saattaa tulla jotain että onko minulla toinen mies mutta se loppuu heti eikä sitä jauheta koko iltaa.

Ehkä johtuu siitä että olen melko voimakastahtoinen? Aluksi ehkä vähän menin siihen mukaan ja jätin menoja väliin mutta sitten kyllästyin ja totesin että tuossa on ovi mistä voi kävellä jos ei meno muutu.

Ei ole ikinä kuitenkaan tutkinut puhelintani, sanonut minulle rumasti tms mutta minun olisi pitänyt istua neljän seinän sisällä aina.

Ollaan oltu nyt 14 vuotta yhdessä,

mutta vieläkin vi#uttaa se alkuvuosien kyttääminen. Tai ehkä olen vihainen itselleni että alun perinkään alistuin.

Uskon että on harvinaista että mustasukkaisuus katoaisi. Mieheni mustasukkaisuus johtui siitä että oli petetty edellisessä suhteessa ja olin ilmeisesti vähän exän kaltainen menevä tyyppi.

Mustasukkaisuus ei kuitenkaan ollut aivan äärimmäistä eli jos en vastannut puhelimeen niin ei seonnut enkä joutunut joka askeltani tilittämään. Pystyttiin olemaan omissa kodeissa ilman että mies epäili minulla olevan toisia miehiä.

Tuon tyylinen mustasukkaisuus varmaan harvemmin häviää mihinkään?

Ei se kyllä kuulosta hävinneen sinunkaan mieheltä, jos muutaman kuukauden välein aiheetta kyselee, onko sulla toinen mies. Pitää toki nuo vainoharhaisuutensa aika hyvin kurissa.

Mustasukkaisuutta ei minusta pidä katsella yhtään. Jos toinen ei suostu hakemaan ulkopuolista apua ongelmaansa, niin en kyllä jatkaisi suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies on/oli todella mustasukkainen.

Se on vuosien saatossa lieventynyt ja hävinnyt lähes kokonaan. Enää on ns tervettä mustasukkaisuutta eli ei juuri ollenkaan.

Pari kertaa vuodessa saattaa tulla jotain että onko minulla toinen mies mutta se loppuu heti eikä sitä jauheta koko iltaa.

Ehkä johtuu siitä että olen melko voimakastahtoinen? Aluksi ehkä vähän menin siihen mukaan ja jätin menoja väliin mutta sitten kyllästyin ja totesin että tuossa on ovi mistä voi kävellä jos ei meno muutu.

Ei ole ikinä kuitenkaan tutkinut puhelintani, sanonut minulle rumasti tms mutta minun olisi pitänyt istua neljän seinän sisällä aina.

Ollaan oltu nyt 14 vuotta yhdessä,

mutta vieläkin vi#uttaa se alkuvuosien kyttääminen. Tai ehkä olen vihainen itselleni että alun perinkään alistuin.

Uskon että on harvinaista että mustasukkaisuus katoaisi. Mieheni mustasukkaisuus johtui siitä että oli petetty edellisessä suhteessa ja olin ilmeisesti vähän exän kaltainen menevä tyyppi.

Mustasukkaisuus ei kuitenkaan ollut aivan äärimmäistä eli jos en vastannut puhelimeen niin ei seonnut enkä joutunut joka askeltani tilittämään. Pystyttiin olemaan omissa kodeissa ilman että mies epäili minulla olevan toisia miehiä.

Tuon tyylinen mustasukkaisuus varmaan harvemmin häviää mihinkään?

Ei se kyllä kuulosta hävinneen sinunkaan mieheltä, jos muutaman kuukauden välein aiheetta kyselee, onko sulla toinen mies. Pitää toki nuo vainoharhaisuutensa aika hyvin kurissa.

Mustasukkaisuutta ei minusta pidä katsella yhtään. Jos toinen ei suostu hakemaan ulkopuolista apua ongelmaansa, niin en kyllä jatkaisi suhdetta.

Onneksi pitää kurissa.

Totta varmaan ettei mustasukkaisuus varmaan koskaan häviä täysin.

Ei nyt ehkä niin usein kysele kuin muutaman kuukauden välein mutta joskus. Naamioi ne vitsiksi useimmiten mutta minusta ne ei ole hauskoja ja sen hänelle sanonkin. Sanon että alkaa ahdistaa kun tulee vanhat muistot mieleen.

Pyytää usein anteeksi sitten.

Ei tule enää ongelmia jos lähden kavereiden kanssa ulos. Se on nykyään ilmoitusluontoinen asia. Ei tarvitse kysyä lupaa kuten ei kuulukaan kysyä. Yön yli reissutkin ok. (Nämä oli siis niitä menoja joita ei olisi saanut aiemmin olla)

Tuntien kauppareissuillani saan olla rauhassa kun mies tietää että nautin niistä ja siitä kun saan rauhassa katsella ja olla.

Hän on lasten kanssa mieluummin kotona kun lähtee mukaan.

Mustasukkaisuus ei siis häiritse tavallista elämää.