Onko joku pysynyt naimisissa virallisesti, vaikka käytännössä on erottu? Miksi? ov
Olen miettinyt omalla kohdallani myös tällaista vaihtoehtoa. Syynä olisi se, ettei syntyisi lähi/etähuoltaja-vastakkainasettelua, vaan molemmat olisivat tasaveroisia vanhempia vielä toistaiseksi.
Asuisimme kuitenkin eri asunnoissa.
Tämä ratkaisu olisi voimassa tyyliin pari vuotta, ja sitten katsottaisiin tehdäänkö virallisesti ero. Parin vuoden asumuseron jälkeen kait avioliitto päättyy virallisestikin.
Kommentit (6)
Jo ihan senkin vuoksi, että jos eroatte lopullisesti nyt, on ero sitten oikeasti lopullinen - asumuseron aikana sitä on kuitenkin aikaa vielä miettiä ratkaisuaan, lisäksi erillään asumisen aikana sitä toista osapuolta oppii katsomaan vähän uusinkin silmin. Mutta tähän kuvioon eivät mielestäni sitten kyllä sovi uusia ihmissuhteita, naimisissa kun kuitenkin ollaan. Mutta onhan noita pareja, jotka olosuhteidan pakosta tai omasta halustaan asuvat eri osoitteissa, silti naimisissa.
Itse roikuin melkein 2 vuotta naimisissa ex-mieheni kanssa, vaikka asuttiin erillään ja hänellä uusi suhde. Ei ollut aikeita palata yhteen, mutta jotenkin ei vaan saanut niitä papereita täyteltyä. Ei siitä ainakaan mitään hyötyä ollut. Esimerkiksi lasten näkökulmasta on käytännön kannalta yhdentekevää mikä virallinen tilanne on, jos kuitenkin asutaan erillään.
Jos lapsilla on pysyvä koti tai "pääkoti" jommankumman luona, hän on kuitenkin käytännössä selähivanhempi.
Vanhaan suhteeseen on sitouduttu, eli uusia liittoja ei ole solmittu, vaikka vanha liitto ei toiminutkaan. Ja lapset voivat kokea tilanteen turvalliseksi.
Sopii varmasti ihmisille, joille avioliiton hengellinen merkitys on tärkeä, eli uusia suhteita ei noin vain solmita.
jjoka jatkoi samassa asunnossa ja joilla oli tosilleen vaoimesti uusia suhteita. Jakoivat asuntonsa huoneet niin että toinen asui toisia ja toinen toisia. Oli kyllä isohko asunto. Molemmille jäi oma sisäänkäynti ja oma kylppäri, toinen remontoiitseleen oman pikkukeittiön. kellarissa oli yhteiset tekniset ja kodinhoitotilat.
Taustalla oli kai se, että pariskunnalla oli yhteinen firma ja lapsenlapset. Lapset olivat kyllä jo aikuisia.
Järjestely kesti kymmenisen vuotta ja oli niistä 9 ja puoli aika onnistunut. Viimeinen puolivuotta olikin sitten ihan helvettiä sekä heille itselleen että kaikille huutoetäisyydelle sattuville ja lopullinen virallinen ero katkera, vihainen, riitaisa, ruma ja pitkä. Heillä on vieläkin puoliksi omistettuja kiinteistöjä, joihin vaihdetaan lukkoja kuukausittain...
uusi puoliso? Jos henkinen ero tehty, niin miksei saman tien sitä virallistakin. Jos asutte lähekkäin, niin yksi yhteishuoltajuuden vaihtoehto on lasten viikko-viikko asuminen kummankin vanhemman luona tai sitten miten ikinä itse sovitte keskenänne tapaamiset. Lastenvalvojan luona ei tarvitse tehdä kirjallista sopimusta.