Lapsen yksinäisyys särkee sydämen

Vaihtakaa koulua vaikka nyt se taitaa vaihtua kun aloittaa yläkoulun? Ehkä uusia harrastuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vaihtakaa koulua vaikka nyt se taitaa vaihtua kun aloittaa yläkoulun? Ehkä uusia harrastuksia?

Luokkajako menee onneksi yläasteelle siirryttäessä uusiksi ja sen myötä toivon lapsen saavan uusia kavereita. Lapsi harrastaa aktiivisesti ja pitää harrastuksestaan, joten se ei ole menossa vaihtoon. Sieltä lapsella onkin eräs tuttu, josta pitää ja jota on yrittänyt pyytää vapaa-ajalla tapaamaan, mutta kyseinen lapsi asuu kauempana eikä ole ainakaan vielä päässyt pyydettäessä mihinkään.

Ap

Varmasti kevät ja kesä on pitkä aika lapselle, mutta moni asia voi muuttua kun yläaste alkaa. Ehkä kannattaa keskittyä siihen ja sitten yrittää saada uudesta luokasta kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti kevät ja kesä on pitkä aika lapselle, mutta moni asia voi muuttua kun yläaste alkaa. Ehkä kannattaa keskittyä siihen ja sitten yrittää saada uudesta luokasta kavereita.

Olen lapselle paljon tästä puhunutkin, että yläasteella tulee uusi luokka, ja harrastuskaveria hän onkin toivonut luokalleen, kun kaveritoiveita kyseltiin. Eihän ne tietysti välttämättä toteudu, mutta toivottavasti jonkun kaverin kuitenkin saisi yläasteelle siirtyessään.

Ap

Tuon ikäisiä ei voi oikein pakottaakaan leikkimään yhdessä. Kurja juttu. Tue lasta, kehu ja kannusta. Ja sano että yksinäisyys ei ole hänen vikansa. Terveisin lapsena yksinäinen yhdessä koulussa ja suosittu toisessa.

Pitäisi puhua opettajalle, sillä ei ole missään nimessä ok että koko kaveriporukka jättää yhden yksin!

Pitäisi selvittää mistä tilanne johtuu. Onko lapsi muuten kuten muut, vaatteet, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet?

Tunnetko näiden vanhojen kaverien vanhempia joille voisi puhua tai pyytää kylään tai ulos vanhoja kavereita.

Voisi myös hankkia uuden harrastuksen jossa tulisi uusia tuttuja. Onko hän tyttö vai poika?

Enää muutama viikko jäljellä alakoulua, kannusta lasta kestämään vielä tämä lyhyt aika.

Syksyllä edessä uusi koulu, josta voi löytyä vaikka kuinka paljon kivoja kavereita.

Voi, pelkään tätä itse pienten lasten äitinä. Itsellä ei ollut yläasteella seiskalla-kasilla oikein kavereita luokalla ja vähän kiusaamistakin oli. Tuossa tilanteessa olisi varmaan tärkeintä löytää vaikka useampikin harrastus, jossa voi tuntea kuuluvansa porukkaan ja jopa löytää niitä kavereita. Ja kyllä minäkin olen elänyt onnellista elämää sittemmin ja olen tosi tyytyväinen kaikkeen, vaikka koulussa oli tota yksinäisyyttä ja kiusaamista. Pääsin muuten sitten ysillä mukaan yhteen luokan kaveriporukkaan ja siitä asti menikin sitten hyvin loppuyläaste ja lukio. Korkeakoulussa en sitten taas oikein ollutkaan porukoissa, mutta se on toinen juttu se :)

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi puhua opettajalle, sillä ei ole missään nimessä ok että koko kaveriporukka jättää yhden yksin!

Pitäisi selvittää mistä tilanne johtuu. Onko lapsi muuten kuten muut, vaatteet, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet?

Tunnetko näiden vanhojen kaverien vanhempia joille voisi puhua tai pyytää kylään tai ulos vanhoja kavereita.

Voisi myös hankkia uuden harrastuksen jossa tulisi uusia tuttuja. Onko hän tyttö vai poika?

Opettajalle puhumista olen harkinnut, mutta toisaalta kuten aiempi kommentoija sanoi, tuonikäisiä ei voi enää pakottaa olemaan kavereita. Ehkä voisin silti ainakin kysyä opettajalta miten hän näkee tilanteen ja luokan ryhmädynamiikan.

Lapsi on tyttö ja on erilainen pukeutumiseltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan kuin muut. En pidä kuitenkaan erilaisuutta oikeutuksena sulkea joku ulkopuolelle. Lapsen kiinnostus painottuu siis nykymuodin ja nykymusiikin sijaan noin 90-luvulle, kuuntelee sen ajan rokkia ja heviä ennemmin kuin nykypoppia jne.

Ap

Harrastusasiaan vielä sen verran, että lapsi siis harrastaa musiikkia tavoitteellisesti. Tunteja on kolmena päivänä viikossa, ja ajoittain muita yhteissoittoharjoituksia yms. Lisäksi kotona tehtävät soittoläksyt. Lapsen aika ja jaksaminen ei siksi riittäisi enää toiseen harrastukseen, eikä harrastuksen vaihtaminen tule kysymykseen, koska lapsi rakastaa todella musiikkia ja soittamista. Uskon että se on hänelle myös tapa käsitellä muun muassa niitä tunteita, joita tämä hänen yksinäisyytensä herättää. Eli uusi harrastus tai harrastuksen vaihto ei ole mahdollinen keino etsiä uusia ystäviä.

Ap

Olisiko kesällä joku leiri, ei siis harrastukseen liittyvä, missä kaikki on jo tuttuja, vaan joku "yleisleiri"? Omasta lapsuudesta muistan kymppi-leirejä, johon pääsi kaikki 10-vuotiaat. Sellaisella leirillä voisi olla uusia naamoja ja ehkä helpompi saada uusia kavereita, kun kaikilla on loma ja iloinen mieli ja tehdään yhdessä kaikkea kivaa.

Pyydä opettajaa tiedottamaan heti asia nivelvaiheen vastuuopettajille, jotta ei käy niin, että yläkoulun luokalle tulee vain näitä vanhoja luokkalaisia, jotka eivät nyt halua olla lapsesi ystäviä. Tässä kohtaa vuotta päätetään ensi vuoden luokat.

Jos harrastuksen puolesta on joku tuttu kaveri, ehdota, että sinä, lapsesi ja tuo tyttö (ja hänen äitinsä) voisitte mennä yhdessä jonnekin hauskaan paikkaan. Sinä kuljetat ja tarvittaessa vaikka maksat sisäänpääsyliput, hampurilaiset, jätskit jne. Voisko tämä tyttö mahdollisesti olla seiskaluokalla samassa koulussa? Pyydä opettajaa tiedottamaan tämä kaveritoive eteenpäin.

Anna AP lapsesi olla rauhassa olla introvertti ja vetäytyä omiin oloihinsa silloin kun tarvitsee rahoittua ja ladata akkuja sosiaalisen elämän kulutettua ne ensin loppuun. Älä puutu lapsesi elämään jos et pysty ymmärtämään omaa lastasi äläkä suotta murehdi sitä että lapsellasi ei ole kavereita sillä eivät kaikki lapset halua sellaisia.

Voi kun niitä kavereita voisikin tilata postimyynnistä. Meidän poika jäi yksin kun siirryttiin yläkouluun. Pojalla ei yhen yhtä kaveria. Onneksi ysiluokkaa jäljellä enää 1,5 kk.

Lapsesi ei todellakaan ole ainut yksinäinen tässä maassa. Koulut harvoin puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Anna AP lapsesi olla rauhassa olla introvertti ja vetäytyä omiin oloihinsa silloin kun tarvitsee rahoittua ja ladata akkuja sosiaalisen elämän kulutettua ne ensin loppuun. Älä puutu lapsesi elämään jos et pysty ymmärtämään omaa lastasi äläkä suotta murehdi sitä että lapsellasi ei ole kavereita sillä eivät kaikki lapset halua sellaisia.

Kommenttisi on melko rumasti kirjoitettu, mutta vastaan silti asiallisesti. Minulla ja lapsellani on läheiset ja hyvät välit. Hän on itse tullut puhumaan minulle tästä asiasta moneen otteeseen. Välillä ihan itkenytkin, että kukaan ei taaskaan jutellut tai ollut hänen kanssaan. En todellakaan aio kääntää hänelle selkääni, vaan teen kaikkeni auttaakseni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kesällä joku leiri, ei siis harrastukseen liittyvä, missä kaikki on jo tuttuja, vaan joku "yleisleiri"? Omasta lapsuudesta muistan kymppi-leirejä, johon pääsi kaikki 10-vuotiaat. Sellaisella leirillä voisi olla uusia naamoja ja ehkä helpompi saada uusia kavereita, kun kaikilla on loma ja iloinen mieli ja tehdään yhdessä kaikkea kivaa.

Tämä on tosi hyvä idea, kiitos!

Ap

Olen yläkoulun ope ja kysyisin, kumpaa sukupuolta lapsesi on. Pojilla on erilaiset tavat ja käyttäytyminen ryhmässä kuin tytöillä, vaikka kuinka haluttaisiin sukupuolneutraaliksi maailma. Niin se vain on, ja ulossulkeminen on erityisesti tyttöjen suosima kidutuskeino, jonka uhri samassa kaveriporukassa välillä vaihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna AP lapsesi olla rauhassa olla introvertti ja vetäytyä omiin oloihinsa silloin kun tarvitsee rahoittua ja ladata akkuja sosiaalisen elämän kulutettua ne ensin loppuun. Älä puutu lapsesi elämään jos et pysty ymmärtämään omaa lastasi äläkä suotta murehdi sitä että lapsellasi ei ole kavereita sillä eivät kaikki lapset halua sellaisia.

Kommenttisi on melko rumasti kirjoitettu, mutta vastaan silti asiallisesti. Minulla ja lapsellani on läheiset ja hyvät välit. Hän on itse tullut puhumaan minulle tästä asiasta moneen otteeseen. Välillä ihan itkenytkin, että kukaan ei taaskaan jutellut tai ollut hänen kanssaan. En todellakaan aio kääntää hänelle selkääni, vaan teen kaikkeni auttaakseni.

Ap

Älä nyt, ei ole ollenkaan rumasti kirjoitettu. On monia lapsia jotka eivät halua kavereita ja ovat luonteeltaan introverttejä mutta vanhemmat silti pakottavat heille kavereita ja raahaavat kaikenlaisiin sosiaalisiin tapahtumiin vaikka se kuluttaa näitä lapsia eikä heidän akkunsa jaksa kaikkea yltiöpäistä väkisin tuputettua sosialisoimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna AP lapsesi olla rauhassa olla introvertti ja vetäytyä omiin oloihinsa silloin kun tarvitsee rahoittua ja ladata akkuja sosiaalisen elämän kulutettua ne ensin loppuun. Älä puutu lapsesi elämään jos et pysty ymmärtämään omaa lastasi äläkä suotta murehdi sitä että lapsellasi ei ole kavereita sillä eivät kaikki lapset halua sellaisia.

Kommenttisi on melko rumasti kirjoitettu, mutta vastaan silti asiallisesti. Minulla ja lapsellani on läheiset ja hyvät välit. Hän on itse tullut puhumaan minulle tästä asiasta moneen otteeseen. Välillä ihan itkenytkin, että kukaan ei taaskaan jutellut tai ollut hänen kanssaan. En todellakaan aio kääntää hänelle selkääni, vaan teen kaikkeni auttaakseni.

Ap

Älä nyt, ei ole ollenkaan rumasti kirjoitettu. On monia lapsia jotka eivät halua kavereita ja ovat luonteeltaan introverttejä mutta vanhemmat silti pakottavat heille kavereita ja raahaavat kaikenlaisiin sosiaalisiin tapahtumiin vaikka se kuluttaa näitä lapsia eikä heidän akkunsa jaksa kaikkea yltiöpäistä väkisin tuputettua sosialisoimista.

Oma lapseni ei kuitenkaan ole sellainen. Hän haluaisi kavereita ja käydä heidän kanssaan uimassa, jätskillä, shoppailemassa jne. On sosiaalinen ja ennen pidetty lapsi, kuten jo aiemmin kerroin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi puhua opettajalle, sillä ei ole missään nimessä ok että koko kaveriporukka jättää yhden yksin!

Pitäisi selvittää mistä tilanne johtuu. Onko lapsi muuten kuten muut, vaatteet, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet?

Tunnetko näiden vanhojen kaverien vanhempia joille voisi puhua tai pyytää kylään tai ulos vanhoja kavereita.

Voisi myös hankkia uuden harrastuksen jossa tulisi uusia tuttuja. Onko hän tyttö vai poika?

Opettajalle puhumista olen harkinnut, mutta toisaalta kuten aiempi kommentoija sanoi, tuonikäisiä ei voi enää pakottaa olemaan kavereita. Ehkä voisin silti ainakin kysyä opettajalta miten hän näkee tilanteen ja luokan ryhmädynamiikan.

Lapsi on tyttö ja on erilainen pukeutumiseltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan kuin muut. En pidä kuitenkaan erilaisuutta oikeutuksena sulkea joku ulkopuolelle. Lapsen kiinnostus painottuu siis nykymuodin ja nykymusiikin sijaan noin 90-luvulle, kuuntelee sen ajan rokkia ja heviä ennemmin kuin nykypoppia jne.

Ap

Kuulostaa minun nuoruudelta ja lapsuudelta. Löysinkin lukion jälkeen ystäviä nimenomaan underground piireistä hevareista ja punkkareista, joista löytyivät myös hienoimmat herrasmiehet, joita olen tähän ikään mennessä tavannut. Nyt aikuisena olen edelleen se omituinen tapaus, enkä ystävysty ns. "normaalien" ihmisten kanssa. Kaikki läheiseni ovat Persoonia isolla P:llä, hevareita, punkkareita, pakanoita, henkisiä ihmisiä, seksuaalivähemmistön edustajia, ja ex-underground ihmisiä jotka ovat töiden myötä muuttuneet valkokaulusihmisiksi, mutta ovat sisimmässään edelleen niitä samoja omituisia kummajaisia.

Ns. normaalien ihmisten pariin, jotka alkavat erottua tosiaan jo tuossa yläasteen alussa, ei poikkeavia ihmisiä oikein oteta mukaan. Siellä on tietyt normit, jotka pitää täyttää, ja ihmiset karttavat, jos normit eivät täyty (ja nämä normit vaihtuvat kulttuurin ja ajan mukana). Toimii valitettavasti sekä nuorissa, että aikuisissa. On löydettävä ne omat piirit, jotka ovat samanlaisia kuin itse. Onneksi netissä voi löytää samanhenkisiä ihmisiä maailman eri kolkista, sekä harrastuspiireistä. Sieltä löytyy se yhdistävä tekijä helposti, jonka pohjalle voi lähteä rakentamaan ystävyyttä.

N40