Miksi vastavuoroisuus on niin hemmetin harvinaista nykyään?
Olen yhdessä kirjoitusryhmässä, ja luin kritiikkipartnerini tarinaa huolella, vastaten yksityiskohtaisin kommentein. Vastineeksi sain omaan tarinaani kyseiseltä kritiikkipartnerilta YHDEN LAUSEEN. Sekään ei ollut millään muotoa hyödyllinen, en tiedä oliko hän edes lukenut tekstiäni.
Tämä nyt on pieni juttu, täällä palstalla saa lukea paljon pahempia vastavuoroisuuden puutteita harva se päivä.
Mutta mistä tämä ihan totaalinen kiinnostuksen puute muita kuin omia asioita kohtaan nykyään tulee? Tuntuu että törmään siihen joka päivä enemmän.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Tätä näkee myös lasten kanssa toimiessa. Esim. lapsen kaveri saa meillä välipalaa, saa tulla mukaan jos käydään jossain (esim. sisäleikkipaikat) jne., mutta oma lapseni istuu siellä nälkäisenä tuntikaupalla. Ennätys oli, kun eräänä lomapäivänä sovittiin että lapseni menee sinne jo aamusta, ja hän oli KAHDEKSAN TUNTIA syömättä tai juomatta, kunnes tuli itkien kotiin aivan poikki.
Millainen vanhempi ei laita evästä lapsensa matkaan? Etenkin kun ennen ennätystä tietää lapsensa olevan nälkäisenä ko. paikassa? Miten edes kehtaat syyttää muita siitä, että sinä et laittanut eväitä?
Pistä jo poikki tuon perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä näkee myös lasten kanssa toimiessa. Esim. lapsen kaveri saa meillä välipalaa, saa tulla mukaan jos käydään jossain (esim. sisäleikkipaikat) jne., mutta oma lapseni istuu siellä nälkäisenä tuntikaupalla. Ennätys oli, kun eräänä lomapäivänä sovittiin että lapseni menee sinne jo aamusta, ja hän oli KAHDEKSAN TUNTIA syömättä tai juomatta, kunnes tuli itkien kotiin aivan poikki.
Millainen vanhempi ei laita evästä lapsensa matkaan? Etenkin kun ennen ennätystä tietää lapsensa olevan nälkäisenä ko. paikassa? Miten edes kehtaat syyttää muita siitä, että sinä et laittanut eväitä?
Pistä jo poikki tuon perheen kanssa.
Onko jotenkin yleistä mennä eväät mukaan leikkimään kaverin luo?? Minulla ei ole lapsia, mutta ei kyllä IKINÄ ollut lapsena eväitä mukana, vaan kaverin tykönä syötiin aina välipalaa, välillä heillä välillä meillä. Olisihan minut eväslaatikon kanssa naurettu ulos bestikseni kotoa.
-eri
Mä olen egoistinen paska ainakin. Joku häiriö varmaan.
Tätä näkee myös lasten kanssa toimiessa. Esim. lapsen kaveri saa meillä välipalaa, saa tulla mukaan jos käydään jossain (esim. sisäleikkipaikat) jne., mutta oma lapseni istuu siellä nälkäisenä tuntikaupalla. Ennätys oli, kun eräänä lomapäivänä sovittiin että lapseni menee sinne jo aamusta, ja hän oli KAHDEKSAN TUNTIA syömättä tai juomatta, kunnes tuli itkien kotiin aivan poikki.
Kun lapseni oli pienempi, söimme kesäpäivisin usein eväitä puistossa. Muitakin perheitä oli evästämässä säännöllisesti. Minä kannustin tarjoamaan esim. viinirypäleitä tai jotain vastaavaa leikkikavereille, tarjoamiset kelpasivat aina mutta koskaan ei tullut mitään vastalahjaksi (en nyt odottanut sitä varsinaisesti, kunhan pistin vaan merkille). Yhden poikkeuksen teki kiinalainen äiti, joka tuli ensin tarjoamaan keitettyjä kananmunia meille. Myös naapurin venäläinen äiti vei lapseni kirjaimellisesti kädestä pitäen mukaan pihajuhliin, kun osuimme kohdalle sopivaan aikaan. Mutta suomalaiset vanhemmat? Ei minkäänlaista vastavuoroisuutta missään.