Uskonto ilman kirkkoa.
Mitä jos jollain tasolla uskoo Jumalaan, mutta kokee kirkot ainakin noin yleensä ahneina institutitioina? Onko se usko jollain tapaa sidottu kirkkoon vai voiko ihminen uskoa omalla tavallaan? Luulen että jos siellä se Jumala on, niin kyllä hänkin tuomitsee uskon nimissä tappamisen ja ahneuden. Olisi mielenkiintoista jos nimenomaan hartaat uskovaiset vastailis tähän.
Kommentit (4)
Tuo on spirituaalisuutta. Angnostikko puolestaan ei ole varma uskooko vaiko eikö usko.
Kristittyjen usko on sidottu Raamattuun ei kirkkoon.
Itse ajattelen että kirkko on tietysti vain ihmisen rakentama ja keksimä instituutio. Tarkoitusperä lienee ollut kuitenkin hyvä, olla paikka jossa voi harjoittaa uskoaan, kohdata muita uskovia, ylistää Jumalaa. Itse en tarvitse kirkkoa. Etenkin kun en jaa monia sen näkemyksiä. Mutta ymmärrän että monelle se on tärkeä paikka.
Itelleni uskoni ei ole kiinni tai riippuvainen kirkoista. Mutta ymmärrän, että joillekin kirkko paikkana, jossa voi kohdata ja harjoittaa omaa uskontoaan yhdessä muiden kanssa on merkittävä paikka, jossa voi esimerkiksi muiden kanssa laulaa Joululauluja tai käydä ehtoollisella, vaikka siellä kävisikin harvoinkin. Eli pelkkä tietoisuus mahdollisuudesta mennä kirkkoon tai nähdä se osana omaa elämänpiiriä on merkittävä.