Miksi ihmiset joille päihteet on ongelma ei edes yritä lopettaa?
Kommentit (29)
Mitkä ihmeen säälipisteet? Omassa mökissäni omalla rahallani otan, kun huvittaa, eikä tarvii kenenkään nillittää. En ole sääliä, töitä tai apua vaille, omapa on elämäni. Miksi lopettaisin, ottaminen on kivaa!
Miksi pitäisi?
Ihmiset nyt tykkää elää just sellasta elämää kun haluavat.
Ennen vanhaan säälittiin miestä joka joutui juomaan että kesti ilkeää justiinaa...
Tai sitten perhe ajettiin ns hankeen.
Lopetin kaikkien päihteiden käytön vuosia sitten. Ei tää laiffi niin hohdokasta oo mitä jotkut ex narkit ja alkkikset hehkuttaa.
Et antaa mennä vaan luvan kanssa!!
Minun asiani eivät kuulu kenellekään. Itse ansaitsen rahani ja itse maksan laskuni. En melua enkä aiheuta pahennusta ympäristössäni. Miksi siis pitäisi tehdä tiliä siitä mitä nuppiini tungen?
Päihderiippuvuuteen sairautena kuuluu olennaisena oireena se, että potilas ei itse tunnista sairauttaan eikä hänellä ole sairaudentuntoa. Tyypillinen alkoholisti kieltää ongelmansa.
Toinen asia on sitten se, että irtipääseminen ei ole helppoa, vaikka sitä haluaisikin.
Jos lopettaminen olisi helppoa, ei kellään olisi ongelmaa. Siksi se on sairaus.
Aika harva varmaan lasiin sylkee, mutta näkee ihmisiä jotka on itse itsensä tuhonneet, ja muita siinä ohessa, ihmettelen.
Mulla oli pitkällisen harkinnan lopputulos ruveta juomaan. Elämä on parempaa kun edes osan vuorokaudesta voi olla pehmeässä kännissä. Miksi haluaisin palata 24/7 kurjuuteen?
Ehkä päihteidenkäytön taustalla on syitä, joiden pitäisi ratketa ennen kuin ihminen voi raitistua?
Ja sellaisten asioiden käsitteleminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta, erityisesti riippuvuuden voittamalle ihmiselle.
Aika harva päättää yht’äkkiä ryhtyä vaikka sekakäyttäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Päihderiippuvuuteen sairautena kuuluu olennaisena oireena se, että potilas ei itse tunnista sairauttaan eikä hänellä ole sairaudentuntoa. Tyypillinen alkoholisti kieltää ongelmansa.
Toinen asia on sitten se, että irtipääseminen ei ole helppoa, vaikka sitä haluaisikin.
Jos lopettaminen olisi helppoa, ei kellään olisi ongelmaa. Siksi se on sairaus.
Kahdesta viimeisestä väittämästä olen samaa mieltä. Mutta ensimmäinen on höpöhöpöä tai oikeammin tyhjää lätinää. "Tyypillinen alkoholisti kieltää ongelmansa." No, alkoholiongelman kieltää alkoholiongelman mutta niin kieltää sellainenkin henkilö jolla ei ole alkoholiongelmaa. Eli pääosa ihmisista kieltää alkoholiongelman oli sitä tai ei. Tästä on siis turha sen enempää jauhaa eikä tuolla kieltämisellä ole mitään merkitystä.
Työkkärissä ehdottivat päihdekuntoutusta. V*tutti niin paljon että piti mennä pubiin rauhoittumaan. Minäkö muka alkoholisti?
HAH!
Varmaan laiskuus , motivaation puute , ei kestetä normaalia arkea selvinpäin. Itsellä 4 kk raittiutta takana , ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelin. Siihen juomisen tilalle pitää keksiä muuta tekemistä. Lompakko ja terveys kiittää!!! Teen tämän raittiuden itselleni , en muille ja minusta on mukava ottaa tämä haasteena vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan laiskuus , motivaation puute , ei kestetä normaalia arkea selvinpäin. Itsellä 4 kk raittiutta takana , ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelin. Siihen juomisen tilalle pitää keksiä muuta tekemistä. Lompakko ja terveys kiittää!!! Teen tämän raittiuden itselleni , en muille ja minusta on mukava ottaa tämä haasteena vastaan.
Mitä muuta keksit tilalle? Saatko siitä muusta yhtä hyvän olon/fiiliksen kuin sait alkoholista aiemmin? Vai onko tämä nyt kuitenkin lähinnä laimennettu versio entisestä?
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kaikkien päihteiden käytön vuosia sitten. Ei tää laiffi niin hohdokasta oo mitä jotkut ex narkit ja alkkikset hehkuttaa.
Et antaa mennä vaan luvan kanssa!!
Joo, ei välttämättä mitenkään hohdokasta, mutta ei kuitenkaan niin pskaa kuin ennen. Plussia on kuitenkin enemmän kuin miinuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päihderiippuvuuteen sairautena kuuluu olennaisena oireena se, että potilas ei itse tunnista sairauttaan eikä hänellä ole sairaudentuntoa. Tyypillinen alkoholisti kieltää ongelmansa.
Toinen asia on sitten se, että irtipääseminen ei ole helppoa, vaikka sitä haluaisikin.
Jos lopettaminen olisi helppoa, ei kellään olisi ongelmaa. Siksi se on sairaus.
Kahdesta viimeisestä väittämästä olen samaa mieltä. Mutta ensimmäinen on höpöhöpöä tai oikeammin tyhjää lätinää. "Tyypillinen alkoholisti kieltää ongelmansa." No, alkoholiongelman kieltää alkoholiongelman mutta niin kieltää sellainenkin henkilö jolla ei ole alkoholiongelmaa. Eli pääosa ihmisista kieltää alkoholiongelman oli sitä tai ei. Tästä on siis turha sen enempää jauhaa eikä tuolla kieltämisellä ole mitään merkitystä.
Raja on häilyvä, milloin joku ongelma muuttuu riippuvuudeksi? Sitä voi olla hankala itse tunnistaa, joskus se on hankalaa jopa läheisille. Ongelman tunnistaminen ja myöntäminen on tärkeää, jotta on mahdollista lähteä tekemään muutoksia. Siitä kaikki vasta alkaa...
Eri
Vierailija kirjoitti:
Varmaan laiskuus , motivaation puute , ei kestetä normaalia arkea selvinpäin. Itsellä 4 kk raittiutta takana , ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelin. Siihen juomisen tilalle pitää keksiä muuta tekemistä. Lompakko ja terveys kiittää!!! Teen tämän raittiuden itselleni , en muille ja minusta on mukava ottaa tämä haasteena vastaan.
En missään tapauksessa halua mitätöidä sun 4kk:n juomattomuutta, mutta aika alussahan sä vasta olet, joten en jaksa uskoa, että olet ongelmiasi mitenkään selättänyt, etenkään kun olet muita asioita kehittänyt tilalle. Mutta ainakin maksasi on saanut hyvää taukoa.
Mitäpä muutakaan hupia sitä enää elämässä on. Tehdään hitaasti kuolemaa.
Voi olla niin monia eri syitä taustalla.
Esim. henkilö "hoitaa" ahdistustaan/masennustaan/stressiään päihteillä eikä kestä olla selvinpäin.
Myös geneettinen alttius voi olla esim. alkoholismiin suhteen korkea. Henkilö saa niin voimakkaan mielihyvän alkoholista että houkutus on vain ylivoimainen. Samaa alttiutta voi olla huumeiden suhteen myös.
Sitten vielä itse lopettamisesta aiheutuvat seuraukset: vieroitusoireet ja mitä tehdä kaikella sillä ajalla minkä aiemmin käytti päihteiden käytön parissa?
Lisäksi jos sosiaaliset ympyrät on muodostuneet päihteiden ympärille, niin voi olla todella vaikea irrottautua niistä ja ei niissä ympyröissä myöskään ihan selvänä kestä olla.
Tässä muutamia syitä.
Sama ongelma ku läskeillä: haluavat eroon haitoista ilman, että tarvitsee muuttaa omaa käyttäytymistään millään tavoin. Jos mahdollista, haluavat vetää nautintoaineita vieläkin enemmän, mutta tosiaan ilman niitä haittoja. Sitten kiukuttaa kun se ei vaan ole mahdollista.
Minun päihteiden käyttöni on ongelma vain muille ihmisille, ei itselleni. Miksi siis lähtisin muuttamaan "toimivaa konetta"?