Lue keskustelun säännöt.
Kun äiti uhkailee kuolevansa viinaan
05.04.2021 |
Menee hermot. Olen aivan väsynyt häneen ja pitämään häntä elämässäni.
Olen jo tarpeeksi käyttänyt eläessäni defenssejä pärjätäkseni.
Vanhempien alkoholismi ei tuota juuri tunteita enää, siis itse sairaus vaan käytös, että minua täytyy sillä asialla ahdistella.
Isä on ihan ok, hän ei puutu elämääni enkä minä puutu hänen. Olemme hyvissä väleissä.
Vanhemmat ovat siis eronneet jo joskus varhaislapsuudessa.
Äiti senkus vaan ylittelee rajoja. Joita joudun sitten vihaisena ja kyllästyneenä välillä asettelemaan ja lisäksi olemaan kylmä ja etäisempi.
Joinakin kausina menee hyvin ja voin jopa todeta, että on ihan ok tyyppi riippuvuudesta huolimatta.
Sitten kun lähennymme taas hieman enemmän niin alkaa se psyykkinen kiero ja inhottava käytös minua kohtaan.
Soittelee aivan koko ajan, koko ajan! Joka päivä, monta kertaa päivässä. Ihan ottaa niin veesti päähän ja pyydän lopettamaan.
Sitten välillä soittelee kännissä, pyytää palveluksia tai sitten uhoaa, syyttelee tai on marttyyrina. Viimeksi kun pyysin, ettei soittele kännissä niin vastasi, että enkö MINÄ JO tajua, että aikoo tappaa itsensä viinalla!?
Tämä jo toinen kerta kuukauden sisään.
Näinä hetkinä jopa toivoo, että se toteutuisi.
Löin luurin kiinni. Seuraavana päivänä näin hänet sukulaisen luona ja oli kuin mitään ei olisi sanonut, esitti niin keskustelutaitoista normaalia selväpäistä ihmistä.
Ärsyttää ihan nähdäkin koko naista.
Minkä takia kiusaa minua? Vaikka yritän olla mukava ja kuitenkin hänen elämässään ja on saanut niin järkyttävän paljon anteeksi.
Ollut aina mukamas lopulta pahoillaan ja kohta taas tuntuu, että taas mielenrauha jostain syystä kärsii hänen kanssaan.
Aina kun etäännyn niin rauhoittuu ja on pahoillaan. Sitten kun lähennymme niin tuntuu, että ahdistun ja sattuu vain henkisesti niin paljon. Olen vihainen enkä tahdo tulla alttiiksi hänen kivuilleen, en ole oikea ihminen niitä kantamaan. En ole. Olen nuorin lapsensa ja hyvin pärjännyt, vahva mutta myös empatiakykyinen. En silti tahdo tällaista elämääni kun en jaksa enää ymmärtää.
Olen kirjoittanut joskus keskustelun myös siitä kun harrasti seksiä randomin kanssa vieressäni kännissä, ollessani pieni (luuli kai minun nukkuvan).
Tapahtui useaan kertaan.
Miten paljon oikeasti minä pystyn sietämään?
Tunnen itseni typeräksi, etten ole jo katkaissut välejä kokonaan. Aina välillä vain empatia ja sääli tulee ja sitten huomaankin sen olevan vain turhaa.
Tämä psykologinen kamala kierre ei tunnu loppuvan, kuin eläisi traumojaan aina uudelleen. Saanko jo juosta?
Kommentit (20)
Ei kai tuossa auta kuin jättää koko ihminen vaikka onkin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saat. Ihan oikeasti. Olet joutunut kokemaan jo ihan tarpeeksi, eikä tuo tarina mene kuin yhteen suuntaan, kuten varmasti tiedätkin. Ja käteen jää lähinnä se laskutoimitus, että haluatko, että tällä tragedialla on yhden sijaan kaksi uhria? Äitiäsi et voi enää pelastaa, mutta itsesi voit, tai sanotaanko, että oman loppuelämäsi voit. Alkkisomaiset ovat painajainen perheenjäsenilleen.
Etäisyyyttä vaan, et ole vastuussa aikuisen valinnoista.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4007401/aitini-harrasti-seksia-usein-vi…
Tässä tämä toinen keskustelu.
Ärsyttää niin paljon joskus! Oikein turhauttaa ja olen itkunsekaista raivoa täynnä.
Enkä osaa sitä purkaa juuri muuten kun kirjoittamalla vaikka joskus tänne.
Puhumalla tietenkin läheisilleni mutta sekin on lähinnä hiljentymistä ja muistutusta, että hän on kuitenkin äitini. En minä jaksa enää tätä, ei kai tuo voi olla mikään syy jatkuvasti elää henkisesti väkivaltaisessa suhteessa.
En tiedä onko se sitä mutta pahalle aina joskus tuntuu. Ottaa erittäin koville. Aivoihin sattuu tai jonnekin todella syvälle, tuntuu suurelta vihalta ja järkytykseltä kun alan miettimään kaikkea.
Eikä hän tietenkään ole pelkästään ikävä tyyppi mutta hyvin pitkälle minun kanssani kierolla tavalla. Ei hän muiden sisaruksieni kanssa näin purkaudu asioissaan. Ymmärtääkseni. Hän tekee sen niille, jotka hän yrittävät auttaa.
Olen kuin hänen terapeuttinsa aina siihen asti kunnes tuntuu, että hukun mukana ja on pakko potkaista itsensä pinnalle taas hetkeksi.
Syö valtavasti energiaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ei tarvitse eikä kannata lähentyä. Oman itsesi takia ja hyvinvointisi takia koita pitää etäisyyttä. Päihdeongelmainen sairastuttaa koko lähipiirin. Kokemusta on.
Kiitos kommentoijille.
Voiko vain katkaista selittämättä juuri mitään? En jaksa provosoitua enkä jaksa selittää asiaa aina uudestaan jonka kuitenkin unohtaa ja alkaa taas häiriökäytös. Kaikista helpointa olisi vain estää mutta toisaalta siinäkin kävisi niin, että varmaan viikon päästä poliisit olisivat jotenkin liitetty mukaan.
Varmaan parempi siis lyhyesti kertoa ja sitten pistää yhteydet pois käytöstä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentoijille.
Voiko vain katkaista selittämättä juuri mitään? En jaksa provosoitua enkä jaksa selittää asiaa aina uudestaan jonka kuitenkin unohtaa ja alkaa taas häiriökäytös. Kaikista helpointa olisi vain estää mutta toisaalta siinäkin kävisi niin, että varmaan viikon päästä poliisit olisivat jotenkin liitetty mukaan.
Varmaan parempi siis lyhyesti kertoa ja sitten pistää yhteydet pois käytöstä.
Ap
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari pottua kossua niin helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ole äiti omalle äidillesi. Mä tein sen virheen ja kestin koko paskarumban loppuun asti. Kuvittelin aina, että kun äiti kuolee voin vihdoin hengittää ja elää rauhassa. No, en voi. Juokse ja pelasta itsesi, niin kipeeltä kun se varmasti tuntuu. Tsemppiä maratoonille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ole äiti omalle äidillesi. Mä tein sen virheen ja kestin koko paskarumban loppuun asti. Kuvittelin aina, että kun äiti kuolee voin vihdoin hengittää ja elää rauhassa. No, en voi. Juokse ja pelasta itsesi, niin kipeeltä kun se varmasti tuntuu. Tsemppiä maratoonille.
Ikävä kuulla. Jäin pohtimaan, että miksi vieläkin tuntuu ahdistavalta? Tietenkin kyllä tuosta varmasti jonkun tason traumaa jää tai psyykkistä ahdistusta vähintäänkin mutta mikä on se syy, ettet vieläkään voi kokea rauhassa hengittää?
Minulla on tullut itsellä todella mitta täyteen. On piinaavan kamala ihminen joskus, että sitä ei osaa edes omassa päässään oikein käsitellä. Sitten suru siitä, että en voi tukeutua omaan äitiini vaan hän ripustautuu minuun ja odottaa jotain sellaista mitä tuskin koskaan voin hänelle antaa. En tiedä. Se on joku hänen tapansa toimia mutta todella väärin minua kohtaan, viha on kätkeytynyt syvälle.
Pitää terapiassa purkaa, pelottaa hieman koska tiedän tunteiden olevan voimakkaita ja piilossa vielä.
Ensin haluan eroon hänestä.
Kiitos sinulle ja paljon voimia.
Ap
Kerro hänelle perustelusi, että et jaksa enää ja hakeudu psykoterapiaan. Jossain vaiheessa päihdeongelmaisen käytöstä ja ajatusmaailmaa kohtaan tulee se viimeinen pisara, kokemusta on. En vain jaksanut enää eikä ole kaduttanut. En silti kehota ketään tekemään samoin, ellet ole aivan varma. Minä lopulta olin.
1) Osta kossupullo
2) Mene äidillesi käymään
3) Jos/kun alkaa taas uhkailemaan, niin iske sille pullo eteen, ja sanot vaikka että "Hieno homma, pääseepähän kuuntemasta sun nillitystä" tai jotain vastaavaa.
Problem solved!
Vierailija kirjoitti:
Älä ole äiti omalle äidillesi. Mä tein sen virheen ja kestin koko paskarumban loppuun asti. Kuvittelin aina, että kun äiti kuolee voin vihdoin hengittää ja elää rauhassa. No, en voi. Juokse ja pelasta itsesi, niin kipeeltä kun se varmasti tuntuu. Tsemppiä maratoonille.
Olisitko kiltti ja kertoisit jotain tuosta, miksi vapaus ei koittanutkaan. Minäkin haluan kuulla. Olen rumban loppupuolella ja on rankkaa ja olen oikeuttanut tilanteen sietämisen nimenomaan noin. Tilanne syö minua rajusti enkä enää edes oikein muista, miksi olen jäänyt sietämään tätä.
Täältä vertaistukea. Osaat kuvata tosi hyvin miltä tuntuu olla alkkisvanhemman lapsi. Se on niin kieroa ja kamalaa, miten selvinpäin ollessaan oma vanhempi on niin lämmin, mukava, hauska, fiksu jne., että joka_kerta huijaantuu uskomaan että hän on se vanhempi minkä haluaisin/olisinn tarvinnut. Ja sitten huomaa hetken päästä että kahvikupissa olikin alkoholia ja kaikki romahtaa. En usko että kannattaa erithisesti laittaa välejä poikki, koska alkoholistit on marttyyrejä, tekee vaan omat rajat itselle selkeiksi (esim milloin käy kylässä, mistä merkistä lähtee pois, mistä asioista kannattaa puhua ettei käännä asioita sua vastaan yms, mikä sinulle toimii). Ja pitää niistä 100%kiinni. Ei poikkeuksia. Vähennä yhteydenpitoa sille tasolle että voit hyvin. Tsemppiä...
Teet varnasti oikean ratkaisun jos katkaiset välit. Äitisi kuulostaa aika sairaalta ihmiseltä psyykkisesti eikä sellainen kontakti voi olla hyväksi varsinkaan lapselleen.
Äitis taitaa kärsiä alkoholisminsa ohella läheisriippuvuudesta, ja kun laitat hänelle rajat, hän osaa niitä hetken kunnioittaa.
Mulla noi molemmat ja tekee todella tiukkaa kunnioittaa lasteni omia rajoja, kun tekis mieli olla yhteyksissä kaiken aikaa... Yritän työstää läheisriippuvuuttani, mutta en osaa, enkä usko, että onnistun.